Millaista oli/on saada kolmas lapsi? :)
Meillä kolmonen kovin mietinnässä. Olis kiva kuulla miten muilla kolmosen syntymä on vaikuttanut arkeen.. työmäärä lisääntyy varmaan joo mutta monelta olen kuullut että kolmannen kanssa osaa ottaa kaiken jo aika rennosti? 😂 Millaiset ikäerot?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa:)
Kiva kuulla :)
No kuule siitä vaan, jos sellaisen ratkaisun haluaa tehdä. Ei sitä sen jälkeen saa tekemättömäksi.
Ihanaa kunhan ei tee liian pienellä ikäerolla (sitä ekaa ja tokaakaan).
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kunhan ei tee liian pienellä ikäerolla (sitä ekaa ja tokaakaan).
Joo en halua liian pienillä ikäeroilla, haluan että saan nauttia siitä vauva-ajasta jokaisen kanssa (kovin pienet ikäerot tuntuu olevan monelle melkoista selviytymistaistelua), etenkin nyt kun olis viimeinen lapsi :) Ekalla ja tokalla on kolmen vuoden ikäero, kuopus on nyt 3v niin ikäeroa tulisi kakkoselle ja kolmoselle vähintään nelisen vuotta.
ap
Kaksi riitti meille, saatiin tyttö ja poika, ei ollut enää mitä tehdä :) Oiken hyvä lukumäärä kaksi muksua.
Meillä kakkosen ja kolmosen väli on noin vuosi. Oli rankkaa kun oli tavallaan kaksi vauvaa yhtä aikaa. Muuten raskaus ja synnytys oli helpoin ja kolmonen oli helpoin meidän lapsista. Kakkonen ja kolmonen olivat kuin paita ja peppu yläkouluun saakka ja toistensa parhaat kaverit.
Toinen oli se ns kulttuurishokki. Kolmas tuntui jo helpolta.
Kolmas oli (ja siis todellakin OLI, nyt hankala erityislapsi, ei nyt kyllä liity kysymykseen) kaikkein helpoin, oli jo kokemusta vauvanhoidosta, isommat oli 4 ja 6v eli ei enää ihan pieniä!
Mut kaikista neljästä eniten olen nauttinut juurikin kolmosen vauva-ajasta
No mä muistan elävästi kun imetin vastasyntynyttä kolmosta sohvalla ja 2 isompaa leikki siinä viereessä (4 ja 2 v) että kiva, mulla ei oo enää ikinä omaa rauhaa :D vauvan kun saa hetkeksi käsistä on muu aika oltava ja juostava toisten perässä. Mutta nyt reilu 5 vuotta myöhemmin onkin jo eri tavalla kivaa näiden kanssa.
Ykkösen ja kakkosen väli oli vähän yli vuosi. Kakkosen ja kolmosen väli oli neljä vuotta. En varsinaisesti kokenut työmäärän kasvavan erityisesti. Meillä oli jo kaksi lasta, joten lapsiperhearkea vietettiin kuitenkin.
Kolmosen saaminen oli kyllä todella onnellista ja samalla haikeaa, sillä tiesin hänen olevan viimeinen vauvamme. Niinpä otin kaiken irti vauvavuodesta ja lapsikin sattui olemaan tyytyväinen ja hymyileväinen vauva. Saattaa olla, että tuli hiukan hemmoteltua, kuten kuopuksia usein. Nyt hän on jo parikymppinen ja muuttamassa pois kotoa opiskelmaan.
Vierailija kirjoitti:
No mä muistan elävästi kun imetin vastasyntynyttä kolmosta sohvalla ja 2 isompaa leikki siinä viereessä (4 ja 2 v) että kiva, mulla ei oo enää ikinä omaa rauhaa :D vauvan kun saa hetkeksi käsistä on muu aika oltava ja juostava toisten perässä. Mutta nyt reilu 5 vuotta myöhemmin onkin jo eri tavalla kivaa näiden kanssa.
No joo, onhan se välillä tiukassa nytkin 😁 Olen laskelmoinut että esikoinen olisi sit vauvan tullessa jo koulussa ja keskimmäinen kävisi kerhoa tai päiväkodissa puokkarina, kun olisi hänkin sit jo vähintään 4 v... niin siihen yhtälöön se vauvavuosi ei olisi ihan niin raskas, ehkäpä. 🤔
En itse oikein jaksaisi sellaista elämää kuitenkaan että on kolme alle 4-vuotiasta 24/7 jaloissa pyörimässä 😅 tunnustan.
ap
Jännityksellä odotan millaista tulee olemaan, puoliväli raskaudesta lähestyy. Alun perin meinattiin että mahdollinen kolmas tulisi kun esikoinen menee tai on koulussa, no raskaus alkoi ehkäisystä huolimatta niin että esikoinen on vauvan syntyessä 5 ja kuopus/keskimmäinen melkein 4. Eli jo melko pitkä ikäero verrattuna edelliseen vauvarupeamaan. Siinä mielessä nyt varmasti helpompaa että isosiskot ovat kuin paita ja peppu ja touhuavat yhdessä lähes koko ajan. Ovat myös jo melko omatoimisia. Eniten jännittääkin että miltä "pudotus" helpottaneesta lapsiarjesta takaisin vauva-arkeen tuntuu.
1. Ja 2. Välillä 1,5v, 2. Ja 3. Välillä 11v.
Aivan ihanaa on tämän iltatähden kanssa.
Miinuspuolena se että kaikki hankinnat uusiksi :D
Meillä on kolme poikaa 4,5 vuoden sisään. Ihanaa on ollut miinus muutama oksennustauti ja influenssa. Minusta se kolmas lapsi meni melkein samalla vaivalla kuin kaksi vanhempaakin. Raskainta aikaa (=kiireisintä, ei henkisesti) oli kiivaimmat kiekkoäitivuodet, ja ruokaa on saanut kokkailla suurkeittiömalliin.
Nyt kuopuskin on jo 19 v., ja lähtee inttiin ensi viikolla. Nopeasti meni vuodet, mutta mahtavaa on ollut.
Ihanaa:)