Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla liian itsekäs hankkiakseni lapsen. Mitä mieltä olette?
14.06.2018 |
Okei, olen vasta 21-vuotias enkä voi olla asiasta varma. Asia, joka on saanut itseni ajattelemaan näin on se, etten halua laittaa rahaa lapsiin! Alkaen vaipoista päättyen lukiokirjoihin ja mahdolliseen muutossa avustamiseen. Toki moni vanhempi auttaa aikuisia lapsia läpi elämänsä. Se elämänlaatu, jonka lapsettomana saisi on niin paljon parempi kuin lapsellisena! Matkoja monta kertaa vuodessa, spontaaneja euroopan vklp matkoja, shoppailua jne. Pystyykö moni perheellinen tähän? Taloudellisessa mielessä ajatellen siis.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Et sovi vanhemmaksi. Minusta on ihanaa laittaa rahaa lasten asioihin. Se on ihan kuin laittaisi johonkin omaan harrastukseensa rahaa. Ei nyt ehkä jotkut lukiokirjat, mutta ei ne nyt niin paljon maksa. Ehkä sulla on aika surkea elintaso ja kaipaat nousukkaaksi.
Ostan mielelläni alakoulu-ikäisille serkuilleni esimerkiksi synttärilahjan, sillä voin huomata heidän tulevan aidosti iloiseksi siitä. Sen sijaan koulun vaatimiin uusiin suksiin tai ruokaan en haluaisi laittaa rahaa. Se määrä hyödykkeitä, joita pitäisi ostaa ja joista kukaan ei iloitse on aivan liian iso rahareikä lapsiperheissä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+ totta kai elämäntasoni on tällä hetkellä surkea. Elän opintotuen ja -lainan varassa, koska olen yliopistossa, duh... Ap
Vierailija kirjoitti:
Et sovi vanhemmaksi. Minusta on ihanaa laittaa rahaa lasten asioihin. Se on ihan kuin laittaisi johonkin omaan harrastukseensa rahaa. Ei nyt ehkä jotkut lukiokirjat, mutta ei ne nyt niin paljon maksa. Ehkä sulla on aika surkea elintaso ja kaipaat nousukkaaksi.
Heh. Niin varmaan on ihanaa laittaa rahaa lasten asioihin. Lapsen rakastaminen on mhdotonta vammastasi johtuen. Sen sijaan rakkauden teeskenteleminen on mahdollista, tai sen esittäminen että iloitset lapsestasi. Sen sinä osaat, et muuta.
Et kuulosta kovinkaan itsekkäältä. Muakin raskaana ollessa ahdisti se tuleva rahankulutus, mutta niinpä siihen kasvoi eikä lapsen syntyessä enää ahdistanut. Vauvat tosin ei hirveästi rahaa vie eikä pikkulapsetkaan, syövätkin niin minimaalisia ruokamääriä. Kouluikäisinä alkavat kuulemma enemmän maksamaan.
No ei tuon perusteella voi mitään sanoa. Olet kuitenkin vasta 21 ja vasta ihan alkutekijöissä esim. sen suhteen että saa kuluttaa omaa rahaa. Shoppailu silloin voi olla elämän suola. Jotkut toki kokee noin koko loppuelämänsä. Monet kyllästyy aiemmin ja kaipaa elämään muuta sisältöä. Ei kaikki tykkää edes matkustamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sovi vanhemmaksi. Minusta on ihanaa laittaa rahaa lasten asioihin. Se on ihan kuin laittaisi johonkin omaan harrastukseensa rahaa. Ei nyt ehkä jotkut lukiokirjat, mutta ei ne nyt niin paljon maksa. Ehkä sulla on aika surkea elintaso ja kaipaat nousukkaaksi.
Ostan mielelläni alakoulu-ikäisille serkuilleni esimerkiksi synttärilahjan, sillä voin huomata heidän tulevan aidosti iloiseksi siitä. Sen sijaan koulun vaatimiin uusiin suksiin tai ruokaan en haluaisi laittaa rahaa. Se määrä hyödykkeitä, joita pitäisi ostaa ja joista kukaan ei iloitse on aivan liian iso rahareikä lapsiperheissä. Ap
No silloin olet itsekäs, etkä sovi vanhemmaksi. Omastaan luopumisen vaikeus kuvastaa juuri sitä.
1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sovi vanhemmaksi. Minusta on ihanaa laittaa rahaa lasten asioihin. Se on ihan kuin laittaisi johonkin omaan harrastukseensa rahaa. Ei nyt ehkä jotkut lukiokirjat, mutta ei ne nyt niin paljon maksa. Ehkä sulla on aika surkea elintaso ja kaipaat nousukkaaksi.
Heh. Niin varmaan on ihanaa laittaa rahaa lasten asioihin. Lapsen rakastaminen on mhdotonta vammastasi johtuen. Sen sijaan rakkauden teeskenteleminen on mahdollista, tai sen esittäminen että iloitset lapsestasi. Sen sinä osaat, et muuta.
No, ap ei osaa sitäkään :)
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sovi vanhemmaksi. Minusta on ihanaa laittaa rahaa lasten asioihin. Se on ihan kuin laittaisi johonkin omaan harrastukseensa rahaa. Ei nyt ehkä jotkut lukiokirjat, mutta ei ne nyt niin paljon maksa. Ehkä sulla on aika surkea elintaso ja kaipaat nousukkaaksi.
Ostan mielelläni alakoulu-ikäisille serkuilleni esimerkiksi synttärilahjan, sillä voin huomata heidän tulevan aidosti iloiseksi siitä. Sen sijaan koulun vaatimiin uusiin suksiin tai ruokaan en haluaisi laittaa rahaa. Se määrä hyödykkeitä, joita pitäisi ostaa ja joista kukaan ei iloitse on aivan liian iso rahareikä lapsiperheissä. Ap
???? Opeta lapsesi iloitsemaan siitä, että SAAVAT käydä lukiota ja opetella hiihtämään.
1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sovi vanhemmaksi. Minusta on ihanaa laittaa rahaa lasten asioihin. Se on ihan kuin laittaisi johonkin omaan harrastukseensa rahaa. Ei nyt ehkä jotkut lukiokirjat, mutta ei ne nyt niin paljon maksa. Ehkä sulla on aika surkea elintaso ja kaipaat nousukkaaksi.
Heh. Niin varmaan on ihanaa laittaa rahaa lasten asioihin. Lapsen rakastaminen on mhdotonta vammastasi johtuen. Sen sijaan rakkauden teeskenteleminen on mahdollista, tai sen esittäminen että iloitset lapsestasi. Sen sinä osaat, et muuta.
No, ap ei osaa sitäkään :)
1
Vammastasi johtuen keskustelua on turha jatkaa.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin jo 17-19 vuotiaana varma että en halua lapsia, enkä todellakaan miettinyt sitä kovinkaan syvällisesti tai rahanmenona tms. En vain ollut kovin innostunut tulemaan raskaaksi enkä ole koskaan oikein tykännyt lapsista.
Silloin ei ollut nettiä, josta olisi yleisesti voinut lukea mielipiteitä, ei ollut keskustelua syntyvyyden laskusta eikä kauhukertomuksia lapsiperhearjesta tai revenneestä alapäästä. En miettinyt sellaisia. Nyt olen täysin tyytyväinen päätökseeni elää puolison kanssa kahdestaan.
Silloin en tiennyt (kun ei kristallipalloa kerran ole) että puolisoni ei tule koskaan pääsemään kunnon töihin vaan minä olen se ainoa työssäkäyvä osapuoli. Joten ei ole koskaan ollut sanomattomasti ylimääräistä rahaa. Joten itseemme olemme ne rahat käyttäneet ja säästäneet jotta reissujakin ollaa voitu tehdä.
Jos olisimme lapsia hankkineet, olisimme yksi niitä säälittäviä köyhiä perheitä, jotka joutuvat turvautumaan sossun ja Kelan tukiin. Joku valinta elämässä sentään on mennyt nappiin.
N42
Vierailija kirjoitti:
Minä olin jo 17-19 vuotiaana varma että en halua lapsia, enkä todellakaan miettinyt sitä kovinkaan syvällisesti tai rahanmenona tms. En vain ollut kovin innostunut tulemaan raskaaksi enkä ole koskaan oikein tykännyt lapsista.
Silloin ei ollut nettiä, josta olisi yleisesti voinut lukea mielipiteitä, ei ollut keskustelua syntyvyyden laskusta eikä kauhukertomuksia lapsiperhearjesta tai revenneestä alapäästä. En miettinyt sellaisia. Nyt olen täysin tyytyväinen päätökseeni elää puolison kanssa kahdestaan.
Silloin en tiennyt (kun ei kristallipalloa kerran ole) että puolisoni ei tule koskaan pääsemään kunnon töihin vaan minä olen se ainoa työssäkäyvä osapuoli. Joten ei ole koskaan ollut sanomattomasti ylimääräistä rahaa. Joten itseemme olemme ne rahat käyttäneet ja säästäneet jotta reissujakin ollaa voitu tehdä.
Jos olisimme lapsia hankkineet, olisimme yksi niitä säälittäviä köyhiä perheitä, jotka joutuvat turvautumaan sossun ja Kelan tukiin. Joku valinta elämässä sentään on mennyt nappiin.
N42
Kovasti huomiosi keskittyy elämän materiaaliseen puoleen. Tietämyksesi siitä millainen vamma sinussa on mahtaa tuntua tuskalliselta. Tuntuu varmasti pahalta joutua nielemään sellainen tieto. Kuten sanoin, keskustelua on turha jatkaa.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta syystä annoin sen ilon jollekin sitä kaipaavalle lahjoittamalla munasoluni. Sitä sanotaan, että toisen roska on toisen aarre. En kokenut mulle rasittavien pallojen olevan joltakin toiselta pois joten päätin antaa ''elämän lahjan''
Myönnän en vieläkään ymmärrä, miksi joku haluaa varta vasten lisääntyä, mutta jos se on tuonut jollekin onnen niin miksi ei?
Sinun kannattaakin käyttää kaikki rahat itseesi. Ehdit tehdä monta kivaa viikonloppureissua ennen kuin lastentekeminen on edes ajankohtaista. Useimmat 21-vuotiaat eivät itsekään ymmärrä, mitä eläminen maksaa, joten on vaan hyvä, ettei ne ala perustaa perhettä.
Sitten joskus 10 vuotta myöhemmin sitä on reissanut jo paljon ja käyttänyt rahaa ja oppinut jotain siinä sivussa ja sitten elämän tärkeysjärjestys saattaa muuttua. Se on elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin jo 17-19 vuotiaana varma että en halua lapsia, enkä todellakaan miettinyt sitä kovinkaan syvällisesti tai rahanmenona tms. En vain ollut kovin innostunut tulemaan raskaaksi enkä ole koskaan oikein tykännyt lapsista.
Silloin ei ollut nettiä, josta olisi yleisesti voinut lukea mielipiteitä, ei ollut keskustelua syntyvyyden laskusta eikä kauhukertomuksia lapsiperhearjesta tai revenneestä alapäästä. En miettinyt sellaisia. Nyt olen täysin tyytyväinen päätökseeni elää puolison kanssa kahdestaan.
Silloin en tiennyt (kun ei kristallipalloa kerran ole) että puolisoni ei tule koskaan pääsemään kunnon töihin vaan minä olen se ainoa työssäkäyvä osapuoli. Joten ei ole koskaan ollut sanomattomasti ylimääräistä rahaa. Joten itseemme olemme ne rahat käyttäneet ja säästäneet jotta reissujakin ollaa voitu tehdä.
Jos olisimme lapsia hankkineet, olisimme yksi niitä säälittäviä köyhiä perheitä, jotka joutuvat turvautumaan sossun ja Kelan tukiin. Joku valinta elämässä sentään on mennyt nappiin.
N42
Kovasti huomiosi keskittyy elämän materiaaliseen puoleen. Tietämyksesi siitä millainen vamma sinussa on mahtaa tuntua tuskalliselta. Tuntuu varmasti pahalta joutua nielemään sellainen tieto. Kuten sanoin, keskustelua on turha jatkaa.
4
lisään vielä, että turha jatkaa täällä tai missään muualla
No en mäkää alkais vanhemmaks ennenku ois todellaki tarpeeksi rahaa kunnon elintasoon. Että joo ehkä ei kannata jos ajattelet valmiiksi noin.
Et sovi vanhemmaksi. Minusta on ihanaa laittaa rahaa lasten asioihin. Se on ihan kuin laittaisi johonkin omaan harrastukseensa rahaa. Ei nyt ehkä jotkut lukiokirjat, mutta ei ne nyt niin paljon maksa. Ehkä sulla on aika surkea elintaso ja kaipaat nousukkaaksi.