Ystäväni on ruvennut keski-ikäiseksi teiniksi

Joo siltä kuulostaa. Inhottavaa niille lapsille tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Onko naisten viidenkympin villitys tällainen? Kaverini sai lapsia myöhään eli ovat vasta yläasteella. Kaverini on ikäänkuin lopettanut vanhemmuuden ja taantunut teiniksi itsekin. Ei laita lapsille mitään rajoja eikä ole kotona juuri ollenkaan. Aloitti uuden aikaavievän harrastuksen ja pitää siihen liittyvän uuden kaveripiirin salaisena vain itselleen. Alkanut bilettää iltaisin. Onko viidenkympin villitys tällainen? Että otetaan ikäänkuin uusi teini-ikä ja aikaa itselle ja kapinoidaan? Teiniteininä kapinoidaan omia vanhempia vastaan ja keski-ikäteininä aikuisen elämän velvollisuuksia vastaan?

Teinien äitinä olo on yhtä hornaa välillä. Jokainen selviää siitä omalla tavallaan.

Ihanaa! Nyt äiti voi mennä lasten kanssa samoihin kotibileisiin, pelata Fortnaittia ja kohta sitten viritellään mopoja yhdessä ja mitä kaikkea. Skrrt skrrt!

Aah. Kuulostat siskoltani. Hän jaksaa paheksua tekemisiäni. En saisi käydä missään enkä harrastaa mitään. Jopa tomaattien kasvattaminen parvekkeella ”vie liikaa aikaa” ”lapsilta”.

Oon 5-kymppinen ja lapset asuu muualla, yli 20v ovat.

Kun lapset on noin 16- 18, on hyvä lopettaa palvelu ja passaaminen, mutta biletystä en ymmärrä. Harrastukset toki jees.

Sinkun kannattaa hankkia elämä ennenkuin lapset lähtee, itse oon masentunut ja kädetön kun ei ole mitään huolehdittavaa enää.

Täytän tänä vuonna 50v, mutta lapset jos aikusten kirjoilla, tuo armeijaa käyvä vielä asuu täällä. 50 on jonkinlainen rajapyykki, ainakin itselleni, summailee mennyttä ja pähkäilee tulevaa..olen kauan hissutellut kotona, noh, työtä, lapsia, työtä, lapsia ja koti, koti, sitä rataa se on mennyt. Vuosi sitten jäin vielä kaiken kukkuraksi leskeksi.

Tämä kaikki on vaikuttanut siihen, että nyt olen päättänyt alkaa ELÄÄ! Olen tänä kesänä käynyt muutamilla lähifestareilla, teraseilla, ja niin, alkanut elää. Joku voisi kutsua viidenkympin villitykseksi, kuten ehkä ap ja muut kukkahattufoliotädit. En tiedä, kuinka kauan tämä "vaihe" kestää, mutta ainakin aion ottaa siitä ilon irti, mistäs sitä tietää, vaikka huomenna on kuollut. Meillä kaikilla kun vaan on tämä yksi elämä, näin minä tämän olen ajatellut.

Siis kutonen tarkoittaa , että lapset OVAT aikuisten kirjoilla, tämä helle..

On vain ja ainoastaan hyvä että siinä vaiheessa kun lapset on teinejä ja irtsutumassa, äiti ei jää kotiin itkemään ja rajoittamaan ja hyydyttään teinien elämää.

Mikään ei ole trinille kamalampaa kuin perään kyynelehtivä äiti, joka kohtelee kuin taaperoa.

Enkä tajunnut tuota kohta salaisesta harrastuksesta. Kenelle harrastuksista pitäisi raportoida?

Olen kuullut että vanhempi käy oman lapsuutensa kipukohtia läpi lapsensa kasvaessa, ja omalla kohdallani ainakin se on pitänyt paikkansa. Esikoisen ollessa vauva, pohdin paljon omaa vauva-aikaani ja sama taaperon kanssa, päiväkodissa, koulun alkaessa, ja nyt teini-ikäisen kanssa edelleen. Olen jollain tavalla elänyt lapsuuteni uudestaan oman lapseni kanssa, mutta eri näkökulmasta, ja tämä on tehnyt minusta paremman äidin.

Ehkä ap:n ystävän kohdalla on kyse samanlaisesta kipuilusta mutta vanhempi ei itse osaa käsitellä sitä. Tai sitten on vain iskenyt joku viidenkympin villitys.

Viidenkympin villitys tai kriisi ilmenee eri ihmisillä eri tavoin. Usein siihen liittyy tunne, että jotain on jäänyt tekemättä tai kokematta. 50v kohdalla alkaa sitten ahdistaa, että tässäkö tämä oli, eikö niitä väliin jääneitä asioita enää voi saada. Sitten joku hankkii prätkän, toinen nuoren puolison, kolmas tekaisee lapsen (jos mahdollista), neljäs väitöskirjan, viiden elää teinikapinansa uusiksi - jatka ketjua itse..

Minäkin haluan uudestaan teiniksi. Näyttää keskisormea kaikille ja haistattaa pahan jokaiselle joka on eri mieltä.

Tietty nukkua päivät ja valvoa yöt. Kuinka jännää olisi saada ekan kerran seksiä, ooh ja uuh.

Kovin on tuomitseva, tämä ap. ”Kaveri” tehnyt lapset väärään aikaan, on äitinä vääränlainen, harrastaa vääriä asioita väärin ja vieläpä salaa asioitaan.

Mulla on myös aika pieni lapsi, joka on alkanut viihtyä paljon kavereitten kanssa ja koulupäivätkin pitenee. Lpasella on myös harrastuksia. Jää siis vasta aikaa kaikkeen muuhun!

Eron jälkeen olen aika yksinäinen, kun ystävillä on perheet ja omat menonsa. Lapsi on osan ajasta myäs isällään, silloin olen usein täysin yksin. Lapsi on täysin ykkönen ja etusijalla, mutta pitäisi olla muutakin.

Olen vielä vähän alle 50 v, mutta oikein odotan sitä villitystä! Jos ei tule, se tehdään! Olen aina käynyt paikoissa, on ollut harrastuksia ja opintoja, paitsi muutamina vuosina lapsen ollessa pieni. Mutta nyt on paljon aikaa ja yksinäisyyttä ja haluaisin siihen muutosta. Olen jo alkanut tehdä asioita sen eteen ja suunnittelen uusia. Monet asiat on tähän mennessä menneet huonosti, vielä voisi olla erilaista.

Kyllä vaan, haluan ihan täysvillityksen, muutoksen ja uusia juttuja! Pahimmassa tapauksessa elämää on vielä puolet jäljellä ja kaikki on mahdollista!

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut että vanhempi käy oman lapsuutensa kipukohtia läpi lapsensa kasvaessa, ja omalla kohdallani ainakin se on pitänyt paikkansa. Esikoisen ollessa vauva, pohdin paljon omaa vauva-aikaani ja sama taaperon kanssa, päiväkodissa, koulun alkaessa, ja nyt teini-ikäisen kanssa edelleen. Olen jollain tavalla elänyt lapsuuteni uudestaan oman lapseni kanssa, mutta eri näkökulmasta, ja tämä on tehnyt minusta paremman äidin.

Ehkä ap:n ystävän kohdalla on kyse samanlaisesta kipuilusta mutta vanhempi ei itse osaa käsitellä sitä. Tai sitten on vain iskenyt joku viidenkympin villitys.

Joku tällainen kasvuvaihe on varmasti kyseessä. Että elää uudestaan sitä ikävaihetta. Kaverin käytös on siis muuttunut ylipäätään teinimäiseksi, tiuskii jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut että vanhempi käy oman lapsuutensa kipukohtia läpi lapsensa kasvaessa, ja omalla kohdallani ainakin se on pitänyt paikkansa. Esikoisen ollessa vauva, pohdin paljon omaa vauva-aikaani ja sama taaperon kanssa, päiväkodissa, koulun alkaessa, ja nyt teini-ikäisen kanssa edelleen. Olen jollain tavalla elänyt lapsuuteni uudestaan oman lapseni kanssa, mutta eri näkökulmasta, ja tämä on tehnyt minusta paremman äidin.

Ehkä ap:n ystävän kohdalla on kyse samanlaisesta kipuilusta mutta vanhempi ei itse osaa käsitellä sitä. Tai sitten on vain iskenyt joku viidenkympin villitys.

Joku tällainen kasvuvaihe on varmasti kyseessä. Että elää uudestaan sitä ikävaihetta. Kaverin käytös on siis muuttunut ylipäätään teinimäiseksi, tiuskii jne.

Ap

MItä jos katsoisit peiliin? Olet todella kusipäinen ”kaveri”. Miksi hän olisi sinulle tilivelvollinen yhtään mistään? Ja miksi hänen pitäisi avata sinulle kaikki? Mikä ylipäätään on ”salainen harrastus”?

Mun äiti oli tuollainen. Kun olin teini-ikäinen niin mun osaksi jäivät kotihommat ja pikkuveljestä huolehtiminen. Mulla ei siis ollut mitään teini-ikää. Mutta äidillä oli, hänellä oli opiskelut aiemmin jääneet ja meni kauppikseen. Sieltä sitten löysi uusia kavereita puolet itseään nuoremmista:/ Muutin kotoa pois heti kun täytin 18v enkä ole äitini kanssa missään tekemisissä ollut vuosiin.

Sano kaverillesi nyt heti näin:

"Dumppaa mut. Olen ilkeä kus" pää!"

Vierailija kirjoitti:

Kovin on tuomitseva, tämä ap. ”Kaveri” tehnyt lapset väärään aikaan, on äitinä vääränlainen, harrastaa vääriä asioita väärin ja vieläpä salaa asioitaan.

Itse asiassa kaverini on aina ollut hyvin tuomitseva, siis tuominnut jotain minun erilaisempia elämänvalintojani moraalittomina ja ollut arvomaailmaltaan äärimmäisen konservatiivinen. Siis ollut voimakkaasti ydinperheen kannattaja ja minä taas olen elänyt pitkän sinkkuuden ja muutenkin vähän omaperäisesti. Ajattelin hänen nyt elävän uutta teiniyttä ja irtatautuvan noista ns perinteisistä arvoista kuten teini.

Nyt hän tuntuu kapinoivan sitä vastaan, että pitäisi olla vielä jonkun aikaa se aikuinen vanhempi, ei keskustele vaan on jopa alkanut huutaa. Sellaista teinityyppistä huutoa, että jollei asiat mene juuri hänen tavallaan, niin ei sitten ollenkaan jne.

Vastuuttomuudella tarkoitan esimerkiksi, että hänen olisi pitänyt hakea yksi lapsensa paikasta x autolla illalla, muttei voinut mennä rattiin, kun oli juonut, joten muiden piti lähteä hakemaan lastaan. Salaisella harrastuksella tarkoitan, että on salaisia kaverisuhteita, tuli jopa mieleen välillä, että olisiko ollut jotain sivusuhdetta jopa.

Ap

Elämä on mii, mii, mii ja moo, moo, moo. Onko sulla vieläkin housut jaloissa?

Kyllä mun mielestä saa käydä vaikka terassilla istumassa tai festareilla vaikka on äiti tai isä, kunhan jälkikasvusta on huolehdittu jne 

Olen itse parikymppinen omillaan asuva enkä mä ainakaan miettinyt mitään pahaa silloin jos mun äiti lähti terassille istumaan iltaa joskus kun olin teini ja nykyäänkin äiti käy enemmän festareilla kun minä ja se on musta hieno asia että se jaksaa. Sil on ollu rankka elämä joten nyt kelpaakin palkita itseään...