Lue keskustelun säännöt.
Pyytääkö miehesi riidan jälkeen aina anteeksi?
13.11.2007 |
Miten hyvä miehesi on pyytämään jonkin riidan jälkeen anteeksi tai onko hän ainakin valmis selvittämään jutut sinun kanssasi?
Ärsyttää vaan kun mies ei ikinä yleensä pyydä mistään anteeksi eikä hän myöskään koskaan ota puheeksi sitä mistä olemme riidelleet. Hän vain antaisi asioiden olla niin kuin mitään ei ole tapahtunutkaan... Ärsyttää moinen!
Itse haluan ainakin aina selvittää asiat perinpohjin enkä halua että ne jäävät jonnekin painamaan!!!! Miten saisi asioihin muutoksen??
Kommentit (16)
Murjotan max pari tuntia, sitten on pakko lähestyä miestä ja selvittää asiat. Mutta mua ottaa sekin päähän. Vois sekin joskus yrittää vähän!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vain ole oppinut anteeksipyynnön merkitystä, surullista.
...niin se on aina mun syy. Tai oikeastaan riitelen yksin.
Tai olen minäkin opetellut sitä, mutta se on vaikeaa. Nämä asiat joko opitaan tai ollaan oppimatta jo lapsuudenkodissa. On ihan eri asia oppia pyytämään aidosti anteeksi kuin tehdä se pakottaen...
riidan jälkeen keräilemme itsejämme kasaan omissa oloissamme ja sitten jompi kumpi aloittaa keskustelun jonka päätteeksi pyydämme toisiltamme anteeksi, eihän kukaan riitele yksin joten toispuoleinen anteeksipyyntö harvoin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten vielä selvitellään asia rauhallisesti puhumalla. Joskus sovintoseksiä päälle...
Minä olen se jurrikka, joka en taivu tekemään aloitetta sovintoon, lähes aina mies on aloitteen tekijä . Molemmat sitten pyydetään ja annetaan anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan 10 vuoden aikana riidelty 7 kertaa ja vain kerran on mies pyytänyt anteeksi.
Muut riidat on vain ihan unohdettu ja kuitattu " olipa tyhmää riidellä, ei jaksa enää" tyyppisesti puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä pyytää anteeksi (ja yleensä se on hän kenellä sitä pyydettävää on) mutta minä tuskin koskaan annan anteeksi... Siis en vastaa anteeksipyyntöön mitenkään.
Me ei alussa kumpikaan pyydetty anteeksi, unohdettiin vaan. Eipä me kyllä juuri koskaan riideltykään, jos yksipuolista äksyilyäni ei lasketa mukaan ;) Nykyisin mies on alkanut yllättäen pyytää anteeksi ihan oma-aloitteisesti, jos on sanonut pahasti riidan keskellä. Itselleni se on aljon vaikeampaa, valitettavasti.
Pyydän kyllä lopulta anteeksikin, mutta se vie aika pitkän ajan. Mun täytyy saada ensin kerätä itseni rauhassa, huonolla fiiliksellä tulee vain töksäyteltyä lisää, vaikka yrittäisin oikeasti pyytää anteeksi... Onneksi mies tuntee mut jo niin hyvin, että osaa antaa anteeksi katseestakin. Ja minä taas lepyn, kun mies ensin katsoo silmiin ja pyytää anteeksi, vaikka tuolla kultaisuuden huipulla ei olisi edes mitään osaa eikä arpaa koko riitaan. Hän osaa sulattaa jään :)
Te, jotka moititte puolisoitanne kyvyttömiksi anteeksipyyntöön, miten osoittaisitte anteeksi antamisenne? Oletteko vastaanottavaisia vai äksyileviä? Ei lapsikaan pyydä anteeksi koko sydämellään, ellei saa siihen mahdollisuutta (=hyväksyvää ilmapiiriä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äksyillä, kiukutella, solvata ja huutaa voi yksinkin, mutta EI riidellä. Riitaan tarvitaan aina vastakaikua. En yhtään ihmettele, että anteeksi pyydetään liian harvoin! Moni on niin kiukkuinen, loukkaantuneen ja kettuilevan oloinen vastapuoli, ettei toisen taatusti tee mieli " nöyrtyä" anteeksipyyntöön :-/
Parisuhteessa toinen pitäisi nähdä kanssaeläjänä, ei riitapukarina tai kilpakumppanina. Kilpailkaa ennemmin siitä, kumpi on kultaisempi sen sijaan, että riitelisitte, kumpi on ärsyttävämpi!
Te, jotka moititte puolisoitanne kyvyttömiksi anteeksipyyntöön, miten osoittaisitte anteeksi antamisenne? Oletteko vastaanottavaisia vai äksyileviä? Ei lapsikaan pyydä anteeksi koko sydämellään, ellei saa siihen mahdollisuutta (=hyväksyvää ilmapiiriä).
[/quote]
--- Ap tässä taas: en todellakaan ole äksyilevä. Olen sellainen henkilö joka aina antaa nopeasti anteeksi, siis vaikke mies sitä olisi erikseen pyytänytkään! Eli lepyn todella nopsaan.
-- Sanoisin että mies on meillä se, joka ei osaa eikä omaa sitä taitoa että selvittäisi jonkin vaikeankin asian. Hän vain antaa sen olla. Uskon, että tämä on kyllä opittu asia. Hänen lapsuudenkodissaan on ollut näin. Asioista ei olla koskaan uskallettu puhua niiden oikeilla niimillä, eikä riitoja ole koskaan selvitetty.
Miehen suvussa kukaan ei muka ole nimittäin koskaan riidoissa.... TAkanapäin vain puhutaan toisista pahaa, ei ole soveliasta riidellä avoimesti tai osoittaa mieltään!!!! Minun tyylilleni taas moinen ei yhtään sovi, jos jokin asia painaa mieltäni niin haluan sen myös osoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osoitamme teoilla, että haluamme hyvittää " pahat" tekomme.
Pitää katsoa kun suhde etenee ja aika kuluu, että kun tulee riitoja, miten käy.
tällä hetkellä murjotan kolmatta viikkoa, kun se nyppii, ettei pyydä anteeksi.