Miksi lehdissä kehotetaan sekä avautumaan ongelmista ystäville että karsimaan liian raskaalta tuntuvat ihmiset pois tuttavapiiristä?
Miksei kehoteta pitämään mielessä sitä,että jokaisella voimat vaihtelevat? Joinain aikoina ihmiset jaksavat tukea enemmän kuin joskus muulloin. Aina tukea ei pysty antamaan niin paljon kuin haluaisi.
Jos toinen yrittää saada tukea väkisin ("kyllä tosiystävän on jaksettava kuunnella vaikka mikä olisi" tms. fraaseja hokien), niin ystävyyssuhde voi päättyä siihen. Miksei kehoteta tukea hakiessa kiinnittämään mitään huomiota kuuntelijoiden jaksamiseen? Ei ystävälle ei voi avautua kerta toisensa jälkeen yhtä yksipuolisesti kuin terapeutille vastaanotolla.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Elämä yleensäkin on aina jossain määrin epätyydyttävää, milloin on kylmä ja milloin on kuuma ja milloin on pissahätä. On kaveri ja se on ärsyttävä, ei oo kaveria ja kärsii yksinäisyydestä. Löytyy uusi ystävä ja sekin on vähänajan kuluttua ärsyttävä. Ei muutakuin päivä kerrallaan vaan eteenpäin.
Osalla ihmisistä tuntuu olevan koko ajan kaikki heidän omasta mielestään pielessä ja se on myös pakko päästä aina sanomaan ääneen. Tällainen seura on raskasta.
Olen introvertti, joka nauttii myös sosiaalisista tilanteista sopivassa määrin. Sosiaaliset taitoni ja tunneälyni on myös hyvä.
Olen todella onnellinen, ettei minun tarvitse kuormittaa ystäviä ongelmillani, koska introverttinä lataan akkujani ja prosessoin asioita, myös ongelmia parhaiten yksinäisyydessä. En edes halua avautua ongelmista kuin korkeintaan puolisolle ja hän tietää ne muutenkin, joten sekään ei ole tarpeen.
Olen kyllä hyvä kuuntelija ja osaan antaa elämänohjeita ja ratkaisuja toisten ongelmiin, jos he pyytävät näkemystä.
Siitä on tehty laulukin: Ystävän laulu. Maailman itsekkäin ja Junnun huonoin sanoitus.
En mä ole koskaan ajatellut, että raskas ihminen tarkoittaa sellaista, joka tarvitsee paljon tukea (vaikka en tiedä mitä lehdet tarkoittavat). Mä olen vähentänyt yhteydenpitoa pariin ihmiseen, jotka ovat mun kriteereillä epäystävällisiä ja/tai erittäin itsekeskeisiä, siis luonteeltaan, ei ongelmiensa takia. Ystävän huolia ja ongelmia jaksan kyllä kuunnella, eikä tarvitse olla tiukkaa vastavuoroisuutta. Toki jos pitäisi olla vuosia 24/7 terapeuttina niin se voisi olla liikaa.
Naistenlehdet on tuollaisia. Olisiko laskelmoitu myynti hormonihuurujen mukaan? Välillä tekee mieli uhota ja olla vahva, välillä itkeä ystävän olkapäätä vasten. Tarjotaan jokaiselle jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Naistenlehdet on tuollaisia. Olisiko laskelmoitu myynti hormonihuurujen mukaan? Välillä tekee mieli uhota ja olla vahva, välillä itkeä ystävän olkapäätä vasten. Tarjotaan jokaiselle jotakin.
Ehkä, mutta noita ohjeita orjallisesti seuraamalla päädyt äkkiä energiavampyyrina käsityksiä pois tuttavapiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Siitä on tehty laulukin: Ystävän laulu. Maailman itsekkäin ja Junnun huonoin sanoitus.
Toki ystävän pitää olla tukena, mutta siinäkin on rajansa. Jos ystävyyssuhde on niin kuluttava, että se tuo elämään paljon ahdistusta, niin sen jatkaminen ei välttämättä ole hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Siitä on tehty laulukin: Ystävän laulu. Maailman itsekkäin ja Junnun huonoin sanoitus.
Toki ystävän pitää olla tukena, mutta siinäkin on rajansa. Jos ystävyyssuhde on niin kuluttava, että se tuo elämään paljon ahdistusta, niin sen jatkaminen ei välttämättä ole hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
En mä ole koskaan ajatellut, että raskas ihminen tarkoittaa sellaista, joka tarvitsee paljon tukea (vaikka en tiedä mitä lehdet tarkoittavat). Mä olen vähentänyt yhteydenpitoa pariin ihmiseen, jotka ovat mun kriteereillä epäystävällisiä ja/tai erittäin itsekeskeisiä, siis luonteeltaan, ei ongelmiensa takia. Ystävän huolia ja ongelmia jaksan kyllä kuunnella, eikä tarvitse olla tiukkaa vastavuoroisuutta. Toki jos pitäisi olla vuosia 24/7 terapeuttina niin se voisi olla liikaa.
Kova kuormitus voi tietysti saada kenet hyvänsä käyttäytymään itsekeskeisesti. Aina ei ole kovin helppoa erottaa mikä johtuu ihmisen persoonasta ja mikä elämäntilanteesta.
Nythän on muotia, että " karsi kaikki negatiiviset ystävät" pois lähipiiristäsi. Naistenlehdissä hehkutetaan, miten "karsin kaikki raskaat ihmiset". Eli " minä hyvä ja muut huonoja ja raskaita ihmisiä"-ajattelu. Ei se aina ihan niinkään mene, että kaikki vika olisi aina muissa. Toki ystävyyssuhteet muuttuu ja joskus ei enää löydy yhteistä säveltä vanhojen kamujen kanssa. On minutkin karsittu muodikkaasti ulos muutamasta ihmissuhteista. Kun itsellä on vaikeaa erinäisten seikkojen takia, niin ei sitä hirveästi muut aina jaksa, ja sitten voi keskittyä siihen naminami-positiivisuus-löpinään. MM. hidasta elämää sivustollahan saa vinkkejä koko ajan tähän " karsimiseen" ja se tuntuu olevan muotia nyt:)
Kun ystävä alkaa manipuloimaan aikaasi ja suunnittelemaan sitä itselleen sopivaksi, otan aina pienen aikalisän. Nytkin sellainen tilanne päällä. Muutaman päivän olen viettänyt ihan itsekseen (pitäisi olla jokapäivä yhteyksissä) ja tänään soittanut, ei vastaa viesteihini eikä puheluihini. Ihan OK. Jospa hänkin on huomannut, että hyvä pitää välillä hengäsdystaukoa.
Vierailija kirjoitti:
Nythän on muotia, että " karsi kaikki negatiiviset ystävät" pois lähipiiristäsi. Naistenlehdissä hehkutetaan, miten "karsin kaikki raskaat ihmiset". Eli " minä hyvä ja muut huonoja ja raskaita ihmisiä"-ajattelu. Ei se aina ihan niinkään mene, että kaikki vika olisi aina muissa. Toki ystävyyssuhteet muuttuu ja joskus ei enää löydy yhteistä säveltä vanhojen kamujen kanssa. On minutkin karsittu muodikkaasti ulos muutamasta ihmissuhteista. Kun itsellä on vaikeaa erinäisten seikkojen takia, niin ei sitä hirveästi muut aina jaksa, ja sitten voi keskittyä siihen naminami-positiivisuus-löpinään. MM. hidasta elämää sivustollahan saa vinkkejä koko ajan tähän " karsimiseen" ja se tuntuu olevan muotia nyt:)
Ei tämä tietenkään ole mitenkään yksioikoista. Joskus vain voi olla sellainenkin tilanne, että molemmilla on takki tyhjä ja voimia keskittyä toisen ongelmiin ei kummallakaan ole. Ehkä silloin voisi tehdä yhdessä jotain sellaista, joka nostaisi edes hetkeksi kurjan olon yläpuolelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ole koskaan ajatellut, että raskas ihminen tarkoittaa sellaista, joka tarvitsee paljon tukea (vaikka en tiedä mitä lehdet tarkoittavat). Mä olen vähentänyt yhteydenpitoa pariin ihmiseen, jotka ovat mun kriteereillä epäystävällisiä ja/tai erittäin itsekeskeisiä, siis luonteeltaan, ei ongelmiensa takia. Ystävän huolia ja ongelmia jaksan kyllä kuunnella, eikä tarvitse olla tiukkaa vastavuoroisuutta. Toki jos pitäisi olla vuosia 24/7 terapeuttina niin se voisi olla liikaa.
Kova kuormitus voi tietysti saada kenet hyvänsä käyttäytymään itsekeskeisesti. Aina ei ole kovin helppoa erottaa mikä johtuu ihmisen persoonasta ja mikä elämäntilanteesta.
Juu, no näiden minun tuttujeni kohdalla pystyn erottamaan koska käytös on jatkunut 10-30 vuotta samantyyppisenä (oikeastaan ei ole väliä minulle enää mistä se johtuu, koska tiedän että heidän seuransa ei tee minulle hyvää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ole koskaan ajatellut, että raskas ihminen tarkoittaa sellaista, joka tarvitsee paljon tukea (vaikka en tiedä mitä lehdet tarkoittavat). Mä olen vähentänyt yhteydenpitoa pariin ihmiseen, jotka ovat mun kriteereillä epäystävällisiä ja/tai erittäin itsekeskeisiä, siis luonteeltaan, ei ongelmiensa takia. Ystävän huolia ja ongelmia jaksan kyllä kuunnella, eikä tarvitse olla tiukkaa vastavuoroisuutta. Toki jos pitäisi olla vuosia 24/7 terapeuttina niin se voisi olla liikaa.
Kova kuormitus voi tietysti saada kenet hyvänsä käyttäytymään itsekeskeisesti. Aina ei ole kovin helppoa erottaa mikä johtuu ihmisen persoonasta ja mikä elämäntilanteesta.
Runsas avautuminen omista asioista on ihan eri tason itsekeskeisyyttä kuin esim. ilkeys ja toisten vähättely. Edellistä kestän, jälkimmäisiä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ole koskaan ajatellut, että raskas ihminen tarkoittaa sellaista, joka tarvitsee paljon tukea (vaikka en tiedä mitä lehdet tarkoittavat). Mä olen vähentänyt yhteydenpitoa pariin ihmiseen, jotka ovat mun kriteereillä epäystävällisiä ja/tai erittäin itsekeskeisiä, siis luonteeltaan, ei ongelmiensa takia. Ystävän huolia ja ongelmia jaksan kyllä kuunnella, eikä tarvitse olla tiukkaa vastavuoroisuutta. Toki jos pitäisi olla vuosia 24/7 terapeuttina niin se voisi olla liikaa.
Kova kuormitus voi tietysti saada kenet hyvänsä käyttäytymään itsekeskeisesti. Aina ei ole kovin helppoa erottaa mikä johtuu ihmisen persoonasta ja mikä elämäntilanteesta.
Runsas avautuminen omista asioista on ihan eri tason itsekeskeisyyttä kuin esim. ilkeys ja toisten vähättely. Edellistä kestän, jälkimmäisiä en.
Monesti samat ihmiset tekevät paljon näitä kaikkia.
Niin totta ap! Minä valitettavasti olin siinä "terapeutin" asemassa, kaveri: " mun on pakko saada purkaa tuntojani... kyllä ystävän pitää kuunnella ja tukee...".(24/7)
Hyvin yksipuolista kälätystä ja turhasta valitusta... ei muuten haittaa jos silloin tällöin valittaa jos paha mieli jne mutta hän alkoi valittamaan joka kerta kun nähtiin(myös somessa valitti ja soitteli varta vasten valittaakseen) ja odotti minusta ratkaisua kaikkiin ongelmiin...
minun jaksaminen oli koetuksella omien ongelmien takia (sairastuminen perheessä) niin jotenkin sen kaverin ongelmat tuntuivat naurettavilta(ja ne ongelmat oli hänen itse aiheuttamia mut hänen luonteensa ei sitä myönnä). Joudun siis omalta perheeltä kestämään nyt paljon niin tuntui liian kuormittavalta joutua kestämään vielä kaverin ongelmia siihen päälle ku ei ne sillä ihmisellä parane/korjaudu kun ei suostu hakea apua tai tekemään itse asialle jotain(eikä valittamalla ainakaa parane!) Aina odottaa että joku ulkopuolinen (eli minä) tulee ja pelastaa.
Ja tälle ihmiselle en omia asioita pystyny kertomaan, hän joko vähättelee niitä tai kääntää aiheen itseensä ja hänen ongelmiin.
Välithän siinä meni kun kaveri suostunut hyväksymään sitä etten jaksa.
Ystävälle voi kertoa huolensa ja keskustella. Liian rankat , varsinkin pitkään kestävät, ongelmat kuormittavat toista usein kohtuuttomasti ja silloin kannattaa hakea ammattiapua. Siinä rinnalla voi sitten ystäväkin olla tukena.
Tärkeintä ystävyydestä on, että se on vastavuoroista. Jos puhe kääntyy jatkuvasti toisen osapuolen ongelmiin, on aika punnita ystävyyden laatu.
Ja tosiaan, introverttina en itsekään juuri toista huolillani kuormita; pidän korkeintaan ajan tasalla. Ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Niin totta ap! Minä valitettavasti olin siinä "terapeutin" asemassa, kaveri: " mun on pakko saada purkaa tuntojani... kyllä ystävän pitää kuunnella ja tukee...".(24/7)
Hyvin yksipuolista kälätystä ja turhasta valitusta... ei muuten haittaa jos silloin tällöin valittaa jos paha mieli jne mutta hän alkoi valittamaan joka kerta kun nähtiin(myös somessa valitti ja soitteli varta vasten valittaakseen) ja odotti minusta ratkaisua kaikkiin ongelmiin...
minun jaksaminen oli koetuksella omien ongelmien takia (sairastuminen perheessä) niin jotenkin sen kaverin ongelmat tuntuivat naurettavilta(ja ne ongelmat oli hänen itse aiheuttamia mut hänen luonteensa ei sitä myönnä). Joudun siis omalta perheeltä kestämään nyt paljon niin tuntui liian kuormittavalta joutua kestämään vielä kaverin ongelmia siihen päälle ku ei ne sillä ihmisellä parane/korjaudu kun ei suostu hakea apua tai tekemään itse asialle jotain(eikä valittamalla ainakaa parane!) Aina odottaa että joku ulkopuolinen (eli minä) tulee ja pelastaa.
Ja tälle ihmiselle en omia asioita pystyny kertomaan, hän joko vähättelee niitä tai kääntää aiheen itseensä ja hänen ongelmiin.Välithän siinä meni kun kaveri suostunut hyväksymään sitä etten jaksa.
Tuo on kyllä ikävä loppu ystävyydelle, mutta omaa jaksamistakin on mietittävä. Kyllä ystävyyden pitäisi tuottaa elämään myös iloa.
Elämä yleensäkin on aina jossain määrin epätyydyttävää, milloin on kylmä ja milloin on kuuma ja milloin on pissahätä. On kaveri ja se on ärsyttävä, ei oo kaveria ja kärsii yksinäisyydestä. Löytyy uusi ystävä ja sekin on vähänajan kuluttua ärsyttävä. Ei muutakuin päivä kerrallaan vaan eteenpäin.