Lue keskustelun säännöt.
Miten ja mistä saan apua (ts. kenelle soitan tällaisessa asiassa)
13.11.2007 |
Nimittäin toisen lapsen syntymän jälkeen noin viikko ennen kuukautisia tuntuu aina, kuin maailma rohmahtaisi niskaan.
Itken ja olen miehen kanssa eroamassa, kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja olen tosi masentunut. Ei auta, vaikka tiedostaisin, että tämä johtuu taas hormoneista tms.
Päässä " napsahtaa" pienimmistäkin asioista ja lapsetkin saavat siitä kärsiä.
Voiko tällaiseen saada jotain apua? Onko kenelläkään ollut samanlaista?
Ei esikoisen syntymän jälkeen tällaista ollut...
Täältä uskallan tätä kysyä.
Kommentit (6)
Viikko ennen menkkoja olen ihan kauhea. Tiedostan sen itse, mutten oikein voi asialle mitään. Mies tietää varoa näitä päiviä. Ollaan juteltu, olen kertonut avoimesti tilastani ja hän yrittää " pelata" niinä päivinä parhaansa mukaan.
Se on jo paljon että tiedostat sinäkin sen olevan " niistä päivistä" johtuvaa. Itse en vaadi itseltäni näinä päivinä mitään. Ostan valmisruokaa, annan lapsen tehdä vapaammin kaikenlaista ja voin kertoa että lasten dvd:t pyörivät aika paljon silloin..
Yritän olla puhumatta ja sanon suoraan että kohta räjähdän. Mies hieroo niskojani, siivoaa kuumeisesti ja melkeinpä peruuttaa huoneesta kumarrellen etten kilahtaisi.
Tämä on järkyttävää, mutta valitettavasti meillä totta. Muina päivinä olen rauhallinen, iloinen ja ymmärtäväinen. Ne pari päivää kuusta olen jotain ihan muuta.
Meidän on ollut pakko puhua nämä asiat niin läpikotaisin kuin se vain on mahdollista, järjen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Käyttäytymiseni on ihan järjetöntä ja tuskallista itsekin se tajuta ja silti olla jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin on ollut jo ennen lapsia. Hormonilääkitys/-ehkäisy kyllä tasaa, mutta vaikka sitten ei mulla tullut niitä pahimpia masennuksia, niin ei myöskään koskaan mikään tuntunut erityisen kivalta, eli tasoitti mielialan sinne jonnekin alakulon puolelle. Yksi mikä on jonkin verran auttanut, on b-vitamiini, eli otan b-vitamiinivalmistetta parin muutamien päivien ajan kierron puolivälissä. Tai silloin otan tupla-annostuksen ja muuten pillerin silloin tällöin
niin kyllähän tää on pahentunut nyt lasten syntymän jälkeen, ehkä se näin kotona ollessa vaan korostuu. Töissä pystyi jotenkin tsemppaamaan
Lääkäri (spesialisti) sanoi, että valitettavasti joidenkin mieli vain reagoi herkemmin hormooneihin eikä sille oikein mitään voi. :(
Tosin mulla auttaa suklaa ;) Ja pahimmassa vaiheessa kumma kyllä panadol auttaa.
esikoisen syntymän jälkeen sama juttu, viikko ennen menkkoja iskee maailmansuru, ja nykyisin (lapsi melki 2v) osaan jo vähän naureskellakin itselleni, kun joka kerta esimerkiksi olen itsekseni itkeskellen ihan varma siitä, että lapsi ei rakasta minua koska olen huono äiti. kunnes muistan että olenkos kokenut tämän ennenkin. ehkä kuukausi sitten... joopa.
tasaa tilanteen mukavasti.