Onko muilla näin? Tyytymättömyys vaativaan työhön.
Kertokaa mulle ja puhukaa järkeä.
Mulla on kiva työ, hyvä palkka ja suuri vastuu työssä. Olen ollut monissa tehtävissä ja vaihtanut työnantajaa aina silloin tällöin.
Olen kuitenkin huomannut, että kyllästyn todella nopeasti työhön. Uutuuden viehätys häipyy ja arki tulee vastaan työn kanssa. Samat e-mailit, samat palaverit. Myyntejä, seurantaa, matkoja ja konferensseja. Tuntuu, ettei mikään tunnu miltään.
Onko ongelma se, että luulen ja kuvittelen, että työn pitäisi olla aina ”kivaa” ja mielenkiintoista. Miksi en ole tyytyväinen siihen, että työn suoma (hyvä) palkka ja status olisi minulle riittävä. Mietin, etsinkö työtä, jota ei edes ole olemassa?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Vrt. Toiset etsivät sitä unelmien puolisoa, sinä unelmien työtä. Oikeasti, kumpaakaan ei ole olemassa.
Tämä on muuten totta. Havittelen aina parempaa ja mielenkiintoisempaa työtä. Olen koukussa työnhakuun. Haen kai jotain onnistumisen tunteita, kun saan uuden työn?
-ap
No olet tylsällä alalla. Ala taiteilijaksi. Kestäisit ehkä viikon.
Vaihda työhön, jossa "mikään päivä ei ole samanlainen"?
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työhön, jossa "mikään päivä ei ole samanlainen"?
Ei sellaista työtä olekaan. Vähintään kuukaudet ja kvartaalit ovat samanlaisia.
Etsi työ jossa on tosi hyvä ilmapiiri ja/tai loistava palkka. Itselläni ne poistivat loputtoman etsimisen. Joskin nyt haaveilen ulkomaankomennuksesta.
Ota työ työnä äläkä elämän sisältönä, jonka pitäisi kaiken tuon rahan ja statuksen lisäksi vielä tuottaa sinulle egon pönkitystä ja kiksejä jatkuvasti. Aloita mieluummin tavoitteellinen, haastava harrastus, jossa voit toteuttaa vaihtelunhaluasi.
Taidat olla väärällä alalla. Raha ja ulkoinen menestys harvemmin riittävät, työssä itsessään täytyy olla sitä jotakin, joka innostaa. Lisäksi hyvä työyhteisö on tärkeä. Esim loman jälkeen tunne, että onpas kiva nähdä taas työkavereita pitkästä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloita mieluummin tavoitteellinen, haastava harrastus, jossa voit toteuttaa vaihtelunhaluasi.
100% sama tähän. Työn kuuluu olla helppoa ja mahdollistaa hyvät harrastukset.
Ihmisillä on erilaisia tarpeita. Joillain täytyy olla vastuuta ja/tai haasteita, toisilla kivaa ja ”mielenkiintoista”, kolmansilla riittävän helppoa. Useimmilla on jonkinlainen yhdistelmä näistä. Itse aikanaan totesin, että en pysty tekemään liian helppoja töitä. Oli aika, jolloin halusin seurata vain omia mielenkiinnonkohteitani. Nyt on tullut aika, jolloin en enää voi thdä niin. Katsotaan, selviänkö itse siitä.
Luulen,e ttä aapeen ongelma kiteytyy siihen, että hän on tehtävässä, jossa on paljon vastuuta, ja jota siksi täytyy hoitaa jonkinasteisella pitkäjänteisyydeellä, mutta hän haluaisi olla individualistisessa yksilönvapautta ja yksilön mielenkiintoa korostavassa tehtävässä, jossa vaihtelua olisi enemmän. Ongelma tulee siitä, että mitä vapaampi, vaihtelevampi ja omalta kannalta ”mielenkiintoisempi” tehtävä on, sitä selvemmin sen vastuut yleensä rajautuvat työntekijän omaan tehtävään ja jopa omaan itseen. Moni kuitenkin uralla etenemistä janotessaan päätyy tehtäviin, joissa on vastuussa muista ihmisistä ja muille ihmisille - ja se väistämättä heijastelee sitä, että myös sisällöt heijastelevat muiden mielenkiintoja, ei niinkään omia. Koska muiden ihmisten asioissa voi ottaa vain kontrolloidumpia riskejä, vaihteluakaan ei voi samalla lailla järjestää itse, vaan se tulee hallitsemattomina ja usein täysin ei-toivottuina katastrofihaasteina alaisilta, ylemmiltä ja työyhteisöltä.
Tämmöinen on väistämättä tylsempää kuin sellainen asiantuntijatyö, jossa voi keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa - ellei sitten onnistu kiinnostumaan johtamisesta sinänsä, yhteisten ongelmien ratkaisemisesta ja edellytysten luomisesta toisille. Ja tämä onnistuu vain parhailta johtajilta - liian monilta ei onnistu ja kaikki eivät edes tajua, että siitä olisi kyse.
Aapeen kannattaa ehkä istua alas ja miettiä, mitä hän oikesti työltään haluaa.
"Miksi en ole tyytyväinen siihen, että työn suoma (hyvä) palkka ja status olisi minulle riittävä"
-Mistä olet saanut päähäsi että (hyvä) palkka ja status tuovat onnen?
Ap. Sinun työsi ei ole vaativaa. Silloin kun huomaat tekeväsi valintoja joiden seuraukset maksavat miljoonia ja/tai vaarantavat ihmishenkiä. Puutteellisin tiedoin, mahdottomin aikatauluin.
Silloin työ on vaativaa. Onko se sitten kivaa? Ei ole. Ota työ työnä. Yritä kehittyä nykyisessä työssäsi. Aina voi laajentaa osaamistaan. Opetelkaa porukalla toistenne töitä jotta voitte tuurata loma-aikoina. Miksi sen työn pitäisi olla mikään hiton haaste?
Oikeasti haastavasta työstä saa vain stressiä.
Vrt. Toiset etsivät sitä unelmien puolisoa, sinä unelmien työtä. Oikeasti, kumpaakaan ei ole olemassa.