Äidilläni ja siskollani vanhemmiten narsistisia piirteitä

Nosto. En siis tiedä mitä tehdä, kun tilanne on niin epämääräinen. Pitäisikö katkaista välit kokonaan vai. En tiedä, onko niillä pers.häiriöitä vai masennusta... Mutta itsellä masennus on oireillut lähinnä siten, että olen ajatellut että ei minua oikeasti haluta mihinkään tms. Ei niin, että olisin laukonut ilkeyksiä vaan. Ap

Olen huomannut saman omassa äidissäni - mutta ei hän kyllä ole muuttunut, lapsena vaan syytin itseäni äidin ilkeydestä.

Vierailija kirjoitti:

Nosto. En siis tiedä mitä tehdä, kun tilanne on niin epämääräinen. Pitäisikö katkaista välit kokonaan vai. En tiedä, onko niillä pers.häiriöitä vai masennusta... Mutta itsellä masennus on oireillut lähinnä siten, että olen ajatellut että ei minua oikeasti haluta mihinkään tms. Ei niin, että olisin laukonut ilkeyksiä vaan. Ap

Olisiko mahdollista, että tästä syystä vain reagoit herkemmin noihin negatiivisiin sanomisiin tai tulkitset negatiiviseksi sellaisen, jonka ennen olisit tulkinnut kieli poskessa tai sarkastisesti, mutta huumorilla heitetyksi? Eli josko oma vastaanottimesi on nyt herkemmässä tilassa ja kuulet piikittelyä ja passiivisaggressivisuutta siellä, missä ennen et kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nosto. En siis tiedä mitä tehdä, kun tilanne on niin epämääräinen. Pitäisikö katkaista välit kokonaan vai. En tiedä, onko niillä pers.häiriöitä vai masennusta... Mutta itsellä masennus on oireillut lähinnä siten, että olen ajatellut että ei minua oikeasti haluta mihinkään tms. Ei niin, että olisin laukonut ilkeyksiä vaan. Ap

Olisiko mahdollista, että tästä syystä vain reagoit herkemmin noihin negatiivisiin sanomisiin tai tulkitset negatiiviseksi sellaisen, jonka ennen olisit tulkinnut kieli poskessa tai sarkastisesti, mutta huumorilla heitetyksi? Eli josko oma vastaanottimesi on nyt herkemmässä tilassa ja kuulet piikittelyä ja passiivisaggressivisuutta siellä, missä ennen et kuullut.

Ei, kyllä he ovat oikeasti kovia ja ilkeitä. Tiedän sen siitä, että yllätyn aina, kun vieraat ihmiset ovat samoissa aiheissa minulle hyvinkin empaattisia ja kannustavia. Ap

Lapsena ei ole ymmärrystä perhedynamiikkaan, kaikki kirkastuu ajatuksissa vanhemmiten. Joko vahvistuu (rakkauden arvostus) tai järkyttää (narsismi tai henkinen väkivalta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nosto. En siis tiedä mitä tehdä, kun tilanne on niin epämääräinen. Pitäisikö katkaista välit kokonaan vai. En tiedä, onko niillä pers.häiriöitä vai masennusta... Mutta itsellä masennus on oireillut lähinnä siten, että olen ajatellut että ei minua oikeasti haluta mihinkään tms. Ei niin, että olisin laukonut ilkeyksiä vaan. Ap

Olisiko mahdollista, että tästä syystä vain reagoit herkemmin noihin negatiivisiin sanomisiin tai tulkitset negatiiviseksi sellaisen, jonka ennen olisit tulkinnut kieli poskessa tai sarkastisesti, mutta huumorilla heitetyksi? Eli josko oma vastaanottimesi on nyt herkemmässä tilassa ja kuulet piikittelyä ja passiivisaggressivisuutta siellä, missä ennen et kuullut.

Ei, kyllä he ovat oikeasti kovia ja ilkeitä. Tiedän sen siitä, että yllätyn aina, kun vieraat ihmiset ovat samoissa aiheissa minulle hyvinkin empaattisia ja kannustavia. Ap

Millaisissa aiheissa? Liittyvätkö ne asumiseen, työhön, opiskeluun vai mihin?

Sama ongelma täällä. Eipä sille hirveästi ole tehtävissä. Voi vetää omia rajojaan napakastikin, ja sitten voi laittaa välit poikki, mutta toisia ihmisiä ei voi muuttaa.

Osittain kyse on siitä, että huomaa ilkeyden, joka on ollut olemassa jo kauan. Lapsena sitä vaan pitää omaa kasvuympäristöään normaalina, vaikkei se olisi normaali. Ei ole kokemusta vielä muustakaan. Myöhemmin, kun viettää pääosin aikaansa normaalien ihmisten kanssa, sitä oikein järkyttyy noista hyytävistä sukulaisistaan.

Osittain kysymys on myös siitä, että iän myötä itse itsenäistyy eikä enää mukaile ja myötäile kaiken maailman psykojen oikkuja. Siitä nämä hermostuvat, ja konflikteja alkaa tulla. Ovat tottuneet siihen, että jos hiukan kurtistaa kulmiaan, niin kaikki muut oitis joustavat ja muuttavat kantaansa ja toiveitaan heille sopiviksi. Kun näin ei käykään, alkavat heillä otteet koventumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nosto. En siis tiedä mitä tehdä, kun tilanne on niin epämääräinen. Pitäisikö katkaista välit kokonaan vai. En tiedä, onko niillä pers.häiriöitä vai masennusta... Mutta itsellä masennus on oireillut lähinnä siten, että olen ajatellut että ei minua oikeasti haluta mihinkään tms. Ei niin, että olisin laukonut ilkeyksiä vaan. Ap

Olisiko mahdollista, että tästä syystä vain reagoit herkemmin noihin negatiivisiin sanomisiin tai tulkitset negatiiviseksi sellaisen, jonka ennen olisit tulkinnut kieli poskessa tai sarkastisesti, mutta huumorilla heitetyksi? Eli josko oma vastaanottimesi on nyt herkemmässä tilassa ja kuulet piikittelyä ja passiivisaggressivisuutta siellä, missä ennen et kuullut.

Ei, kyllä he ovat oikeasti kovia ja ilkeitä. Tiedän sen siitä, että yllätyn aina, kun vieraat ihmiset ovat samoissa aiheissa minulle hyvinkin empaattisia ja kannustavia. Ap

Millaisissa aiheissa? Liittyvätkö ne asumiseen, työhön, opiskeluun vai mihin?

Vaikea kertoa kauhean tarkkaan, kun en haluaisi, että tunnistetaan... Loukkaavat tai omituiset kommentit liittyvät lapseni kasvatukseen, harrastukseen joka on minulle todella tärkeä (vähättely), sekä pärjäämiseen arjessa, kun minulla on krooninen sairaus.

Lisäksi mummoni on myös arvostellut mm. lapseni painoa, eikä äiti ole puolustanut koskaan minua äitinä tai lastani. Tapana on suvussa, että v**tuilu on sellaista puolittaista, niin että jos nostaa kissan pöydälle, niin sitten syytetään liiallisesta herkkyydestä tai asioiden suurentelusta. Esimerkkejä alkaa olla vaan niin paljon ja sanomiset ovat menneet suoremmiksi, niin että on yhä vaikeampi olettaa, että se ei olisi pahalla tarkoitettua. Ap

Nosto

Ei siihen auta kuin nollatoleranssi. Eikä oikeastaan sekään. Jääkauden jälkeen käyttäydytään ehkä hetken verran premmin, ja sitten alkaa taas.

Omille sukulaisilleni on olllut järkytys, että lapseni eivät halua olla heidän kanssaan enää tekemisissä. Heidän maailmankuvansa on sellainen, että olettaisivat lasten olevan ilahtuneita ja mielissään, jos mummo tai täti on heille "kiva" mutta selvästi ihan kamala äidille. Lapset nyt vähän vanhempina suuttuvat ja ahdistuvat siitä, että joku kohtelee heidän äitiään noin huonosti. Ovat sitten sitä mieltä, että noiden kanssa ei jouluja vietetä, noita ei rippijuhliin tai lakkiaisiin tosiaankaan haluta, niiden kanssa ei mökille olla menossa, eikä haluta mennä käymään.

Sukulaiset syyttävät tästä minua, kuinkas muutenkaan. Todellisuudessa minä olen jo vuosia suostutellut lapsia tapaamaan sukua sitäkään vähää, mitä on tehty. Ja joka kerran jälkeen lapset ovat entistä päättäväisempiä, että ei äiti, ei me haluta nähdä tai kuulla tommosta enää ikinä. Älä enää päästä noita ovesta sisään. Ei, ei minun juhliini.

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen auta kuin nollatoleranssi. Eikä oikeastaan sekään. Jääkauden jälkeen käyttäydytään ehkä hetken verran premmin, ja sitten alkaa taas.

Omille sukulaisilleni on olllut järkytys, että lapseni eivät halua olla heidän kanssaan enää tekemisissä. Heidän maailmankuvansa on sellainen, että olettaisivat lasten olevan ilahtuneita ja mielissään, jos mummo tai täti on heille "kiva" mutta selvästi ihan kamala äidille. Lapset nyt vähän vanhempina suuttuvat ja ahdistuvat siitä, että joku kohtelee heidän äitiään noin huonosti. Ovat sitten sitä mieltä, että noiden kanssa ei jouluja vietetä, noita ei rippijuhliin tai lakkiaisiin tosiaankaan haluta, niiden kanssa ei mökille olla menossa, eikä haluta mennä käymään.

Sukulaiset syyttävät tästä minua, kuinkas muutenkaan. Todellisuudessa minä olen jo vuosia suostutellut lapsia tapaamaan sukua sitäkään vähää, mitä on tehty. Ja joka kerran jälkeen lapset ovat entistä päättäväisempiä, että ei äiti, ei me haluta nähdä tai kuulla tommosta enää ikinä. Älä enää päästä noita ovesta sisään. Ei, ei minun juhliini.

Samanlaista on narsistisia piirteitä omaavissa perheissä, kun he kohtelevat törkeästi syntipukin puolisoa. Ja vähättelevät, haukkuvat muutakin kaikkea, mikä liittyy syntipukin elämään, työ, lapset, koti, harrastukset, ystävät, ulkonäkö, puhetyyli, tekemiset, sanomiset ja menemiset. Narsistiperheen ulkopuolella sinuun reagoidaan aivan päinvastoin, sinua arvostetaan, kehutaan, sinun kanssasi keskustellaan, sinuun luotetaan, sinulle uskoudutaan ja olet tervetullut mihin menetkin. On kuin kaksi eri maailmaa, toisessa olet ollut roskaämpäri lapsesta asti ja toisessa elät normaalisti normaalien ihmisten kesken.