Lue keskustelun säännöt.
Terapeutti ei ota itsemurha-ajatuksiani tosissaan
11.06.2018 |
Naureskelee vaan. Omasta mielestäni niissä ei ole mitään hauskaa, vaikka kai se aika naurettavaa on kun niitä ajatuksia on ollut ihan koko ajan jo 1,5 vuotta enkä vieläkään ole uskaltanut itseäni tappaa. Tekisi jo mieli lopettaa koko terapia, koska tulee vaan paskempi olo siitä nauramisesta ja on tosi rankkaa aina pakottaa itsensä lähtemään sinne. Jospa keskittyisin vaan siihen no. 1 tavoitteeseeni eli itsemurhaan.
Kommentit (19)
Miksi se pitäisi terapeuttia kiinnostaa? Jos haluat tappaa itsesi, niin anna mennä vaan. Ei siihen terapeuttia tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitäisi terapeuttia kiinnostaa? Jos haluat tappaa itsesi, niin anna mennä vaan. Ei siihen terapeuttia tarvita.
Yksi terapian tavoitteista on itsetuhoisten ajatusten väheneminen...
Ap
Suosittelen tekemään näin: ota seuraavalla kerralla asia puheeksi, kerro mikä sinua häiritsee ja miltä terapeutin käytös tuntuu. Jos asia saadaan sovittua ja terapeutti muuttaa käytöstään, niin hyvä. Jos ei, niin terapeutti heti vaihtoon. Älä tuhlaa rahojasi terapiaan, josta ei ole apua, kun kerran hyviäkin terapeutteja on olemassa.
Tsemppiä ja tulepa kertomaan, miten kävi!
Millä tavalla hän naureskelee?
Jos avoimesti ja päin näköä, olet oikeassa paikassa...niin epäuskottava oli aloitukses.
Mulla oli sama. Kukaan ei ottanu tosissaan ennenku niihin ajatuksiin tuli muita mukaan eli olin vaaraksi muillekin kuin vain itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa keskittyisin vaan siihen no. 1 tavoitteeseeni eli itsemurhaan.
Miten siihen tarvitsee keskittyä?
En ole koskaan ollut itsemurhasta kiinnostunut, mutta jos sen nyt päättäisin tehdä, niin 5 minuutin kuluttua minua ei enää olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitäisi terapeuttia kiinnostaa? Jos haluat tappaa itsesi, niin anna mennä vaan. Ei siihen terapeuttia tarvita.
Yksi terapian tavoitteista on itsetuhoisten ajatusten väheneminen...
Ap
Itse taas lopetin aikoinani yhdellä terapeutilla käynnin, kun se ei suostunut vakavissaan pohtimaan kanssani elämän mielekkyyttä yleensä, eikä hyväksynyt ihmisen oikeutta lopettaa elämänsä jos niin päättää. Heti alkoi höpöttää psykiatriajasta ja lääkityksen lisäämisestä, jos vähänkin kyseenalaisti elämän mielekkyyttä.
Mulle yksi paranemisen avain oli se, että sitten lopulta itsekseni kohtasin ihan täysillä sen että minusta elämä (sekä omani että yleensä) on melkoisen hyödytöntä, ja että jokainen täysi-ikäinen ihminen joka ei ole huoltovastuussa kenestäkään, saa sen myös lopettaa kun haluaa. Se oli minulle jotenkin tosi helpottava ajatus, että minun ei ole pakko olla täällä, jos en halua tai jaksa. Oliko se Nietzsche vai kuka joka sanoi että usein itsemurhan ajatus on saanut hänet jaksamaan tuskaisen yön, ja ymmärrän hyvin mitä hän tarkoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa keskittyisin vaan siihen no. 1 tavoitteeseeni eli itsemurhaan.
Miten siihen tarvitsee keskittyä?
En ole koskaan ollut itsemurhasta kiinnostunut, mutta jos sen nyt päättäisin tehdä, niin 5 minuutin kuluttua minua ei enää olisi.
Joo-o, selvästi sinulla ei ole näistä asioista kokemusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa keskittyisin vaan siihen no. 1 tavoitteeseeni eli itsemurhaan.
Miten siihen tarvitsee keskittyä?
En ole koskaan ollut itsemurhasta kiinnostunut, mutta jos sen nyt päättäisin tehdä, niin 5 minuutin kuluttua minua ei enää olisi.
Joo-o, selvästi sinulla ei ole näistä asioista kokemusta...
Ei olekaan, kuten sanoin.
Mutta kaikissa asioissa elämässäni pyrin tekemään enkä vatvomaan. Jos siis päättäisin päättää päiväni, niin hyvin lyhyen pohdinnan (varmin ja tehokkain tapa) siirtyisin tuumasta toimeen. Vaikea kuvitella että tähän menisi kovin montaa minuuttia.
Koska itsemurha ei kuitenkaan kiinnosta, keskityn ennemmin kivojen juttujen tekemiseen ja nautin jokaisesta päivästä minkä täällä saan viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa keskittyisin vaan siihen no. 1 tavoitteeseeni eli itsemurhaan.
Miten siihen tarvitsee keskittyä?
En ole koskaan ollut itsemurhasta kiinnostunut, mutta jos sen nyt päättäisin tehdä, niin 5 minuutin kuluttua minua ei enää olisi.
Joo-o, selvästi sinulla ei ole näistä asioista kokemusta...
Ei olekaan, kuten sanoin.
Mutta kaikissa asioissa elämässäni pyrin tekemään enkä vatvomaan. Jos siis päättäisin päättää päiväni, niin hyvin lyhyen pohdinnan (varmin ja tehokkain tapa) siirtyisin tuumasta toimeen. Vaikea kuvitella että tähän menisi kovin montaa minuuttia.
Koska itsemurha ei kuitenkaan kiinnosta, keskityn ennemmin kivojen juttujen tekemiseen ja nautin jokaisesta päivästä minkä täällä saan viettää.
Älä tule pätemään asiasta, josta et yhtään mitään tiedä. Masentuneena mm. päätöksentekokyky heikkenee.
Munkin terapeutti menee yleensä vaikeaksi ja hämmentyneeksi, jos mainitsen jatkuvasta kuoleman kaipuustani. Kerran hän ihan tuskastui siihen. Välillä hän mieltää sen tsoukiksi. No, onhan se niinkin, että ei siitä kai sitten voi kauheasti keskustella, en tiedä. Ehkä sitä elämänhalua ei vaan saa kaadetuksi toiseen, vaikka kuinka toivoisi. Tai sitten parasta apua saisi joltakin samaa kokeneelta, masennuksesta ja kuoleman halusta yli päässeeltä. Terapeuttini kuitenkin on osannut auttaa mua monissa muissa tosi pahoissa vaikeuksissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitäisi terapeuttia kiinnostaa? Jos haluat tappaa itsesi, niin anna mennä vaan. Ei siihen terapeuttia tarvita.
Harvinaisen pöljä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla hän naureskelee?
Jos avoimesti ja päin näköä, olet oikeassa paikassa...niin epäuskottava oli aloitukses.
Tässäkin ihan idioottimainen kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa keskittyisin vaan siihen no. 1 tavoitteeseeni eli itsemurhaan.
Miten siihen tarvitsee keskittyä?
En ole koskaan ollut itsemurhasta kiinnostunut, mutta jos sen nyt päättäisin tehdä, niin 5 minuutin kuluttua minua ei enää olisi.
Tässäkin ihan kaheli kommentti. Hohhoijaa.
Terapeutti ei voi oikeasti tehdä asialle mitään, osastolle pääsyyn suurinpiirtein vaaditaan sitä itsemurhayritystä. Lisäksi terapeutin ei ole tarkoitus luoda kanssasi mitään tunnesidettä.
Neloskommenttia kompaten, asia olisi tosi hyvä ottaa suoraan esille. Ei kuulosta ammattilaisen toiminnalta tämä reaktio, hyvä että kirjoitit asiasta. Tietysti on totta ettei hän sinua voisi estää, mutta ei naureskelu ole järkevää tuossa tilanteessa.
Potilasasiamies muuten avustaa esim. muistutuksen teossa, jos voimat ja halu sellaiseen riittävät. Sen voi tehdä, kun kokee saaneensa epäasiallista kohtelua.
En halua uskoa että sun elämä olisi vielä tässä. Vaikka se tuntuisi siltä, toivoa on. Ja oikeita ammattilaisia, jotka kohtelevat sua arvostavasti.
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti ei voi oikeasti tehdä asialle mitään, osastolle pääsyyn suurinpiirtein vaaditaan sitä itsemurhayritystä. Lisäksi terapeutin ei ole tarkoitus luoda kanssasi mitään tunnesidettä.
Ei enää riitä yritys. Nykyään lähetetään kotiin, kun somaattinen vointi sallii ja saa 2-3 kk päähän yhden keskusteluajan yritykseen liittyen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitäisi terapeuttia kiinnostaa? Jos haluat tappaa itsesi, niin anna mennä vaan. Ei siihen terapeuttia tarvita.
Yksi terapian tavoitteista on itsetuhoisten ajatusten väheneminen...
Ap
Itse taas lopetin aikoinani yhdellä terapeutilla käynnin, kun se ei suostunut vakavissaan pohtimaan kanssani elämän mielekkyyttä yleensä, eikä hyväksynyt ihmisen oikeutta lopettaa elämänsä jos niin päättää. Heti alkoi höpöttää psykiatriajasta ja lääkityksen lisäämisestä, jos vähänkin kyseenalaisti elämän mielekkyyttä.
Mulle yksi paranemisen avain oli se, että sitten lopulta itsekseni kohtasin ihan täysillä sen että minusta elämä (sekä omani että yleensä) on melkoisen hyödytöntä, ja että jokainen täysi-ikäinen ihminen joka ei ole huoltovastuussa kenestäkään, saa sen myös lopettaa kun haluaa. Se oli minulle jotenkin tosi helpottava ajatus, että minun ei ole pakko olla täällä, jos en halua tai jaksa. Oliko se Nietzsche vai kuka joka sanoi että usein itsemurhan ajatus on saanut hänet jaksamaan tuskaisen yön, ja ymmärrän hyvin mitä hän tarkoitti.
Nimenomaan. Minulla oli elämässäni kausi jolloin ainoa millä jaksoin oli että tiesin että voin lopettaa elämäni jos haluan (varastin tädiltäni purkin voimakkaita unilääkkeitä ja kannoin sitä mukanani koko ajan). Onneksi sitten elämä parani noin 1000 % myöhemmin.
Vaihda terapeuttia...