Mitä mieltä olet ihmisistä joilla on jokin intohimo?

En jaottele tolla tavalla.

Mut on kuva, jos on joku intohimo.

Itse koen, että mulla ei oo "omaa juttua".

Ei, mutta ne ovat, jotka täällä ehtimiseen kyselevät, mitä mieltä ihmiset ovat ihmisistä, jotka... kai sekin on joillekin intohimo, ja SE on ärsyttävä intohimo

Kiva*

Jos/kun on intohimo, se ei tunnu työltä.

Tykkään. En välttämättä aina jaa intohimon kohdetta heidän kanssaan mutta arvostan kykyä innostua ja omistautua. Minusta tällaisia intohimoisia ihmisiä saisi olla enemmänkin, tuntuu vain, että enemmän arvostetaan sellaista "aikuismaisuutta" (lue: aneemisuutta) ja huvittuneen kyynistä suhtautumista kaikkeen.

Kadehdin.

Mitä ihmettä se edes tarkoittaa? Sitä että pitää jostakin, mutta haluaa itseään korostaakseen puhua "intohimosta" koska on niiin taiteellinen ja erikoinen tyyppi ettei siitä sanoa "pidän tästä"? Eli joo, aika uniikkilumihiutale -kuva tulee niistä jotka puhuvat intohimoistaan 🙄.

Kadehdin heitä. Vaikeehan heihin on saada kauheesti mitään kunnon kontaktia, jos ovat ihan täysin kiinni siinä jutussaan eikä sitä jaa. Mutta kaikki ne ei ole sellaisia, ja parhaista tapauksista kyllä näkee miten paljon mihin tahansa kunnolla syventyminen rikastuttaa elämää ja avartaa ja kasvattaa ihmistä. Jotkut saa siitä urankin. En voi kuvitella parempaa elämää kuin tehdä työkseen jotakin mielekästä ja merkityksellistä jossa on kehittynyt todella taitavaksi.

Intohimo vai pakkomielle..

en tykkää. Jollain teinillä ehkä vielä menee, mutta viimeistään siinä parinkympin kieppeillä pitäisi tulla järkeä päähän ja elämään muutakin ajateltavaa kuin hevoset/autot/jalkapallo/maalaaminen. Hermoille käy varsinkin sen oman jutun korostaminen.