Pinotaanpas kaikki täysiaikaiset nippa nappa alle 3kg vauvat

Ei kukaan sanonut, että vauva olisi jotenkin liian pieni.

esikoinen syntyi 39+5 ja oli 2600g, toinen syntyi 39+3 ja painoi 2900g.



esikoisella oli jotain ongelmaa joka havaittiin vasta synnytyksen yhteydessä, istukan vajaatoimintaa epäiltiin muttei todettu. lapsi oli lastenosastolla viikon alhaisten verensokeriarvojen takia.



kuopuksen kasvua raskauden lopussa seurattiin tarkemmin, mutta kasvu oli tasaista ja virtaukset ok.



olen itse painanut syntyessäni 2700g.

Unohdin itse mainita tyttöni raskausviikot olivat 39+6 ;)

että tosi moni vauva on syntyessään nelikiloinen. Mistäköhän johtuu. Meidän kakkonen painoi " vain" 3,5 kg ja ajattelin, että olipa kevyt. Itse olen yli 170 cm.

Toinen lapsi oli 3200g ja 51cm hän 39+5 syntynyt.

Lääkäri sanoi, että paljon isompaa ei mun lantiosta tule ulos.

Ja itsellä pituutta 163cm ja paino vaihtelee, lantionluut pysyy..

Ei mitään sanottu, että olisivat liian pieniä.

Tyttö on 8v ja on vieläkin siroluinen ja poika nyt 3,5v ja myös suht siro pojaksi.

Kumpikin olemme miehen kanssa " normaalin kokoisia" .

en syönyt mitään raskausaikana. siinä syy

ettei ole mitenkään sairas, koska on selvästi siro ja painoarvio meni nappiin. Minustakin lapseni oli just oikean kokoinen ;) Ei nyt kukaan mitenkään erityisen pieneksi sanonut, selvästi sirorakenteinen se oli tarkka ilmaus, jos se ketä kiinnostaa. Tosin sukulaiset ja muut ovat pieneksi sanoneet ja itsekin sanoin, kun sitä kuitenkin raskausaikana siksi tutkittiin ylimääräisiä kertoja ultralla..

Pieni, muttei koskaan sanottu että mitään vikaa olisi ollut. Normaalisti päästiin kotiinkin.

ja painoi 2510gr ja 47cm.

Syyksi sanottiin kohdun kalkkeutuma.

Jatkan vielä, että sitten vain lääkäri totesi tutkimuksen jälkeen, että älä huoli, että olet itsekin pienikokoinen, niin ei lapsestasikaan kovin suurta voi tulla. ap

Vierailija:

ja painoi 2510gr ja 47cm.

Syyksi sanottiin kohdun kalkkeutuma.

Kohdun vai istukan?

vaikka aika paljon sairastellut, mutta ei mitään ongelmaa ja kotiuduimme myös kolmantena päivänä.

Miehen kanssa ollaan molemmat isokokoisia, minäkin 180 cm pitkä. Ollaan molemmat synnytty juuri ja juuri kolmekiloisina, ja kasvettu isoihin mittoihin sitten mahan ulkopuolella - joten ilmeisesti tämä on perinnöllistä siis. (no, synnytys olikin aika helppo ja nopea).

Ei mitään vikaa, paitsi mulla raskausmyrkytysoireita. Vain verenpainetta ja veressä kuona-aineita, ei ollut muita ongelmia. Tutkittiin virtauksia ja sytomegalovirukset sun muut, ei löydetty vikaa. Terve ja pippurinen lapsi ollut koko ikänsä, rautaa piti vaan antaa (tyypillistä näille pienille). Kaksi vuotiaana tutkittiin kasvuhormoonit, kilpirauhashormoonit jne. Ei edelleenkään mitään vikaa. Minikokoinen on edelleen kouluiässäkin.



Mä luulin, ettö 2800g ylittävät on normaalipainoisia.

Totta

kun oikeastaan kaikki tuntuvat olevan lähempänä sitä kolmea ja puolta vähintään nykyisin. Ystävieni lapset myös ;) ap

Kandee vaan tottua ajatukseen, että yli 2800g on onneksi ihan normaalipainoinen ja unohtaa moisen asian hämmästely, jos oma on nippa nappa 3-kiloinen. Ja olla onnellinen, että onnistui ihannepainoisen saamaan.



Suuri huoli on näiden oikeasti pienten kanssa, kuten näkee 18 vastauksesta, verta on piikitetty useamman kerran ja varmaan äiti ja isä jännityksellä odottaneet koetuloksia. Meillä vähän samaa kokemusta, mutta muista syistä.

Ei kyllä missään vaiheessa sanottu, että ois ollu poikkeuksellisen pieni. Itse olen ollut likipitäen samankokoinen syntyessäni täysiaikaisena ja pieni olen vieläkin, alle 160cm. Lapsen isä taas on 186cm.



Lapseni on ollut kasvuseurannassa nyt vähän isompana (5 1/2 v 103cm ja 14,5kg) mutta ei ole mitään poikkeavaa löytynyt vaikka miten on tutkittu. Reipas ja menevä lapsi, ei muuten mitään erikoista kuin on vaan ikäisiään pienempi ja hentoinen.

Ei tutkittu syytä pienikokoisuuteen. Isosisko oli syntyessään 3,5kg.