Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä sellaista, että jos joku asia hävettää (mielessä) niin alatte puhua itsekseen?
Kommentit (28)
Mä puhun koko ajan itsekseni. Joo ja mulla menee huonosti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Se on joku asian käsittelyprosessiin liittyvä juttu.
On! Saatan alkaa hyräilemään jotain outoa tai sanoa ääneen jonkun sanan tms.
On!! :D ei hitto! Vähän jännä että näin monella sama!
Meidän töissä kaikki puhuu ja hyräilee itsekseen, ne on niin ahdistuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh, luulin olevani ainoa joka tekee tuota. :D On muuten noloa, kun mieleen tulee joku kamala muisto ja alan höpöttää jotain omaan ääneen ja kaveri katsoo minua kuin sekopäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todellakin, kotona teen tätä paljon ja pelkään että kohta alan toistelemaan lauseita ihmisten ilmoillakin. Varmaan joku ocd-häiriö mulla, ahdistuneisuuden lisäksi.
Kyllä teen. Omissa oloissa menen peilin eteen ja haukun itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on kehittynyt tapa töräyttää mieheni nimi "turvasanana", jolla saan ahdistavat häpeäajatukset katkeamaan. Ihan kiva helpote syyllisyyteen taipuvaisen elämässä, paitsi että kun niitä häpeäajatuksia putkahtelee toisinaan melko tiuhaan (ja turhaan, jälkikäteen ajateltuna), niitä töräyksiäkin tulee melko usein ja pahimmillaan esim. työpaikan pukuhuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ja olen kuvitellut olevani lähestulkoon ainoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että meitä on näin monta! Luulin olevani ainoa.
Sama homma. Jos iskee mieleen joku todella ahdistava häpeällinen muisto, iskee kuin joku pakko-oire ja alan mutisemaan ääneen. Joskus huudahdan poikakaverin nimen ja se on niinkuin oheistoimintaa että saisin ajatukseni pois siitä muistosta. Hän on että mitä asiaa? Olen vaan että no eipä tässä mitään.
Jostain syystä myös kelaan aina ennen nukkumaanmenoa kaikkia häpeällisiä juttuja, mitä olen ehkä päivän aikana mokannut. Niitä pulpahtelee mieleen ja nukahdan semmoisissa cringe - tunnelmissa.
Mahdan olla melko OCD.
Mä alan puhumaan kielillä. Ikäänkuin lohdutan itseäni. Mutta joo, tunnistan ilmiön.
Minä ryhdyn lauleskelemaan ihan muina naisina, rennon huoletonta esittäen ja tosi coolisti. Samalla koitan kävellä letkeästi himmaillen.
Mitäää, olen jotenkin ihan liikuttunut kun en olekaan ainoa ja meitä on näin monta 😭
Jos mulle tulee yllättäinen ahdistus, saatan alkaa liikuttelemaan huuliani, ehkä sanon jotain epämääräistä (tyyliin "mitäs mä nyt teen"), mutta ääni ei kuulu muille välttämättä. Näin tapahtuu jos ympärillä on ihmisiä. Mutta en muista, että kotona olisi käynyt noin.
Ahdistus tulee yleensä siitä, että koen epävarmuutta tilanteessa tai tunnen itseni rumaksi, noloksi tms. Ehkä joskus nolosta muistostakin, en muista.
Kyllä on