Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon leikitte lastenne kanssa?
09.07.2018 |
Meillä on yksi 5-vuotias lapsi, joka on hyvin sosiaalinen ja kaipaa seuraa. Tämä korostuu nyt loma-aikana, kun ei ole päiväkotikavereita joka päivä kavereina. Naapurissa asuu hyvä kaveri ja hänen kanssaan lapsi leikkii usein, mutta esimerkiksi tänään kaveri ei ole kotona eikä muutakaan kaveriseuraa ole tänään ollut tarjolla.
Viihdytämme lasta ja vietämme hänen kanssaan aikaa kyllä, mutta itselläni on jatkuvasti sellainen olo, että hänen kanssaan pitäisi tehdä enemmän aisioita. Kumpikaan meistä, mies tai minä, ei oikein pidä leikkimisestä, mutta yritämme korvata sen muilla jutuilla. Esimerkiksi tänään mies pelaili lapsen kanssa pesistä n. puoli tuntia, minä kävin hänen kanssaan pyöräilemässä saman verran. Iltapäivällä mies kävi vajaan tunnin juoksulenkillä ja lapsi pyöräili mukana (pitää pyöräilystä todella paljon, pyöräilisi koko ajan jos seuraa olisi), ja nyt mies ja lapsi ovat elokuvissa kahdestaan. Minä luin hänen kanssaan kirjoja ennen leffaan lähtöä. Näiden juttujen lisäksi hän on esimerkiksi leikkinyt samalla kun minä olen tehnyt kotitöitä, olen kommentoinut hänen leikkejään siinä samalla mutta en leikkinyt mukana.
Mitä sanotte, onko tämä liian vähän? Pitäisikö leikkiä mukana pikkuautoilla tms?
Kommentit (7)
Leikki on lapsen työtä. Aikuiset ei leiki, se kehitysvaihe on aikuisilla mennyt jo ohi. Ei luonto ole tarkoittanut että aikuiset leikittää lapsia, vaan se kuuluu lapsen kehitykseen jotta hän käyttää omaa mielikuvitustaan ja viihdyttää itse itseään. Lapsesta ei kehity normaali ihminen jos hänellä ei ole ollut aikaa olla yksin ja käyttää omia aivojaan vaan hän on saanut 24/7 ulkopuolista stimulaatiota.
Äitini ei leikkinyt kanssani, enkä sitä koskaan odottanutkaan, minä joskus leikitin nuorempia sisaruksia, mutta en minäkään ollut mikään viihdytysautomaatti. Myöskään omat lapseni eivät ole kaivanneet minua seremoniamestariksi, joskus olen ollut kaupan asiakkaana tai mies on poikien kanssa tehnyt legoista jotain, muuten on tehty vaan normaaleja asioita lasten kanssa, luettu iltasadut, askartelua joskus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juuri leiki lasteni kanssa. Saatan hetken olla mukana jossain leikissä. Teen sitten muita asioita lasteni kanssa.
En oikein välitä leikkiä meidän 4,5 veen kanssa. Lautapelin pelailu ym on mukavampaa ja jokin ulkona touhuilu. Legoilla rakentelen hänen kanssaan. Mutta monen monta kertaa lapsi joutuu vaan tyytymään seuran mankumiseen, haluan hoitaa omia kotihommiakin välillä enkä olla mikään leikittäjä.
Leikin tottakai, uppoudutaan lapsen leikkiin porukalla. Lapsi rakastaa sellaista läsnäoloa kaikkein eniten
Hyvin vähän. Juttelen, ulkoilen, laulan, luen, piirtelen ja pelaan kyllä lapsen kanssa parhaan kykyni mukaan mutta ei musta vaan ole heittäytyyn neljävuotiaan supersankari- ja robottihirviömegamonsteri -leikkeihin. Mies kyllä tykkää rakennella pojan kanssa legoilla. En koe huonoa omaatuntoa etten ole viihdytysautomaatti, myös tylsyyttä pitää vaan oppia sietämään niinä päivinä, kun kavereita ei ole saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole leikkinyt lastemme kanssa. Lapsen kehitykselle on erittäin tärkeää oppia leikkimään itsekseen. Toki joskus osallistunutjohonkin teekutsuille, ollut lentokoneen asiakkaana, järjestellyt pikkuautoja matolle ja rakentanut legoilla. Mutta pääsääntöisesti lapset leikkivät itsekseen/sisarusten/kavereiden kanssa js siihen ei vanhempaa tarvita päsmäröimään.
Itsekseen leikkiminen kehittää mielikuvitusta.
Up