Nauratko välillä epäkorrekteille tai kamalille asioille?

Nauran aina kun joku kaatuu. Välillä nauramisen jälkeen tulee sitten paha mieli.

Nauran kun töissä pistän ovet kiinni päivän päätteeksi ja joku ulkopuolella paukuttaa ovea josko vielä pääsisi.

Nuorena luin Kurt Vonnegutin koko tuotannon. Muutuin mustan huumorin ystäväksi.

En ole australiainen.

Riippuu siitä, miten pahasti on käynyt. Hymyilytti se opaskoira, joka kiskas sokean mereen. Onneks molemmat saatiin pelastettua. Olikohan koiran koulutus vähän kesken?

Joo! Mulla on niin sysimusta ja kieroutunut huumorintaju, että välillä ihmiset oikeasti kauhistuvat asioista, joille nauran. Olenkin opetellut sensuroimaan itseäni tässä, ei kannata heittää ääneen kaikkea sitä, mitä mieleen hauskana juolahtaa.

Kyllä. Huumori on mulle yksi selviytymiskeino. 

Riippuu vähän seurasta ja tapahtumasta uskaltaako nauraa. 

Nauran synkille asioille, pilkkaan n.tseja, hulluja ja pedoja - mutta vahingoniloinen en ole siinä mielessä, että nauraisin jonkun yksilön vahingolle. Kaatumisille tai muille loukkaantumisille en osaa nauraa, alan heti miettiä, sattuiko.