Lue keskustelun säännöt.
Olen sosiaalisesti täysin lahjaton ujo. Häpeänkö itseäni sellaisen asian takia jolle en voi mitään?
11.07.2018 |
Joojoojoojoo ujous ei kaikille poissulje sosiaalista lahjakkuutta mutta mä olen ujo kaikilla mahdollisilla huonoilla tavoilla. Sosiaalisia taitoja voi kuulemma kehittää ja joo, niin toki voikin ja ajan myötä ne aina vähän kehittyvätkin. En mä silti varmaan ikinä pääse eroon siitä että mulle on paljon helpompi ja luontevampi välttää yhteyttä muihin ja olla puhumatta ajatuksistani kuin hakeutua muiden seuraan, tai pääse eroon siitä että en koskaan tiedä mitä ihmisille pitäisi sanoa. Jos voisin sormia napsauttamalla tehdä itsestäni edes vähän ulospäinsuuntautuneen ja saada sitä sosiaalista lahjakkuutta niin ottaisin heti itselleni nuo ominaisuudet mutta kun se ei ole mahdollista.
Kommentit (24)
Eiujoudwn takia tarvitse hävetä itseään, mutta on syytä ymmärtää, että vaikka se muille ja mukavana oleminen ON raskasta ja rasittavaa, et silti voi jättää sitä vain muiden työksi - koska se ON raskasta muillekin. Juuri sinulla ei ole mitään erityistä oikeutta olla vapaamatkustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negatiivinen piirrehän tuo sinussa on, kuten itsekin sen tekstissä myönnät. Tottakai tuota pitää hävetä, että saat jotain painetta muuttaa rikkinäistä tilaasi terveempään suuntaan.
Hei, ei hiljaisuus ja ujous ole välttämättä huono ominaisuus ihmisessä. Olet salaperäinen! Kukaan ei oikeasti tiedä sinusta paljon kun et huutele asioitasi kaikille, se on mielestäni hyvä näinä aikoina. Minä olen tehnyt työhaastatteluita ja työhön perehdyttämistä ja keskustellut ujojenkin ihmisten kanssa. Mietin aina näissä tilanteissa kun toinen ei oikein saa sanaa suustaan että, miksi hän jännittää enhän tunne häntä lainkaan, hän voisi olla millainen tahansa minulle. No näissä tilanteissa tietysti pitää olla rehellinen, mutta normaali oloissa voisit olla kuka vain haluat ja sanoa mitä vain 😊 voit käyttää mielikuvitustasi 😄
Sanot, ette voi silleitään, sitten sanot, että toki voisit j a lopuksi myönnät, että tekisitkin sille jotain jos se olisi helppoa ja kävisi sormia napsauttamalla.
No, mä en periaatteessa kauheasti arvosta ihmisiä, jotkä eivät ole valmiina näkemään vaivaa minkään saavutuksen eteen vaan valittavat vain, että kun ei onnistu.
T. Itsekin ujo, araksi kiusattu ihminen, joka näkee vaivaa ja siksi onnistuu - ei kaikessa, mutta yllättävän paljossa.
Vierailija kirjoitti:
Sanot, ette voi silleitään, sitten sanot, että toki voisit j a lopuksi myönnät, että tekisitkin sille jotain jos se olisi helppoa ja kävisi sormia napsauttamalla.
No, mä en periaatteessa kauheasti arvosta ihmisiä, jotkä eivät ole valmiina näkemään vaivaa minkään saavutuksen eteen vaan valittavat vain, että kun ei onnistu.
T. Itsekin ujo, araksi kiusattu ihminen, joka näkee vaivaa ja siksi onnistuu - ei kaikessa, mutta yllättävän paljossa.
No jossain määrin luonnetta ja sosiaalisia taitoja voi kehittää mutta eipä mun perusluonne ja taipumukset silti muutu mihinkään, valitettavasti, vaikka haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Negatiivinen piirrehän tuo sinussa on, kuten itsekin sen tekstissä myönnät. Tottakai tuota pitää hävetä, että saat jotain painetta muuttaa rikkinäistä tilaasi terveempään suuntaan.
Niin, ongelmallista on vain se että mun on tätä ihan äärimmäisen vaikeaa muuttaa. Mitään vinkkejä? Vai onko hauskempi vain haukkua ihmisiä kyvyttömyydestään kuin antaa jotain rakentavia neuvoja?
Vierailija kirjoitti:
Eiujoudwn takia tarvitse hävetä itseään, mutta on syytä ymmärtää, että vaikka se muille ja mukavana oleminen ON raskasta ja rasittavaa, et silti voi jättää sitä vain muiden työksi - koska se ON raskasta muillekin. Juuri sinulla ei ole mitään erityistä oikeutta olla vapaamatkustaja.
Okei, selitätkö vielä että miten mä käytännössä vältän tuon vapaamatkustelun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvä juuri noin. :)
t. Kaikille höpöttävä, mutta oikeasti introvertti lukija
No kiitti. Tää oli kivoin, tai oikeastaan ainut kiva kommentti. Elämä ja itsenään oleminen ois ihan ok jos ei tarvitsisi tälleen häpeillä itseään, jos voisi hyväksyä itsensä ja muutkin antaisivat olla sellainen kuin on. Silloin voisi olla rennompi, mikä varmasti helpottaisi myös sitä sosiaalisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Sanot, ette voi silleitään, sitten sanot, että toki voisit j a lopuksi myönnät, että tekisitkin sille jotain jos se olisi helppoa ja kävisi sormia napsauttamalla.
No, mä en periaatteessa kauheasti arvosta ihmisiä, jotkä eivät ole valmiina näkemään vaivaa minkään saavutuksen eteen vaan valittavat vain, että kun ei onnistu.
T. Itsekin ujo, araksi kiusattu ihminen, joka näkee vaivaa ja siksi onnistuu - ei kaikessa, mutta yllättävän paljossa.
Olet muka itse ujo ja arka mutta et käsitä yhtään kuinka vaikeaa tuollaiselta pohjalta olisi olla ulospäinsuuntautunut ja rohkea. Just. Enpä taida uskoa väitteitäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Negatiivinen piirrehän tuo sinussa on, kuten itsekin sen tekstissä myönnät. Tottakai tuota pitää hävetä, että saat jotain painetta muuttaa rikkinäistä tilaasi terveempään suuntaan.
Niin, ongelmallista on vain se että mun on tätä ihan äärimmäisen vaikeaa muuttaa. Mitään vinkkejä? Vai onko hauskempi vain haukkua ihmisiä kyvyttömyydestään kuin antaa jotain rakentavia neuvoja?
Kyllä me annetaan mielellään rakentavia neuvoja. Me vain tarvitaan pohjaksi jotain mihin niitä neuvoja antaa. Nyt olet vain kertonut, että olet ujo ja vetäydyt mieluummin syrjään. Ja olet hokenut moneen kertaan, että et voi muuttaa itseäsi. Näillä tiedoilla voimme vain neuvoa, että älä vetäydy syrjään.
Jos haluat lisää ja parempia neuvoja, niin kerro lisää tilanteista, jotka ovat ongelmallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvä juuri noin. :)
t. Kaikille höpöttävä, mutta oikeasti introvertti lukija
No kiitti. Tää oli kivoin, tai oikeastaan ainut kiva kommentti. Elämä ja itsenään oleminen ois ihan ok jos ei tarvitsisi tälleen häpeillä itseään, jos voisi hyväksyä itsensä ja muutkin antaisivat olla sellainen kuin on. Silloin voisi olla rennompi, mikä varmasti helpottaisi myös sitä sosiaalisuutta.
Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka hyväksyvät sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiujoudwn takia tarvitse hävetä itseään, mutta on syytä ymmärtää, että vaikka se muille ja mukavana oleminen ON raskasta ja rasittavaa, et silti voi jättää sitä vain muiden työksi - koska se ON raskasta muillekin. Juuri sinulla ei ole mitään erityistä oikeutta olla vapaamatkustaja.
Okei, selitätkö vielä että miten mä käytännössä vältän tuon vapaamatkustelun?
Hoitamalla oman osuutesi vuorovaikutuksesta.
Eli olet aktiivinen yhteydenotoissa etkä vain odota, että joku ottaa sinuun yhteyttä. Keskusteluissa kommentoit sopiviin väleihin. Ja kyselet myös itse, etkä vain odota, että muut kyselevät ja johdattelevat keskustelua. Vastaat enemmän kuin yksisanaisesti. Hymyilet ja katsot silmiin. Et vedä toiseen äärilaitaan, vaan muistat edelleen myös kuunnella, mutta et vain kuunnella.
Ap vaikuttaa negatiiviselta ja raskaalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa! Millaisissa tilanteissa koet ujouden sinua eniten häiritsevän? Tunnetko olosi rennoksi kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa? Puheliaisuushan ei olle millään tavoin sen toivottavampi ominaisuus kuin hiljaisuus. Kunhan pystyisit hoitamaan välttämättömät sosiaaliset tilanteet niin, ettet koe niitä ahdistaviksi. Seurassa yritä välttää sitä, että vaikutat tylyltä. Koeta hymyillä ja katsoa silmiin niitä, jotka puhuvat sinulle/porukalle. Mikään pakko ei ole hölöttää turhia, jos se ei tunnu luontevalta. - Mulla on yksi jännä tuttava: hän tulee aina mielellään mukaan kaikkiin kissanristiäisiin, baariin, kavereiden illanistujaisiin ym. eikä oikeasti puhu melkein koskaan mitään! Kuuntelee vaan ja nyökkäilee. Se on hänen tapansa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, ette voi silleitään, sitten sanot, että toki voisit j a lopuksi myönnät, että tekisitkin sille jotain jos se olisi helppoa ja kävisi sormia napsauttamalla.
No, mä en periaatteessa kauheasti arvosta ihmisiä, jotkä eivät ole valmiina näkemään vaivaa minkään saavutuksen eteen vaan valittavat vain, että kun ei onnistu.
T. Itsekin ujo, araksi kiusattu ihminen, joka näkee vaivaa ja siksi onnistuu - ei kaikessa, mutta yllättävän paljossa.
Olet muka itse ujo ja arka mutta et käsitä yhtään kuinka vaikeaa tuollaiselta pohjalta olisi olla ulospäinsuuntautunut ja rohkea. Just. Enpä taida uskoa väitteitäsi.
Mähän sanoin,e ttei sillä ole väliä, että se on vaikeaa. En sanonut, että se on helppoa. Aanoin, että se pitää dilti tehdä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiujoudwn takia tarvitse hävetä itseään, mutta on syytä ymmärtää, että vaikka se muille ja mukavana oleminen ON raskasta ja rasittavaa, et silti voi jättää sitä vain muiden työksi - koska se ON raskasta muillekin. Juuri sinulla ei ole mitään erityistä oikeutta olla vapaamatkustaja.
Okei, selitätkö vielä että miten mä käytännössä vältän tuon vapaamatkustelun?
No hoidat osuutesi, vaikkei se olekaan helppoa ja mukavaa. Hymyilet, puhut ihmisille, vaikket joka kerta saakaan sanotuksi jotain maailmanrauhantuottavaa viisautta. Näet vaivaa, kuten muutkin!
No jos kerran koet, että häpeät, niin varmaan olet saanut asiasta huonoa palautetta. Sitten vain mietit, että haluatko, että ympäristösi suhtautuu sinuun paremmin vai haluatko itse mukautua ympäristöösi paremmin. Ja toimit sen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, ette voi silleitään, sitten sanot, että toki voisit j a lopuksi myönnät, että tekisitkin sille jotain jos se olisi helppoa ja kävisi sormia napsauttamalla.
No, mä en periaatteessa kauheasti arvosta ihmisiä, jotkä eivät ole valmiina näkemään vaivaa minkään saavutuksen eteen vaan valittavat vain, että kun ei onnistu.
T. Itsekin ujo, araksi kiusattu ihminen, joka näkee vaivaa ja siksi onnistuu - ei kaikessa, mutta yllättävän paljossa.
No jossain määrin luonnetta ja sosiaalisia taitoja voi kehittää mutta eipä mun perusluonne ja taipumukset silti muutu mihinkään, valitettavasti, vaikka haluaisin.
Mä olen tavallaan vähän eri mieltä. Luonnetta voi kehittää -> perusluonnetta voi kehittää. Sosiaalisia taitoja myös, mutta se ei tule ilmaiseksi ja sormia napsauttamalla. Taipumukset muuttuu kun ymmärtää uusia asioita, esim. sen että samanlaisia ihmisiä ne muutkin on joille juttelet ja joita ujostelet. Mun kokemuksen mukaan ujous johtuu lähes aina epävarmuudesta.
Itse olin koko ikäni ujo ja epävarma. En keksinyt mitään puhuttavaa kenenkään kanssa, koska pelkäsin jos sanon jotain tyhmää ja he pitää mua ihan idiottina. Nyt se on muuttunut pikkuhiljaa kun hommasin koiran. Vieraille ihmisille on "pakko" puhua kun koirat haistelee keskenään, toki alussa juteltiin aika pitkälti vain koiristamme. Se ei todellakaan ollut minulle helppoa, mutta helpompaa kun että meillä ei olisi ollut mitään yhteistä juteltavaa. Minulle se sitten oli portti muuhunkin jutteluun kun saman alueen ihmisiä tuli nähtyä usein lenkeillä.
Nyt se on sitten levinnyt muuhunkin elämään enkä koe enää että mun jutut ja ajatukset olisi yhtään sen tyhmempiä kuin muillakaan. Joskus tulee tyhmiä juttuja suusta, mutta mitäs sitten? Tulee sieltä fiksuakin juttua! En ole vieläkään kaiken keskipiste ja maailman sosiaalisin ihminen, mutta kuitenkin sanoisin sosiaalisuuteni olevan normaalilla tasolla. En vieläkään ole töissä palavereissa juurikaan äänessä, mutta kyllä mä mielipiteeni sanon jos mulla semmonen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, ette voi silleitään, sitten sanot, että toki voisit j a lopuksi myönnät, että tekisitkin sille jotain jos se olisi helppoa ja kävisi sormia napsauttamalla.
No, mä en periaatteessa kauheasti arvosta ihmisiä, jotkä eivät ole valmiina näkemään vaivaa minkään saavutuksen eteen vaan valittavat vain, että kun ei onnistu.
T. Itsekin ujo, araksi kiusattu ihminen, joka näkee vaivaa ja siksi onnistuu - ei kaikessa, mutta yllättävän paljossa.
No jossain määrin luonnetta ja sosiaalisia taitoja voi kehittää mutta eipä mun perusluonne ja taipumukset silti muutu mihinkään, valitettavasti, vaikka haluaisin.
No jospa aloittaisit siitä jossain määrin kehittämisestä. Noin niin kuin ensi alkuun.
Olet hyvä juuri noin. :)
t. Kaikille höpöttävä, mutta oikeasti introvertti lukija