Lue keskustelun säännöt.
Mies työnarkomaani
26.06.2018 |
En jaksa miestäni joka aina töissä :/ onko kohtalo tovereita ja miten jaksatte ? onko ero ainoa ratkaisu ....
Kommentit (22)
Oli minunkin ex. Erosin, kun en enää jaksanut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa nyt 30 vuotta työelämää nähneenä, että aniharva mies joka on työnarkomaani, on sitä omasta tahdostaan. Kyllä se perheen elättämisestä johtuu tai tyttöystävän. Tiedän yhden, SIIS YHDEN, ehkä ~500 alaisestani 20 vuoden ajalta, joka on sinkku ja työnarkomaani. Varmaankin aseksuaali koska ei ole koskaan puhunut naisista mitään tai osoittanut kiinnostusta. Pelailee vielä 40-vuotiaanakin kotonaan eikä käy missään.
Yrittäjät, projektipäälliköt, yritysjohto kaikilla tasoilla jne. tekee nykyään työtä sellaisessa paineessa, että pikkuvaimolla on väistämättä naputtamista. Vielä pahempi, jos mies uskoo työnsä tärkeyteen tai jopa nauttii sen tekemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjät, projektipäälliköt, yritysjohto kaikilla tasoilla jne. tekee nykyään työtä sellaisessa paineessa, että pikkuvaimolla on väistämättä naputtamista. Vielä pahempi, jos mies uskoo työnsä tärkeyteen tai jopa nauttii sen tekemisestä.
Pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä. Veikkaan että johtuu jostain alkukantaisesta vaistosta hankkia elantoa perheelle, vaikka eihän se enää nykypäivänä päde.
Seurustelin vuoden verran työnarkomaanin kanssa ja olin tästä jatkuvasti ärsyyntynyt. Mies ei ikinä ehtinyt tavata ja silloin kun tavattiin, jouduin työkeikalle mukaan :D
Lopulta kyllästyin ja heivasin mäkeen. Yritti kauniilla viesteillä saada mut takaisin mutta enpä ottanut. Sitä paitsi löysin uuden heti perään ja ollaan vieläkin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin vuoden verran työnarkomaanin kanssa ja olin tästä jatkuvasti ärsyyntynyt. Mies ei ikinä ehtinyt tavata ja silloin kun tavattiin, jouduin työkeikalle mukaan :D
Lopulta kyllästyin ja heivasin mäkeen. Yritti kauniilla viesteillä saada mut takaisin mutta enpä ottanut. Sitä paitsi löysin uuden heti perään ja ollaan vieläkin yhdessä.
Blabla, miestä ei vain tarpeeksi kiinnostanut. Olisi tosin alkanut taas työnarkomaaniksi suhteen tasaannuttua.
On se tosin kumma ettei ahkeruutta arvosteta enää tippaakaan.
Erosin, kun kyllästyin olemaan yksin parisuhteessa. Jopa lomamatkoilla tavattiin hänen asiakkaitaan. Ja puhelin soi myös viikonloppuisin. Tulin siihen tulokseen, että hän oli enemmän naimisissa asiakkaidensa kuin minun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin, kun kyllästyin olemaan yksin parisuhteessa. Jopa lomamatkoilla tavattiin hänen asiakkaitaan. Ja puhelin soi myös viikonloppuisin. Tulin siihen tulokseen, että hän oli enemmän naimisissa asiakkaidensa kuin minun kanssa.
Sulla sama. Et vain ollut se oikea miehelle. Olit vain se jonka löysi työkiireiden keskeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin, kun kyllästyin olemaan yksin parisuhteessa. Jopa lomamatkoilla tavattiin hänen asiakkaitaan. Ja puhelin soi myös viikonloppuisin. Tulin siihen tulokseen, että hän oli enemmän naimisissa asiakkaidensa kuin minun kanssa.
Sulla sama. Et vain ollut se oikea miehelle. Olit vain se jonka löysi työkiireiden keskeltä.
Hänelle ei kukaan ole se oikea noiden töiden takia. Katsoin kuitenkin aika pitkään sitä touhua. Seuraavat naisystävät ovat jättäneet hänet jo muutaman kk:n seurustelun jälkeen. Olivat hieman fiksumpia kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin vuoden verran työnarkomaanin kanssa ja olin tästä jatkuvasti ärsyyntynyt. Mies ei ikinä ehtinyt tavata ja silloin kun tavattiin, jouduin työkeikalle mukaan :D
Lopulta kyllästyin ja heivasin mäkeen. Yritti kauniilla viesteillä saada mut takaisin mutta enpä ottanut. Sitä paitsi löysin uuden heti perään ja ollaan vieläkin yhdessä.Blabla, miestä ei vain tarpeeksi kiinnostanut. Olisi tosin alkanut taas työnarkomaaniksi suhteen tasaannuttua.
On se tosin kumma ettei ahkeruutta arvosteta enää tippaakaan.
Ja sinäkö kuvittelet olevasi tämän kuvion sankari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjät, projektipäälliköt, yritysjohto kaikilla tasoilla jne. tekee nykyään työtä sellaisessa paineessa, että pikkuvaimolla on väistämättä naputtamista. Vielä pahempi, jos mies uskoo työnsä tärkeyteen tai jopa nauttii sen tekemisestä.
Pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä. Veikkaan että johtuu jostain alkukantaisesta vaistosta hankkia elantoa perheelle, vaikka eihän se enää nykypäivänä päde.
Pätee nykypäivänä ihan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelun alkuaikoina mies oli paha työnarkomaani. Jos ei ollut töissä niin teki paljon töitä kotona, monesti keskellä yötäkin. Työpaikalle palkattiin onneksi tuossa muutama vuosi sitten uusi työntekijä ja se on helpottanut miehen työtaakkaa jonkin verran eikä kaikki aika tunnu enää menevän töiden parissa. Jos tilanne olisi edelleen sama kuin alussa, olisin eronnut.
Ja sitten itketään kun ei saakaan sitä graniittitasoa ikkunan eteen pähkinäparketilla.Elämä on valintoja.
Yleensä duunit joista maksetaan yli 5000 vaativat jonkinasteista sitoutumista.Kenenkään ei tietenkään pidä suostua olemaan 24/7 käytettävissä ainakaan ilman asianmukaisia korvauksia ja vapaaehtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelun alkuaikoina mies oli paha työnarkomaani. Jos ei ollut töissä niin teki paljon töitä kotona, monesti keskellä yötäkin. Työpaikalle palkattiin onneksi tuossa muutama vuosi sitten uusi työntekijä ja se on helpottanut miehen työtaakkaa jonkin verran eikä kaikki aika tunnu enää menevän töiden parissa. Jos tilanne olisi edelleen sama kuin alussa, olisin eronnut.
Olethan kertonut miehellesi, miten helpolla olet valmis hänestä eroamaan, niin mies voi miettiä kannattaako tuollaisen petollisen selkäänpuukottajan kanssa elää.
Omistautuminen työllensä on tärkeää. Kertoo myös siitä, että on oikealla alalla töissä. Jos sulla on tylsää ni keksi harrastus tai tee itse enemmän töitä tai sitten vaan pysy sinkkuna.
Ja tämä on vain mun mielipide, jokainen tavallaan.
Osalla miehistä se on oikeasti pakoa pois lapsiperheestä tai parisuhteesta. Ei ole aina taloudellinen pakko kun vähemmälläkin pärjää. Huonossa suhteessa olevat tekee tuota myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin, kun kyllästyin olemaan yksin parisuhteessa. Jopa lomamatkoilla tavattiin hänen asiakkaitaan. Ja puhelin soi myös viikonloppuisin. Tulin siihen tulokseen, että hän oli enemmän naimisissa asiakkaidensa kuin minun kanssa.
Sulla sama. Et vain ollut se oikea miehelle. Olit vain se jonka löysi työkiireiden keskeltä.
Hänelle ei kukaan ole se oikea noiden töiden takia. Katsoin kuitenkin aika pitkään sitä touhua. Seuraavat naisystävät ovat jättäneet hänet jo muutaman kk:n seurustelun jälkeen. Olivat hieman fiksumpia kuin minä.
Mulla sama, että kyllä kuvittelisin, että olisin ollut yksi niistä oikeista jos jokin olisi voinutboola yhtä tärkeää kuin työ. Olin teinivuosien ensirakkaus ja huuma kesti vuosia. Miehestä tuli työnarkomaani vähitellen lasten myötä ja hänestä tuli kivenkova materialisti. Siinä jäi vaimo kakkoseksi monta kertaa vaikka aina erossa mies yritti muuttua ja itki perään, ei tahtonut muita ja kärsi itsekin. Mutta sitten se työmania taas alkoi eikä muulla ollut väliä. Työtään ei koskaan laiminlyönyt, parisuhdetta ha perhettä kyllä vaikka selitteli yleviä tavoitteita itselleen. Antoi kaiken työlle. Kyllä se on ihan oikea ja piinaava addiktio, mikä pilaa kaiken. Ei ole hänelle tullut oikeampaa sitä oikeaa naista vastaan.
Valintoja. Arvoja. Ja toisaalta, työnarkomaani saattaa elää kutsumustaan ja se kyllä vie mennessään. Koita löytää omat juttusi niin voit itsekin toteuttaa kutsumustasi tai mitä ikinä. Aika näyttää jaksatteko löytää yhteistä linjaa kaiken keskellä. Jos on lapsia voi olla todella raskasta. Mutta itse haalisin ympärilleni oman ringin joka tukee ja on seurana kun mies muualla.
Pakko. Kokoajan akka tuhlaamassa, ettei taho lainojen lyhennyksiin muuten riittää rahat. "No kun oli halpa!".. No oli joo, mutta kun niitä halpoja asioita ostaa sen sata kuussa, niin tulee sitä hintaa...