Miten selviää sosiaalisesta tilanteesta kivuttomasti?

Olet kohtelias ja esität vastapuolelle tai vastapuolille kysymyksiä. Moni kaipaa kuuntelijaa. Kukaan ei huomaa silloin sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Kannattaa ajatella noita tilanteita ikäänkuin uuden taidon opetteluna. Jos on peruskohtelias niin ei ainakaan mokaa millään tavalla.

-

Mäkin haluaisin tietää, koska jännitän aika paljon sellaisissa tilanteissa, joissa pitää "olla jotain". En jännitä esim. kaupassa tai muussa tilanteessa, jossa ei tarvitse tehdä mitään erikoista tai itse keskittyä vaan voi mennä sen saman tutun kaavan mukaan.

Tuntuu etten ole tarpeeksi tärkeä tai kiinnostava olemaan ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin haluaisin tietää, koska jännitän aika paljon sellaisissa tilanteissa, joissa pitää "olla jotain". En jännitä esim. kaupassa tai muussa tilanteessa, jossa ei tarvitse tehdä mitään erikoista tai itse keskittyä vaan voi mennä sen saman tutun kaavan mukaan.

Tuntuu etten ole tarpeeksi tärkeä tai kiinnostava olemaan ihmisten kanssa.

*itse keksittyä (eli pitää omassa päässä keksiä miten käyttäytyy)

Vierailija kirjoitti:

Mäkin haluaisin tietää, koska jännitän aika paljon sellaisissa tilanteissa, joissa pitää "olla jotain". En jännitä esim. kaupassa tai muussa tilanteessa, jossa ei tarvitse tehdä mitään erikoista tai itse keskittyä vaan voi mennä sen saman tutun kaavan mukaan.

Tuntuu etten ole tarpeeksi tärkeä tai kiinnostava olemaan ihmisten kanssa.

Yleensä ihmisiä kiinnostaa eniten oma itsensä ja oma elämänsä. Sinä olet siis juuri sopivan tärkeä ja kiinnostava ihan kenen tahansa seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin haluaisin tietää, koska jännitän aika paljon sellaisissa tilanteissa, joissa pitää "olla jotain". En jännitä esim. kaupassa tai muussa tilanteessa, jossa ei tarvitse tehdä mitään erikoista tai itse keskittyä vaan voi mennä sen saman tutun kaavan mukaan.

Tuntuu etten ole tarpeeksi tärkeä tai kiinnostava olemaan ihmisten kanssa.

Yleensä ihmisiä kiinnostaa eniten oma itsensä ja oma elämänsä. Sinä olet siis juuri sopivan tärkeä ja kiinnostava ihan kenen tahansa seuraan.

Varmaan totta, mutta ei oikein auta. Miten voin oikeuttaa itselleni jonkun toisen kanssa hengailun ja sen, että vien hänen elämästään sen verran aikaa "pois"? Eikö mun pitäisi tuoda tilanteeseen jotain arvokasta, jotta se olisi sen arvoista toisenkin kannalta? Kokisin sen suorastaan ahneeksi toisen elämän ajan varastamiseksi. Että millä oikeudella tekisin niin. Tuo että itsestä tuntuu että pitäisi tehdä toisen ajasta sen arvoista, on stressaavaa.

Nää, et sinä ketään pakota olemaan seurassasi. Kyllä he poistuu, jos kokee kanssasi oleilun tylsäksi. Joten turhaa miettiä, miten paljon toinen sinun seurastasi saa.

Enemmänkin epäilen, että sinä teet itsestäsi aivan liian suuren numeron. Ei sua kukaan tarkkaile ja laske "henkiseen ruutuvihkoon" miinuksia ja plussia siitä, mitä teet ja sanot! Anna mennä vaan ja opettele suhtautumaan itseesi huumorilla!

Mä tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta siten me ekstrovertit ajattelemme: ei sillä ole niin suurta väliä, mitä sanoo ja tekee, se on ohi kohta ja unohdettu. Pyrit vaan kohtelemaan ihmisiä ystävällisesti ja huomioiden, se riittää. Jos mokaat, pyydät avoimesti anteeksi. Ei saa vatuloida ja jälkikäteen märehtiä joka sanaa ja elettä, ei muutkaan niin tee!