Millainen anoppi tai äiti sinulla on?

Mitenhän omaa äitiä kuvailisi.

Kiltti, ei puutu minun asioihin ja kunnioittaa rajoja ja yksityisyyttäni.

Ymmärtäväinen ja hyvä kuuntelija.

Anopista en edes sano mitään.

Äitini on perusluonteeltaan negatiivinen, aina keksii jotain nurisemisen aihetta. Anoppini on lähes vastakohta hänelle, vastaus kaikkeen on aina "voi kuinka kiva juttu!" tai pienen vastoinkäymisen kohdalla "no ei se haittaa!". Sanomattakin selvää, kumman kanssa vietän mieluummin aikaa...

Minun anoppi on yks maanvaiva.

Äitini on 20 vuotta anoppiani vanhempi ja molemmat on mummuja.

Äitini on sekopää joka rakastaa minua, anoppini taas sekopää joka inhoaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perusluonteeltaan negatiivinen, aina keksii jotain nurisemisen aihetta. Anoppini on lähes vastakohta hänelle, vastaus kaikkeen on aina "voi kuinka kiva juttu!" tai pienen vastoinkäymisen kohdalla "no ei se haittaa!". Sanomattakin selvää, kumman kanssa vietän mieluummin aikaa...

Mun anoppi taas on kunnon pessimisti ja näkee aina joka asiassa vain negatiivisia puolia.

Äiti on positiivinen ja kannustaa aina yrittämään.

Ikäeroa heillä on n. 10vuotta ja äitini siis nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on sekopää joka rakastaa minua, anoppini taas sekopää joka inhoaa minua.

Voin samaistua

Anoppini kuoli, kun vasta seurustelin mieheni kanssa. Hän oli ihana ihminen, ja minua harmittaa, ettei hän saanut tutustua poikansa lapsiin. Hän olisi rakastanut heitä niin. Onneksi on vielä vaari.

Äitini on ehkä koko maailman viisain ja lempein ihminen. Maailman paras äiti, isoäiti ja isoisoäiti.

Entä mikä on kamalin asia mitä äitisi tai anoppisi on tehnyt?

Mulla on paska anoppi. 

Oma rakas äitini on kuollut, niin kuin isäkin.

Oma äitini on itsekäs ihminen, joka luulee olevansa täydellinen. Löytää vikoja kyllä muista ihmisistä, muttei itsestään. Ei näe mussa mitään hyvää, pelkkää negatiivista.

Anoppi taas on ihana ihminen. Häneltä saa neuvoja, jos tarvitsee. Eikä vastaus ole, että mieti itse tms.

Mulla on maailman paras anoppi. Kärsi itse aikanaan varsinaisesta hirviöanopista ja sanoi suoraan että on itse päättänyt olla toisenlainen. Koskaan hän ei ole arvostellut meidän tekemisiä tai moittinut meidän tapaa hoitaa tai kasvattaa lapsia. Ei tuppaudu väkisin ja hankinnoista kysyy että sopiiko ja halutaanko. Aina on voinut luottaa siihen että lapset on hyvin hoidettuja ja valvottuja hänen seurassaan. Kivasti on tarjonnut hoitoapua ja materiaalista apua kun lapset oli pieniä, nykyään kun lapset on jo isoja koululaisia ja teinejä, niillä on Mummin kanssa ihan omat kuvionsa. Meillä on neljä lasta ja Mummi on iloinnut heistä kaikista suunnattomasti. Tulen hyvin anopin kanssa toimeen, meillä on läheiset välit ja hän joskus sanoikin että olen hänelle kuin tytär jota hän ei saanut. Monesti tuntuu että meidän välit on läheisemmät kuin hänen ja poikansa, yleensä mm. soittaa minulle kysyäkseen kuulumisia.

Oma äiti kuoli 17 vuotta sitten. Oli rakas mulle mutta ainakin loppuaikoina tuntui että meidän roolit kääntyi ympäri ja mä olin hänelle se hoivaaja eikä hän minulle- sinänsä ymmärrettävää koska hän olo vakavasti sairas ja kuoli siis sairauteensa.

Toinen on kuollut ja toinen kusipää

Jo edesmennyt äitini oli kiltti, lempeä, vahva toiminnan nainen. Piti kodin hyvin siistinä ja tykkäsi leipoa ja laittaa ruokaa. Tunnollinen ja hoiti työnsä rakkaudella ja huolella.Huonoina puolina että oli läheisriippuvainen alkoholisti-isääni, joskus marttyyri, liian uhrautuvainen muiden vaatimusten edessä.

Anoppi on..mieheni äiti. Anoppi on 'narsistinen minä-minä-minä sekopää' joka ei puhu kuin itsestään ja omista asioistaan. Yhtään syvällistä lausetta en ole koskaan häneltä kuullut. Juoruaa, on kova-ääninen huomionhakuinen dramaqueen. Sairastaa bipoa ja varmaan on persoonallisuushäiriöitä myös. On varmaan hyviäkin puolia...?

Äitini on vuosikymmenet perhettään pompottanut marttyyri ja narsisti, joka vähättelee, kyttää, vakoilee, syyllistää, ivaa ja pilkkaa, tuputtaa ruokaa, suuttuu kun ei "kelpaa"  ja huomauttelee kiloista;  hänellä on norsun muisti ja  lisäksi hän on lisäksi vankasti uskovainen. 

Anoppi on hössö siivoushullu, joka on passannut miehensä piloille ja joka miehineen käyttää selkeetä suosimisjärjestelmää lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.