Minut ignoorataan myös keskustelupalstoilla

En osaa sanoa, miksi ihmiset käyttäytyvät noin sinua kohtaan. Ei kyllä kuulosta kivalta yhtään. :( Teetkö yleensä avauksia täällä (tämän lisäksi) vai osallistutko muitten avauksiin? Minäkään en yleensä saa mitään tai juuri mitään vastauksia, jos koitan avata keskusteluja. Muualla elämässä kyllä tulen kohtuullisesti kuulluksi. Olisi kiva osata jotenkin neuvoa tai keksiä keinoja, joilla tilanteesi kohentuisi, mutta en osaa, sillä siinä pitäisi muuttaa niitä muita ihmisiä, eikä se ole mahdollista. 

Mulle käy myös noin jatkuvasti ja ottaahan se pattiin. En kuitenkaan kauheasti välitä asiasta. Eivät ne kuitenkaan ole mulle oikeasti tärkeitä ihmisiä (anoppi, työkaverit, fb-kaverit). Suora v ttuilu ottaa enemmän pattiin.

Olet jotenkin suistunut "näkymättömän rooliin". Ehkä se on alkanut jo lapsena. Kuulostat kovin asialliselta, pystyisitköhän olemaan ja elämään jotenkin isommin? Kannustaminen, muuten, on vaikea laji, siihen pitäisi saada jotain omakohtaisuutta mukaan, että se tepsii.

Jatkatko itse keskustelua, jos joku vaivautuu vastaamaan sinulle?

Teet siis itse ihan samaa?

Sama täällä. En osaa ottaa omaa tilaani, vaan annan kaiken tilan muille ja siirryin itse tarkkailijan rooliin. Luulen, että näkymättömyyteni johtuu tästä. Toisaalta jos otan näkyvämmän roolin, saan osakseni lähinnä v*ttuilua. Ehkä persoonassani sitten on jotain, joka ärsyttää muita.

kunoletvainilmaa kirjoitti:

Olen samanlainen kuin oikeassakin elämässä; en valehtele, olen yleensä kohtelias ja ystävällinen ja kannustan. Tekstini ovat asiallisia ja kirjoitan niinkuin asiat ovat. En juorua enkä hauku, mutta tuon kyllä mielipiteeni esiin etten ole kiltti lapanenkaan. Silti kirjoitukseni eivät koskaan kerää vastauksia, niiden yli hypätään eikä kukaan tsemppaa minua millään tavalla, tosin en sitä odotakkaan mitenkään erityisesti. Mutta eräällä palstalla tsemppasin ihmisiä joskus niin minua vastaan käännyttiin ja saan vain ilkeitä kommentteja 'takaisin' ja niilläkin haluttiin vain osoittaa että olen 'ilmaa'. Näin on myös oikeassa elämässä että olen ihmisille ilmaa. Ja moni on muistutellut minua esim. menneisyydestä ettei millään muista minua ja kuinka Aku Ankkakin on todellisempi kuin minä. Mikä on minusta todella julmaa toisen mitätöintiä. Miksi ihmiset haluavat joko polkea minut lattianrakoon tai sitten minut sivuutetaan täysin? Niin oikeassa elämässä kuin keskustelupalstoilla? En ole ruma enkä kaunis, en ylilihava enkä laiha. Silmiä muljautellaan kun jotakin yritän asiaan sanoa. Näin tekee anoppi kuin eräs vanhempi nainen jota luulin ystäväkseni. Ihmettelen vain kovasti tällaista. Siihen olen kyllä törmännyt että esim. kirjoituksistani otetaan ajatuksia ja ne kirjoitetaan ominaan niin keräävät sitten kehuja ja tykkäyksiä ja kommentteja. Mistä tällainen johtuu, voiko joku avata asiaa?

🤔tota mitä sä ytität rakentaa aikaiseksi tällä?

Ap, sinä olet TYLSÄ. Ei huomion perässä kannata ravata, näkymättömänä pystyy liikkumaan paremmin.

Voisit googlettaa Juho Saaren ja Niina Junttilan juttuja aiheesta. Luin joskus jonkun pitemmän jutun tällaisesta näkymättömyydestä ja yksinäisyydestä, mutten nyt löydä sitä. Siis jos haluat aihetta avattavan.

-3

Ei ap:ta enää kiinnosta. 

Kiitos kovasti vastauksistanne! Ap oli välillä muualla kuin tässä koneen äärellä. Olen kyllä aika vahva henkisesti. Siis kokenut erittäin paljon ikäviä asioita elämässäni enkä vuodata niistä juuri kenellekkään. Mutta toisaalta herkkä ja särkyvä. Minua on myös syytetty valehtelijaksi; opiskelukaverit sanoi jonkun kertomani asian jälkeen päin näköä että 'lehmätkin lentää'. Samoin eräs tuttu käytti illan inttämiseen etten ole kuulemma harrastanut sitä harrastusta mitä olen harrastanut vuosia. 

Tuntuu etten ole vakuuttava vaikka en valehtele mistään enkä liioittele mitään ainakaan tarkoituksella. Joskus tuntuu että tuon vain esiin niitä toisten ihmisten huonoja puolia ja että minulla ei ole mitään väliä että loukkaannunko vai en eli minulle saa sanoa mitä sylki suuhun tuo tai sitten vain ignoorataan ja osoitetaan muka minulle 'paikkani' minne kuulun. Eli en näiden ihmisten mielestä mihinkään. Jotenkin ihmisillä tulee hirveä tarve ylentää itsensä seurassani ja alentaa minut. 

Ja joku sanoi tuosta tsemppaamisesta niin pyrin yleensä menemään toisen ihmisen asemaan ja tsemppaamaan. Ja tsemppaan usein heitä joiden asioista minulla on kokemuspintaa. 

Ja sen vielä totean etten todellakaan luule olevani ihmisenä virheetön tai että aina toimisin kaikissa tilanteissa oikein. Eli nöyrästi yleensä tunnustan virheeni ja voin jopa nauraa omille tyhmyyksilleni tms. 

Ja olen tehnyt muutaman avauksen tänne palstalle koska tämä on sellainen yleispalsta eli käsitellään monenmoista. Joskus on joku vastannut ja joskus ei kukaan. Lähinnä tarkoitan tuolla ignooraamisella keskustelupalstoja joissa on samanhenkisiä ihmisiä samanlaisine ongelmineen jne. Eli tavallaan tiettyyn aiheeseen erikoistunut keskustelupalsta. Näin ollen minullakin on kokemuspintaa siitä mistä kirjoitan. 

Vastaan täällä joihinkin ketjuihin jotka koskettaa läheltä ja kiinnostaa. Välillä olen kerännyt peukkuja ja välillä sitten alapeukkuja; riippuu aiheesta. Ja olen yrittänyt täälläkin tsempata vaikka sitä täällä vähemmän näkeekin.

Kirjoitat jotenkin vaikeaselkoisesti ja tylsästi.

Ei tuollaista tekstiä ole kiva lukea.

Eikä herätä suurtakaan mielenkiintoa.

Jotkut ihmiset tekee tuota, siis kärkkyen alkavat lyttäämään heti, jos joku ihminen ei heti jotenkin lunasta omaa tilaansa ja lyö heti pöytään omia rajojaan. He ovat sitä "p*skaa", jota ihminen vetää puoleensa, kun on "p*skamagneetti". Heidän kanssaan ei voi olla vaan, kaikki on vastakkainasettelua. Ja tämä siis kokonaan syyllistämättä kohdetta, ei näkymättömyydessä ole mitään moraalista vikaa.

Älä kuuntele, kun elämäntapalyttääjät yrittävät kertoa sinulle, ettet kuulu mihinkään. Jos joku kiusaa sinua kotona, se on sinunkin kotisi. Jos luokassa, se on sinunkin luokkasi. Jos töissä, se on sinunkin työpaikkasi. Jos kutsuilla, sinäkin olet kutsuvieras...

Tämä on sitä nk. assertiivisuutta.

-3