Kaipaan paljon omaa tilaa ja rauhaa. Pitäisikö ruveta erakoksi?

Hyvät puolet: kaikki, olen nyt neljättä kesälomaviikkoa yksin mökillä ja voin sanoa että olen niin onnellinen. Ei ympärillä olevia suorittajia/uutisia/juoppoja/narsisteja/facebookia/instagramia tai mitään ulkopuolisia paineita olla erilainen mitä itse haluaa. Herätä päivään ja antaa sen tuoda tullessaan mitä ikinä tuuli kuljettaa. Nettiin pääsee jos haluaa seurata mitä tapahtuu, eksyin tänne lukemaan huonoja vitsejä joille nauraa itsekseni. Kukaan ei ole näkemässä tai tuomitsemassa.

Huonot puolet: paluu vihaamaasi yhteisöön, sillä nykymaailmassa on vaikea olla enemmän kuin osa-aika erakko. Paluun tekee surulliseksi se, että jotkin ihmiset eivät osaa ymmärtää olevansa mielenterveysongelmaisia, vaan kyselevät inttäen että missä olit reissussa ja mitä teit, hieman kuin absolutistilta kysytään miksi et juo alkoholia. Elämä on heille vain sosiaalista suorittamista jonka vuoksi he eivät voi ymmärtää mitä on olla onnellinen yksin, tehdä asioita joita itse haluaa ja vieläpä omassa rauhassa.

On helppo saada omaa tilaa ja rauhaa, jos olet yksineläjä. Ts. kukaan ei ole sinusta riippuvainen. Tällöin voit viettää vapaa-aikasi juuri kuten haluat, vaikka yksin suljettujen ovien takana, tai viikonlopun erämaavaelluksella.

Olen elänyt erakkoelämää (omasta halustani) jo niin kauan, että nykyään osaan pysyä suht (mielen)rauhassa myös ihmisten keskellä. Kommunikoin tosin vain välttämättömät asiat.

Edelleenkin parasta on vetäytyä omiin oloihini.

Minäkin olen ns. erakko ja introvertti luonteeltani. On ihanaa kun saa vain olla yksin omien ajatustensa kanssa eikä tarvitse kuunnella mitään hälinää. Tsemppiä vaan meille kaikille erakoille!