Vahinkoraskaus ja äidille kertominen
Eli ehkäisy petti ja raskaana olen. Tilanne ei ole mikään maailmanloppu, olen 25-vuotias, korkeakouluopinnot ihan hyvällä mallilla, avomies vakituisessa työpaikassa, säästöjä on ja meillä on kiva (vuokra)-asuntokin lähellä palveluita.
Ainoa ongelma on äitini. Äitini on äärimmäisen vanhoillinen (kuten koko sukunikin) ja lisäksi kärsii vielä skitsofreniasta. Olen kerran esitellyt poikaystävän äidille: 18-vuotiaana ja äiti sai sellaisen raivokohtauksen etten ole muita kehdannut viedä näytille.
Äiti ei ole siis tavannut koskaan avomiestäni, yhdessä olemme olleet jo yli neljä vuotta. Haluaisin, että äiti tekee aloitteen tapaamiseen, muuten en todellakaan uskalla viedä näytille.
Nyt minulla ja äidillä on sellaiset asiallisen ystävälliset välit. Olen kuitenkin hyvin varma, että kun kerron raskausuutiset äidille, hän lähtee sotapolulle ja alkaa järjetön raivoaminen. Tiedän ettei pitäisi välittää, mutta mua ahdistaa ja pelottaa silti ihan järjettömästi. :( En haluaisi/jaksaisi alkaa riitelemään sukulaisten kanssa, kun tästä jengistä ei pääse eroonkaan. Muutama serkku pommittaa vaikka facebookissa/viestein kaikki inhottavat juorut mitä musta on sanottu.
Kommentit (10)
Ikävää kuulla, mutta olet aikuinen ja ehkä sun kannattaisi ottaa etäisyyttä sukulaisiin?
Noh, lapsellinen sävy sulla ainakin on. Vai että oot "jo" 25-vuotias ja ootte olleet "jo" 4 vuotta yhdessä. Huhhuh.
Lisääntymishommiin ei aleta ennen kuin seurustelukumppani on esitelty vanhemmille. En minäkään tykkäisi jos tyttäreni tuollaisen tempun tekisi. Kesken opiskelujen vielä.
Vierailija kirjoitti:
Noh, lapsellinen sävy sulla ainakin on. Vai että oot "jo" 25-vuotias ja ootte olleet "jo" 4 vuotta yhdessä. Huhhuh.
Lisääntymishommiin ei aleta ennen kuin seurustelukumppani on esitelty vanhemmille. En minäkään tykkäisi jos tyttäreni tuollaisen tempun tekisi. Kesken opiskelujen vielä.
no nääs nääs, koit pärjätä.
Ap:lle sanoisin että sukulaisiin ei ole mikään pakko olla missään yhteyksissä eikä erityisesti sellaisiin jotka tykkää kertoa sinusta itsellesi vain pahaa, eli serkut ja muut pahan puhujat pois kaverilistoilta ja mieluiten estolistoille. Selkeästi on parempi olla pois tuollaisesta piiristä ja löytää uudet, terveemmät ympyrät.
25-vuotiaana olet ihan hyvän ikäinen äidiksi, toivottavasti jatkat silti opintosi loppuun niin tulevaisuutesikin on valoisampi perheen elannon kannalta. Äidille laittaisin tekstarin että hänestä on mummo tulossa mutta jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei tarvitse ottaa yhteyttä. Sun ei tarvitse kuunnella kenenkään kiukutteluja.
Kuulostaa että sinulla on aivan loistava aika hankkia lapset. Onnea raskaudesta! Jätä hullut omaan arvoonsa.
Oletpa saanut ikäviä kommentteja, kertoo enemmän tästä palstasta kuin aloittajasta.
Minulla on myös mielenterveysongelmainen äiti. Teet mitä teet, mutta koskaan et voi kaikkia sukulaisia miellyttää. Mieti mitä itse haluat elämältäsi. Ei ole mikään maailmanloppu tehdä lasta kesken opintojen, pärjäätte kyllä varmasti. Pyydä myös rohkeasti apua jos tuntuu että et pärjää. Voi olla myös fiksua käydä puhumassa tuosta kuormittavasta tilanteesta esimerkiksi neuvolassa tai jonkun ammattilaisen kanssa.
Tsemppiä ja onnea raskaudesta :)
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun kasvaa aikuiseksi kun kerran lapsikin on tulossa? Ehkä abortti olisi ollut sinun tilanteessasi paras vaihtoehto.
Olet hirveä.
Sun täytyy vaan kertoa. Ehkä soitat äidillesi ja kerrot asian puhelimessa. Kun et enää jaksa kuunnella äitisi mahdollista raivoamista, voit koska vain sanoa äidillesi että ”heippa äiti, jatketaan tästä myöhemmin kun olet rauhoittunut”.
Äidilläsi ei syytä raivota sinulle mistään. Olet aikuinen ja teet omat päätöksesi. Raskaus on ihana asia ja nauti siitä. Äitisi tottuu ajatukseen ajan kanssa.
On taas nääs kommentteja...
Ap. ethän sinä ole mitään väärää tehnyt, miksi siis kuuntelisit turhia moitteita? Samaa mieltä kuin muutama muukin sanonut, etäisyyttä sukuun nyt äitiä myöden. Ei heillä ole mitään oikeutta määrätä tai arvostella sun elämääsi tai valintojasi, varsinkin kun ei mitään aihetta arvosteluun ole. Voivat olla ihmeissään kun kerrankin olet vahva ja etkä kuuntele vaan otat etäisyyttä.
Vahinkoraskaudesta ei ole pakko kertoa.
Pitäiskö sun kasvaa aikuiseksi kun kerran lapsikin on tulossa? Ehkä abortti olisi ollut sinun tilanteessasi paras vaihtoehto.