Sinkkuna olon hyödyt pähkinän kuoressa..

Kukaan ei vingu ja valita perseen juuressa naama norsun veellä! Se on parasta tässä sinkkuudessa. Saa olla vapaasti pitkin ja poikin. 

Seurustelusuhde on ihanaa. Ei koskaan muuteta yhteen. Molemmilla on omat ystävät ja vapaa-aika.

Lyhyt lista mutta sitäkin tärkeämpi. Toki sitä seuraakin välillä kaipaa mutta kaikkea ei voi saada.

Vapaus, vapaus ja vapaus.

Kukaan ei vaadi mitään, saa päättää kaikesta itse, on oma koti ja oma rauha ja omat tavat. Ei tarvitse tehdä kompromisseja missään. En keksi yhtään huonoa puolta sinkkuudessa.

Ihana hiljaisuus ❤

Ei tarvitse siivota kuin omat sotkut, maksaa vain omat laskut, kantaa vain omat murheet. Kukaan ei valita, vaadi ja vittuile koko ajan. Eikä tarvitse sietää huonoa seksiä.

En vaihda sinkkuuttani enää ikinä mihinkään. On paljon hauskempaa elää itseä kuin toista varten - reissata ympäri maailmaa sen sijaan, että kökkisi himassa pesemässä jonkun toisen sukkia.

Aika pinnallisiahan nuo kaikki hyödyt tuntuu omasta mielestäni olevan. Jos saisin valita, niin ottaisin parisuhteen vaikka heti.

Sinkkuna on tylsää, ihmistä ei ole luotu elämään yksin. Mutta yksi etu sinkulla on ja se on lapsettomuus. Suuri lahja, josta ei pidä luopua koskaan.

Sinkkuna on hauskaa niin kauan kuin kaikki on hyvin, mutta kun esimerkiksi sairastuu niin ei ole kauhean mukavaa olla yksin ja tukeutua vielä aikuisena vanhempiensa apuun - ne ystävätkin voi yllättävästi kaikota tiukan paikan tullessa. Ei sillä, etteikö monet seurustelusuhteetkin hajoaisi kriisiin. Mutta kyllä aikuisessa, pysyvässä suhteessa selkeästi on etuja mielestäni enemmän kuin haittoja.

Vierailija kirjoitti:

Mutta yksi etu sinkulla on ja se on lapsettomuus. Suuri lahja, josta ei pidä luopua koskaan.

Ei parisuhde tarkoita automaattisesti lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna on hauskaa niin kauan kuin kaikki on hyvin, mutta kun esimerkiksi sairastuu niin ei ole kauhean mukavaa olla yksin ja tukeutua vielä aikuisena vanhempiensa apuun - ne ystävätkin voi yllättävästi kaikota tiukan paikan tullessa. Ei sillä, etteikö monet seurustelusuhteetkin hajoaisi kriisiin. Mutta kyllä aikuisessa, pysyvässä suhteessa selkeästi on etuja mielestäni enemmän kuin haittoja.

Vanhemmat on taatusti useammin tukena kriiseissä kuin pakoon kälppivät puolisot. "En halua negatiivista energiaa ympärilleni" jepjep.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna on hauskaa niin kauan kuin kaikki on hyvin, mutta kun esimerkiksi sairastuu niin ei ole kauhean mukavaa olla yksin ja tukeutua vielä aikuisena vanhempiensa apuun - ne ystävätkin voi yllättävästi kaikota tiukan paikan tullessa. Ei sillä, etteikö monet seurustelusuhteetkin hajoaisi kriisiin. Mutta kyllä aikuisessa, pysyvässä suhteessa selkeästi on etuja mielestäni enemmän kuin haittoja.

En koe olevani yksin, vaikka sinkku olenkin. Sairauden sattuessa minulla on sekä sukulaisia että ystäviä tukena. Eikä sairaus muuta mua yhtään sosiaalisemmaksi, päinvastoin. Haluan sairaana olla rauhassa, enkä koskaan ole toivonut että joku asuisi mun kanssa kun olen sairas. Ahdistaa ajatus että pitäisi vielä seurustella ja puhua jonkun kanssa jos on kipeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna on hauskaa niin kauan kuin kaikki on hyvin, mutta kun esimerkiksi sairastuu niin ei ole kauhean mukavaa olla yksin ja tukeutua vielä aikuisena vanhempiensa apuun - ne ystävätkin voi yllättävästi kaikota tiukan paikan tullessa. Ei sillä, etteikö monet seurustelusuhteetkin hajoaisi kriisiin. Mutta kyllä aikuisessa, pysyvässä suhteessa selkeästi on etuja mielestäni enemmän kuin haittoja.

Vanhemmat on taatusti useammin tukena kriiseissä kuin pakoon kälppivät puolisot. "En halua negatiivista energiaa ympärilleni" jepjep.

Minulla on isä kuollut ja äidin kanssa ei niin hyvät välit. Oli oikeasti ankeaa välillä olla yksin sairaalassa, kun ei kehdannut niin paljon pyydellä kavereita kiireiltään. Lisäksi jouduin useaan kertaan pyytämään äidiltä apua sairauskuluihin ja -kyyteihin, noloa... "Hauskempaa" olisi ollut poikaystävän kanssa ja kuljetettavana, mutta se on totta että monelta nekin kalppii menemään.

Vierailija kirjoitti:

Aika pinnallisiahan nuo kaikki hyödyt tuntuu omasta mielestäni olevan. Jos saisin valita, niin ottaisin parisuhteen vaikka heti.

Olennaista on, minkälaisen parisuhteen.

Yhteen en aio muuttaa enää.

T. N55v

Sanotaanko näin, että ei mahdu pähkinänkuoreen :)

Taustalla toki kokemuksia, joiden takia vapaus maistuu makealle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna on hauskaa niin kauan kuin kaikki on hyvin, mutta kun esimerkiksi sairastuu niin ei ole kauhean mukavaa olla yksin ja tukeutua vielä aikuisena vanhempiensa apuun - ne ystävätkin voi yllättävästi kaikota tiukan paikan tullessa. Ei sillä, etteikö monet seurustelusuhteetkin hajoaisi kriisiin. Mutta kyllä aikuisessa, pysyvässä suhteessa selkeästi on etuja mielestäni enemmän kuin haittoja.

En koe olevani yksin, vaikka sinkku olenkin. Sairauden sattuessa minulla on sekä sukulaisia että ystäviä tukena. Eikä sairaus muuta mua yhtään sosiaalisemmaksi, päinvastoin. Haluan sairaana olla rauhassa, enkä koskaan ole toivonut että joku asuisi mun kanssa kun olen sairas. Ahdistaa ajatus että pitäisi vielä seurustella ja puhua jonkun kanssa jos on kipeä.[/quote

Minullakin OLI ystäviä ja sukulaisia sairastuessa, mutta ihmiset eivät jaksa tukea välttämättä pitkään. Ota huomioon, että sairaus ei aina ole akuutti jossa makaat kuumeessa muutaman päivän tai viikon ja sen jälkeen olet ok. Pysyvästi huonoon kuntoon jäädessä elämä rajoittuu ja seuraa kyllä kaipaa jossain vaiheessa. Mutta keskustelu taitanee ajautua nyt sivuraiteille. Sanon vaan, että sairastaminen ei ole niin helppoa kuin terveenä luulee.

Up

Voi tehdä tai olla tekemättä mitä huvittaa, mihin kellonaikaan tahansa, ja millä lomalla tahansa. Ei tarvitse siivota toisen sotkuja, ostaa ruokaa ja kokkailla kahdelle. Saa syödä mitä haluaa tai olla syömättä. Ei tarvitse selittää/selitellä/taivutella/suostutella/riidellä/jne mistään.

Saa olla täysin rauhassa omassa kotonaan.

Vapaus vapaus vapaus, ja riippumattomuus, onko se sama asia?

Kaveri lähti miehensä kanssa mökille, sinne tulossa paljon porukkaa. Pyysivät mut mukaan. Onneksi en enää seurustele. Ex olis jo pakannu mäyräpiskit, makkarat, pihvit autoon ja nokka kohti mökkiä. Ihanaa olla vaan kotona yksin, lipitellä punkkua, kattoo jalkapalloa (olen löytänyt innostuksen tähän lajiin nyt vasta) ja olla vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna on hauskaa niin kauan kuin kaikki on hyvin, mutta kun esimerkiksi sairastuu niin ei ole kauhean mukavaa olla yksin ja tukeutua vielä aikuisena vanhempiensa apuun - ne ystävätkin voi yllättävästi kaikota tiukan paikan tullessa. Ei sillä, etteikö monet seurustelusuhteetkin hajoaisi kriisiin. Mutta kyllä aikuisessa, pysyvässä suhteessa selkeästi on etuja mielestäni enemmän kuin haittoja.

En koe olevani yksin, vaikka sinkku olenkin. Sairauden sattuessa minulla on sekä sukulaisia että ystäviä tukena. Eikä sairaus muuta mua yhtään sosiaalisemmaksi, päinvastoin. Haluan sairaana olla rauhassa, enkä koskaan ole toivonut että joku asuisi mun kanssa kun olen sairas. Ahdistaa ajatus että pitäisi vielä seurustella ja puhua jonkun kanssa jos on kipeä.[/quote

Minullakin OLI ystäviä ja sukulaisia sairastuessa, mutta ihmiset eivät jaksa tukea välttämättä pitkään. Ota huomioon, että sairaus ei aina ole akuutti jossa makaat kuumeessa muutaman päivän tai viikon ja sen jälkeen olet ok. Pysyvästi huonoon kuntoon jäädessä elämä rajoittuu ja seuraa kyllä kaipaa jossain vaiheessa. Mutta keskustelu taitanee ajautua nyt sivuraiteille. Sanon vaan, että sairastaminen ei ole niin helppoa kuin terveenä luulee.

Hah, usein (mies)puoliso sitten liukenee muualle, kun toinen sairastuu vaikeasti tai kroonisesti. Eli parisuhde meneekin silloin poikki, kun sitä toista oikeasti tarvittaisiin.

Tämä on niin nähty.

Sinkku oppii luottamaan itseensä ja tuntemaan kaikki mahdolliset tavat saada tarvittaessa apua.

Tässä puhuu kroonisen sairauden diagnoosilla tk-eläkkeellä oleva yksinasuja, joka ei soittele sukulaisille apua kerjäten. Ei olisi oikein hyötyäkään, kun asun ihan toisella puolen maapalloa.

Sinkkuna olo on varsinkin näin vanhempana oikein jees! :)