Onko puolisosi unelmiesi kumppani? Minun ei.

Mä olen unelmieni kumppanin kanssa.Olen aivan varma siitä.

Blogien lukeminen on ihan yhtä järkevää kuin salkkareiden katsominen  eli  täysin typerää touhua.

Ei ole unelmien kumppani, mutta ei haittaa, toimeen tullaan silti hyvin.

Onko teillä lapsia? Mikä sinua estää nostamasta kytkintä?

Ja silti jatkat yhteiseloa? Miksi?

Hilloavat mansikoita :DD eipä tule mieleen yhtään miestä, joka tuota tekisi

Mitäs jos tekisit asialle jotain? Esim. ero?

Ei ole unelmien kumppani, mutta sellainen henkilö jonka kanssa viihdyn ja jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Se riittää itselleni. En oikein edes tiedä mikä olisi se unelmien kumppani...

Koen että mies on minun unelmieni kumppani ja ei, ei meidänkään parisuhde ns. täydellinen ole, mutta rakastan miestä älyttömästi ja hän rakastaa minua.

Ei ole unelmien kumppani täälläkään. Ei ulkonäön, ei taustan eikä luonteen puolesta. Taloudellisten syiden (yhteinen asunto ja iso laina) vuoksi olen tähän asti roikkunut tässä toimimattomassa paskassa. Sanoisin että hyvää on 20% ja pahaa 80%.

Eroa olen miettinyt, vakavasti. Erityisesti kun ei ole lapsiakaan sotkemassa kuvioita. Vielä ei ole liian myöhäistä rakentaa elämää uudelleen, ensisijaisesti yksin ja mahdollisesti myöhemmin jonkun ihan muun kanssa. Ei tämä voi oikeastaan enää paskempaakaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tapahdu yhtään mitään jos minä en a) ideoi, ja b) toteuta. Mies ei tee mitään. Ei ole tippaakaan oma-aloitteinen muttei tee mitään minunkaan aloitteestani.

Tämä voisi olla suoraan minun kirjoittamani. Tiedän tunteen ja ainoa keino selvitä asian kanssa on yrittää keskittyä omiin mielenkiinnon kohteisiin ja toteuttaa omia toiveita.  Olisipa ihmeellistä jos olisi jotain yhteistä tekemistä miehen kanssa. Olisi edes uraorientoitunut niin ehkä rahatilanne olisi parempi mutta hän on vaan yksinkertaisesti äärimmäisen mukavuudenhaluinen eikä jaksa ponnistella edes uran vuoksi.

Arkisen täydellinen kyllä, ei mikään ole jatkuvaa unelmaa, arki hyvää ja välillä on upeita hetkiä ja ajanjaksoja kuten joskus tylsempää ja riitaa.

En itsekään mikään jatkuva unelma ole, mutta paremmin toisilleen sopivimia kumppaneita tuskin on kummallekkaan.

Mies on kohta lähdössä viikon lomareissuun ja nyt jo ihan surupuserossa kun jättää minut ja koiran kotiin. Ei olla läheisriippuvaisia, mutta parasta aikaa on yhteinen aika ja se yhteinen lomakin tulee kohta.

Ollaan hyvä tiimi, en haluisi elää onnettomassa liitossa, meillä kummallakin on vain ykdi elämä aikaa olla onnellinen.

Elämä ei ole jogurttimainos jossa miehet hymyissä suin tyylikkäässä designer-parrassa hilloavat mansikoita :D

Mieheni ei ole todellakaan unelmieni kumppani. Unelmani oli jotain hömppää, vasta mieheni myötä olen tajunnut mitä rakkaus on.

Mieheni on lempeä, luotettava ja vastuuntuntoinen, hän on loistava isä ja kantaa yhteisestä arjesta suuremman vastuun kuin minä. Mies hoitaa kotona lapsia, minä käyn töissä. Joka päivä on siisti koti ja lämmin ruoka odottamassa, illalla turvallinen syli. Mieheni on loistava keskustelija, hauska ja hyvä sängyssä.

Väkivaltaisen ja turvattoman lapsuuden eläneenä osaan arvostaa rauhallista ja sujuvaa arkeamme. En odota enää mitään suuria romanttisia eleitä joltain utopistiselta unelmanieheltä, niinkuin nuorempana. Rakastan miestäni ja toivon olevani hänen rakkautensa arvoinen.

Mä kyllä mielelläni hilloaisin mitä vaan marjoja vaikka olen mies, viihdyn muutenkin keittiössä ja muissa kotitöissä..

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole todellakaan unelmieni kumppani. Unelmani oli jotain hömppää, vasta mieheni myötä olen tajunnut mitä rakkaus on.

Mieheni on lempeä, luotettava ja vastuuntuntoinen, hän on loistava isä ja kantaa yhteisestä arjesta suuremman vastuun kuin minä. Mies hoitaa kotona lapsia, minä käyn töissä. Joka päivä on siisti koti ja lämmin ruoka odottamassa, illalla turvallinen syli. Mieheni on loistava keskustelija, hauska ja hyvä sängyssä.

Väkivaltaisen ja turvattoman lapsuuden eläneenä osaan arvostaa rauhallista ja sujuvaa arkeamme. En odota enää mitään suuria romanttisia eleitä joltain utopistiselta unelmanieheltä, niinkuin nuorempana. Rakastan miestäni ja toivon olevani hänen rakkautensa arvoinen.

Tällaisen kun itsekin löytäisin nykyisen ilkeän, vastuuttoman, kieron, itsekkään ja halveksuntaa osoittavan miehen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä mielelläni hilloaisin mitä vaan marjoja vaikka olen mies, viihdyn muutenkin keittiössä ja muissa kotitöissä..

Hyvä hyvä! Älä laita liikaa sokeria.

Kyllä minäkin meillä hillot teen, mukavaa minusta.

M43

Kaikin puolin muuten on unelmien mies, mutta se hiertää etten minä selvästikään ole hänen unelmiensa nainen. Eli jopa harkitsen eroa. Kaverit eivät tietenkään ymmärrä miksi joku eroaisi noin unelmamiehestä, että miksen ole onnellinen kun nappasin tasoani paremman jne. Mutta kun minä en hyväksy tuota määritelmää että olen huonompi jollain lailla. Minä ansaitsen jonkun paremman. Eli enpä taida sitten olla kuin entisten unelmieni miehen kanssa. Jonkin aikaa siis vielä.

Olen parisuhteessa vain lämmön ja henkisen/emotionaalisen yhteyden takia, koska sitä en voi itselleni muutoin antaa. Jos sitä ei löydy niin kannattaa siirtyä eteenpäin. Tehkää itsellenne palvelus ja lähtekää myrkyllisestä suhteesta. Kyllä asiat järjestyy.

Mikä sai sinut ja miehesi alun perin ihastumaan toisiinne? Mitä niille asioille on käynyt?