Parikymppisenä kuuluu ryypätä pää täyteen niin usein kuin mahdollista

Ei, ei ja ei. Ei kuuluneet nuoruutteeni ja nuoruus tuli elettyä, ei jäänyt elämättä.

Todellakin näin, vain kitumalla ymmärtää muiden kärsimystä. 

Joo, ei se hääviä oo, loppupeleissä varsinkaan.

Jäi välistä koska teini-ikäisenä menetin kaksi perheenjäsentäni. Masennuin todella pahasti ja jäin yksin neljän seinän sisään juuri silloin kun muita olisi tarvinnut.

Elämättä jäi joo, mutta ei silti olis voinut vähempää kiinnostaa baarit ja ryyppäys. Sana "juhliminen" nostaa ihon kananlihalle ja lähinnä säälitti ne joiden elämän paras aika oli mielestään kännäämässä.

Hyvä jos sulla ei ole ollut suurempia suruja ja oot saanu elää nuoruutesi ilman huolia.

Hei nyt on vuosi 2018! Tuollainen meno kuuluu nykyisin vain wt-nuorille. 

Aivosolut kuolee samalla :p