Osaatteko arvostaa toineentuloa te, jotka ette ole koskaan kokeneet köyhyyttä?

Totta kai osaan arvostaa omasta työstäni saamaani palkkaa. Luulen, että enemmän niitä omia tienaamia rahoja arvostaa, kun etuuksia, joiden eteen ei ole tehnyt töitä.

Toimeentuloa

No jaa, riippuu siitä mitä se toimeentulo tarkoittaa. Nykyisessä elämäntilanteessani, akateemisesti koulutettuna, hyväpalkkaisessa työssä olevana it-ammattilaisena, en kauheasti ehkä osaisi arvostaa sitä, jos jäisin työttömäksi ja tulisin jotenkuten toimeen vaikka siivoojan palkalla. Mutta siitä olen varma, että pärjäisin niinkin. Ei se kivaa olisi, mutta pärjäisin, ja ymmärtäisin että se osa on parempi kuin suurimmalla osalla maapallon asukkaista.

Toisaalta rahaa olen osannut arvostaa aina, se opetettiin jo (varakkaassa) lapsuudenkodissani. Jo opiskeluaikana ostin ensimmäisen sijoitusasuntoni jonka panin vuokralle. Olen sijoittanut myös rahastoihin ja osakkeisiin, halunnut tehdä rahaa ja pistää sen kiertoon.

Miksi en osaisi? Olen opiskellut monta vuotta korkeakoulussa, tehnyt töitä siinä samalla ja luonut suhteita. Valmistuttua sain heti työn, mutta se ei todellakaan tullut tarjottimella, vaan olin tehnyt sen eteen jo opiskeluaikana töitä. Olen säästänyt ja sijoittanut, jotta minulla olisi tulevaisuuden turvaa, vaikka sairastuisin tai joutuisin työttömäksi. Tietysti arvostan tätä kaikkea, mitä olen kovalla työllä hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi en osaisi? Olen opiskellut monta vuotta korkeakoulussa, tehnyt töitä siinä samalla ja luonut suhteita. Valmistuttua sain heti työn, mutta se ei todellakaan tullut tarjottimella, vaan olin tehnyt sen eteen jo opiskeluaikana töitä. Olen säästänyt ja sijoittanut, jotta minulla olisi tulevaisuuden turvaa, vaikka sairastuisin tai joutuisin työttömäksi. Tietysti arvostan tätä kaikkea, mitä olen kovalla työllä hankkinut.

Millaiset lähtökohdat sinulla olivat? Vanhempiesi koulutus ja tukivatko sinua opiskeluaikana?

Tyhmä kysymys.

Ja tää oli vielä tyhmempi vastaus mutten muutakaan keksinyt.

Miten joku ketä ei ole puutetta nähnyt pystyy mitenkään arvostamaan kun asiat on paremmin kuin hyvin? Ei hän todellakaan ymmärrä mitä se puute on.

Turhaa musteenkulutusta koko kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys.

Ja tää oli vielä tyhmempi vastaus mutten muutakaan keksinyt.

Miten joku ketä ei ole puutetta nähnyt pystyy mitenkään arvostamaan kun asiat on paremmin kuin hyvin? Ei hän todellakaan ymmärrä mitä se puute on.

Turhaa musteenkulutusta koko kysymys.

Kolahtiko?

Nosto

Tietenkin. Olen onnellinen tästä ja tiedän että ei tämä välttämättä aina jatku näin, ei ole vanhaa rahaa vaan työllä ansaittu hyvä elintaso.

Köyhä en ole ollut, keskiluokkaisesta perheestä. Mutta opiskeluaikana toki koulu ja työ.

Olen kiitollinen tästä ja osaan myös arvostaa itseäni, ei nämä rahat ole mulle tarjottimella tulleet vaan kovalla opiskelulla ja työllä. Siksi mun on välillä vaikea vastata kommentteihin jossa varattomat amikset kadehtii mun kaukomatkoja. En siedä sitä että kaikki on ”elämän” syytä. Elämä on valintoja. Mullakin kotioloissa sellaista että psyyke ollut kovilla ja senkin kanssa tehnyt ison työn että nyt menee näin.

Raha on vaa rahaa. Ei sille pidä antaa sen suurempaa arvoa.

Todellakin osaan, koska teen kovasti töitä. Elintason ylläpitäminen vaatii stressiä, kiirettä, riittämättömyyden tunnetta jne. Mikään ei tule ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys.

Ja tää oli vielä tyhmempi vastaus mutten muutakaan keksinyt.

Miten joku ketä ei ole puutetta nähnyt pystyy mitenkään arvostamaan kun asiat on paremmin kuin hyvin? Ei hän todellakaan ymmärrä mitä se puute on.

Turhaa musteenkulutusta koko kysymys.

Ei tarvitse olla kokemusta puutteesta arvostaakseen toimeentuloa

Tietysti. Tiedän olleeni myös onnekas vaikka aina olenkin tehnyt kovasti töitä sen eteen että pystyn turvaamaan hyvän toimentulon. En pidä sitä itsestäänselvyytenä. Toisaalta en suostu myöskään kokemaan huonoa omatuntoa rahoistani sen vuoksi että joillakin toisella on käynyt huonompi tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en osaisi? Olen opiskellut monta vuotta korkeakoulussa, tehnyt töitä siinä samalla ja luonut suhteita. Valmistuttua sain heti työn, mutta se ei todellakaan tullut tarjottimella, vaan olin tehnyt sen eteen jo opiskeluaikana töitä. Olen säästänyt ja sijoittanut, jotta minulla olisi tulevaisuuden turvaa, vaikka sairastuisin tai joutuisin työttömäksi. Tietysti arvostan tätä kaikkea, mitä olen kovalla työllä hankkinut.

Millaiset lähtökohdat sinulla olivat? Vanhempiesi koulutus ja tukivatko sinua opiskeluaikana?

Vanhemmillani ei ole koulutusta, kun ovat sitä ikäluokkaa, että vakityö on saatu ilman koulutusta. Mutta aina ovat kannustaneet minua opiskelemaan ja tukeneet opiskeluaikana rahallisesti sen minkä ovat pystyneet. Ihan duunariperheestä olen ja lapsuuttani on varjostanut isän alkoholismi ja äidin vakava sairaus, joten ei varmaan mitkään ihanteellisemmat lähtökohdat, mutta onneksi Suomessa kaikilla on mahdollisuus parempaan.