Lue keskustelun säännöt.
Ihmeellisiä neuvoja
25.06.2018 |
https://www.iltalehti.fi/syopa/201805282200967619_sy.shtml
Mitä järkeä neuvoa tarkastamaan itsensä jos kuitenkaan mitään hoitoa ei ole? Sillä eihän ruumiinosan poistaminen ole mikään hoito.
Minä en ainakaan eläisi ilman ruumiinosaani. Nämä samat lääkärit varmaan poistaisi silmätkin jos niihin tulisi vika?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minä todellakin mieluummin poistaisin jonkun ruumiinosani kuin kuolisin.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä todellakin mieluummin poistaisin jonkun ruumiinosani kuin kuolisin.
No ole siinä sitten rampana kun jalka on poistettu. Toivottavasti et kuitenkaan elä toisten ihmisten rahoilla vaan elätät itsesi.
Miehelle kiveksen poisto on pahempi asia kuin sokeus. Koko elämän merkitys häviää.
Vierailija kirjoitti:
Minun ex-miehelläni oli kivessyöpä. Katselin sitä touhua vuoden päivät ja sitten jätin hänet. Oli erektio ongelmia, huonoa itsetuntoa ja testosteronin puutosta ja siitä aiheutuvia ongelmia mm. väsymystä.
Kun ne saatiin jotenkin kuntoon isolla määrällä lääkkeitä niin huomasin että en viitsi enää nuolla kiveksiä. Sillä se tekokives on erittäin vastenmielisen tuntuinen.
Ex-mieheni oli 30 vuotias. Kun liittomme päättyi ja minä olin 28 vuotias. Minä en vain voinut hyväksyä sitä että edes kolmikymppisenä ei voi olla terveen miehen kanssa. Ymmärtäisin jos olisimme olleet reilusti yli 50 vuotiaita mutta 30 vuotias pitäisi olla elämänsä kunnossa eikä vetää kaikenlaisia lääkkeitä että pystyy edes seksiin.
TÄMÄ!
Minä jätin nelisen vuotta sitten mieheni tosin vähän eri syystä. Hän oli masentunut pari vuotta ja sitten sai masennuslääkkeitä. No ne aiheutti sen että ei enää seisonut. Kun hän ei saanut sitä seisomaan edes erektiolääkkeiden avulla niin hän ei halunnut seksiä enää ollenkaan.
Puolitoista vuotta olin ilman seksiä kunnes laitoin avioeropaperit vetämään ja vein kamani pois. Nyt olen jo uudestaan naimisissa eikä ongelmia seksissä. Mielestäni tein oikean päätöksen. Jokaisella on oikeus hakea onnea ja jokainen on vastuussa omista ongelmista.
Minun ex-miehelläni oli kivessyöpä. Katselin sitä touhua vuoden päivät ja sitten jätin hänet. Oli erektio ongelmia, huonoa itsetuntoa ja testosteronin puutosta ja siitä aiheutuvia ongelmia mm. väsymystä.
Kun ne saatiin jotenkin kuntoon isolla määrällä lääkkeitä niin huomasin että en viitsi enää nuolla kiveksiä. Sillä se tekokives on erittäin vastenmielisen tuntuinen.
Ex-mieheni oli 30 vuotias. Kun liittomme päättyi ja minä olin 28 vuotias. Minä en vain voinut hyväksyä sitä että edes kolmikymppisenä ei voi olla terveen miehen kanssa. Ymmärtäisin jos olisimme olleet reilusti yli 50 vuotiaita mutta 30 vuotias pitäisi olla elämänsä kunnossa eikä vetää kaikenlaisia lääkkeitä että pystyy edes seksiin.