Olen läski...:( inhoan itseäni...söin tänään taas 2kpl konvehtirasioita, yht noin 700g suklaata.

Varsinki suklaaseen.. =/

Välillä saan tsempattua itteeni, etten syö mutta sitten taas lipsahtaa..



Ja myös inhoan itteeni!

Tai osta joku yliylimakea allöttävä leivonnainen, että kun siitä lusikan pari ottaa niin tekee pahaa. Sit ei tee enää mieli makeaa.

Mä laihduin itsestään 10kg, kun oikeesti jätin vaan ruokaa vähemmälle. piste.

Tsemiä sulle!

painonvartijoita, siellä oli ainakin meillä Tampereella niin kannustava tunnelma ja hyviä vinkkejä sai laihdutukseen. Laihduin 3kk 15kg.

Totea näin; Suklaa ja karkit jotka söin oli tosi hyviä, tuli hyvä olo ja oli kiva herkutella.



Totea tämä niin että tarkoitat sitä.



Sitten annat itsellesi luvan herkutella. Taas itsellesi todeten; toki syön kun siltä tuntuu, karkkihan on hyvää! Ihanaa nauttia elämästä!



Sitten lupaat itsellesi pari pikku juttua;



1) lupaa syödä jokainen herkku yksitellen hitaaaaasti ja nautiskellen, älä " heitä herkkuja hukkaan" viskelemällä niitä kourallisina mahaasi, NAUTI!



2) leikkaa jokainen karkki neljään osaan. Kyllä, vaikka nallekarkitkin. (ja muista ykköskohta!)



3) lupaa itsellesi että minähän syön mitä lystään, kunhan olen keittön siivonnnut, ja syötkin sitten, JOS enää tekee mieli, eli syöt vain silloin kun mieli oikeasti tekee!



4) jos haluat " jalostaa" itsesi hellimistä (eli makeiden rajoittamista) niin lupaa ne herkut esim niin että asetat itsellesi lisää ehtoja, syön karkkia, tunnin päästä. Tai esim, syön karkkia kunhan olen ensin juonut puolitoista litraa vettä ja pessyt hampaani. Ja sitten kanssa syöt, JOS vielä tekee mieli.



Kaiken a ja o on, että armahda itseäsi, rakasta itseäsi!

Juo PALJON vettä, syö kohtuullisia annoksia säännöllisesti. Eli vaikka väkisin aamulla puuro + omena, lounaalla salaattia puolet ruoka-annoksesta, jne. Sitten ei välttämättä tee mieli makeaa niin kovasti..



Ala syömään kromia, magnesiumia ja berocca plussaa.



Tee lupaus että teet joka päivä 100 vatsalihasliikettä. Ei niitä ole pakko tehdä kerralla jos ei pysty, vaikka vain yksi tai kaksi ja sitten hetken päästä lisää.



Laihtuminen alkaa pienistä asioista, kohta huomaat haluavasi ja jaksavasi enemmän liikuntaa jne.

Mulle on aina maistuneet herkut ja olen käsitellyt asioita syömällä mutta kotiäitiysvuosien mittaan tilanne on pahentunut entisestään. Olen koukussa ahmimiseen, syön suolaista ja makeaa vuoronperään, en haliitse sitä... Syön yksinäisyyteen, puuduttaviin rutiineihin, kotona on helppo syödä ja aina tarvii joka kahvilla olla jotain pullaa tai suklaata. En ollut alunperinkään hoikka, nyt olen lihonut lähes 30-kiloa. Syömishäiriöhän tämäkin on mutta siihen on vaikeampi hakea ja löytää hoitoa. Minullekin makean ja rasvaisen ahminta on huumetta, helppo sanoa et ole vaan syömättä, mutta on " pakko" , riippuvuus on ihan fyysinen...

Vierailija:

Mulle on aina maistuneet herkut ja olen käsitellyt asioita syömällä mutta kotiäitiysvuosien mittaan tilanne on pahentunut entisestään. Olen koukussa ahmimiseen, syön suolaista ja makeaa vuoronperään, en haliitse sitä... Syön yksinäisyyteen, puuduttaviin rutiineihin, kotona on helppo syödä ja aina tarvii joka kahvilla olla jotain pullaa tai suklaata. En ollut alunperinkään hoikka, nyt olen lihonut lähes 30-kiloa. Syömishäiriöhän tämäkin on mutta siihen on vaikeampi hakea ja löytää hoitoa. Minullekin makean ja rasvaisen ahminta on huumetta, helppo sanoa et ole vaan syömättä, mutta on " pakko" , riippuvuus on ihan fyysinen...

nyt kun siasi sen ensimmäisen sykäyksen mistä aloittais...



Vielä yks ahmija lisää

Se on ihan pakonomaista, syömishäriö. Lapset ihmeissään kun mamma vetää napaansa hirveitä määriä karkkia (löytävät roskia: kuka nää on syöny?) kun kuitenkin yritän pitää ees niien kohdalla terveellisestä ruokavaliosta kiinni. Ja ne määrät mitä syön on tosiaan ihan mielettömiä.

söin tänään 5 karkkia, ja jo siitä tuli sellanen ellotus että oksetti ja läskisti. Ennen ahmin pussin kerralla ja toisen perään, ja sitten vaikka sipsejä, keksejä yms.

En oikein tiedä miten ahmiminen loppui, mutta nyt tilalla on epäterve liiallinen terveysintoilu, välillä en syö oikein mitään ja kaiken pitää olla ultrasuperhyperterveellistä, ei sekään ole hyvästä :(

Huomenna aloitan. Huomenna... ja haen sitä kromia ja mitä kaikkea se oli.

Pois ne keksit! Kaada roskiin ja tiskiainetta päälle! Oikeasti, huomenna on aina huomenna, nyt on nyt.

Vierailija:

Huomenna aloitan. Huomenna... ja haen sitä kromia ja mitä kaikkea se oli.

Meille ahmijoille tämä on tosiaan sairaus, vähintään häiriö. Mulla kokemusta samasta; joko ahmin ja makaan ja lihon ja on huono olo, tai sitten kun aloitan " terveelliset elämäntavat" syön vain salaattia tai Nutrilettiä ja jumppaan...kummastakin seurauksena huono ja epäterve olo. Kultaista keskitietä ei löydy. Haloo terveydenhuolto: me tarvitaan omat ryhmät ja tukipalvelut, meitä ongelmasyöjiä riittää!

Sitten jos olet pystynyt olemaan syömisen kanssa " ihmisiksi" koko päivän, anna itsellesi lupa ottaa illalla toiset kaksi keksiä.



Oikein odotat sitten iltaa, ajattelet itseksesi sitä hetkeä. Asettelet teekupit kauniisti, muista servetit ja keksit kauniisti esille.



Tää voi jollekin kuulostaa hölmöltä, mutta oikeesti kokeile. Tee siitä yhdestäkin keksistä iso juttu ja nauti.

Käyn läpi täysin samanlaisia tuntoja. Ylipainoa on paljon, aivan liikaa. Makea on suurin kompastuskiveni, olen addikti, aivan kuin huumetta on makea minulle. Jotta lapsillemme ei siirtyisi muuta kuin ylipainon tuoma geeniperimä, pidän erittäin tärkeänä lasten tervettä ruokavaliota, vaikka samalla tiedän siirtäväni heille aivan vääränlaista mielikuvaa terveestä asenteesta ruokaan syödessäni salaa makeaa. Syön salaa, joskus jään kiinni ja häpeän.



Terveys on onneksi vielä jäljellä, mutta toki elämä on raskaampaa ylipainoisena. Väsymys on läsnä minullakin päivittäin. Kakkostyypin diabetes pelottaa, minulla geenirasitteena isäni sydäntaudit ja diabetes.



Monesti toivon, että sokerinisteille olisi oma klinikkansa, jonne voisin kirjautua sisään. Olisin niin valmis siihen, että minut pidettäisiin väkisin ympäristössä, jossa minulla ei yksinkertaisesti olisi pääsyä makean kimppuun.



Olisin todella iloinen, jos voisin vaihtaa ajatuksia kanssasi sähköpostitse ja tsempata toinen toisiamme=))) Otathan yhteyttä!



Mailini on terveempitulevaisuus@luukku. com Ja tuo välilyönti tietysti pois pisteen jälkeen.

Puhuin äsken tästä sinne tänne heittelyst ja just tuo meidän pitäisi oppia! Että voi ottaa kahvin/teen kanssa kaksi keksiä, että vaihtoehdot eivät ole kaksi pakettia tai viikkotolkulla pelkkää salaattia. Nyt kaikki harjoittelemaan :)

Samaan aikaan kuitenkin rakastan ruokaa - ihan mitä vaan ruokaa. Mulla ei ole myöskään mitään rajaa siinä, jos rupean syömään estoitta. Tarkoitan, että en tule täyteen, en tunne olevani täynnä.



Kaikki ovat aina ihmetelleet miten voin syödä niin paljon. Saatoin ennen vetää 4 pussia nuudeleita, pizzan ja 400g karkkia, ja hetken päästä vaikka kokonaisen ruisleivän tai pussillisen makaronia. En myöskään osannut ottaa kakusta vain pientä sievää palasta, vaan usein iskin lusikan koko kakkuun. Saatoin siis vetää prinsessakakun kerralla. Sama päti jäätelörasioihin ym. Olin aina tosi väsynyt ja inhosin itseäni.



Kokeilin kaikenmaailman laihareita, mutta sitten löysin karppauksen. En pysty elämään niin, että söisin pikkuaterioita rasvaa vältellen. Karppina saan vetää isoja annoksia ja läträtä kerman ja voin kanssa. Liikuntaa harrastan joka päivä.



Kiloja on nyt 25 vähemmän, eikä tarvitse olla nälässä. Mutta helppoa se on lipsahtaa entisiin juttuihin, ellei ole varovainen. Suosittelen ihan oikeasti karppausta!

kun on kyse todellisesta ongelmasta, ongelmasyömisestä, ei tilanteessa auta se, että pyrkii nauttimaan siitä pienestä makeasta päivittäin. Sokeri on kuin huumetta, aivan kuin heroiinia. Jos otat vain sen pienen annoksen päivässä, haluat aina vain lisää. Aivan kuten huumeidenkin kanssa, tästä on äärimmäisen vaikeaa parantua ilman, että onnistuu kieltäytymään makeasta totaalisesti.



Taustalla on usein vuosien vääristynyt asenne ruokaan, makeaan, tunnesyömistä, pettymyksiä toisensa perään kun ei vain onnistu laihduttamisessa, toisten odotusten pettämistä jne. Tämä kun ei yksinkertaisesti ratkea sillä, että päättää saavansa oikeuden nauttia pienestä makeasta päivittäin.



100 vatsalihasliikettä on kyllä ihan hyvä ajatuksena, mutta mikäli ihmisellä on runsaasti ylipainoa, ei hän välttämättä tee yhtä ainoatakaan vatsalihasliikettä. Ei pysty, lihaksia käytännössä ei ole. Ruokavalio koostuu täysin vääristä ainesosista, proteiinin määrä on erittäin vähäistä ellei olematonta eikä makea ruoki lihaksia.



Kyseessä on oravanpyörä; ylipaino ja oma saamattomuus masentaa ja tekee surulliseksi, jolloin lohduttautuu makealla -> tämä taas johtaa kasvavaan ylipainoon, masennuksen pahenemiseen ja kierre on valmis.



Kaikki ei ole niin yksinkertaista, miltä se normaalipainoisesta vaikuttaa. On helppoa sanoa, tee näin, mutta reilusti ylipainoisella suurin osa ongelmasta on oman pään sisällä. Tämä on sairaus. Tie parantumiseen ei todellakaan ole helppo, mutta tuella ja kovalla työllä varmasti saavutettavissa. Näin ainakin itse uskon. Minun on yksinkertaisesti pakko, jotta toivo paremmasta elää ja jaksan yhä yrittää.



Tämä ei ollut tarkoitettu Ap:lle, vaan yleisesti ja perustuu aivan omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin taipaleeni varrelta.

suuri rasite sydämelle kauhistuttaa ja pelottaa todella. Haluan saada painoa alas ja elämäni kuntoon, mutta en sydämeni ja terveyteni kustannuksella. Tämän lisäksi en yksinkertaisesti kykene syömään runsasrasvaista ruokaa, punaista lihaa ja kermaa. Ei Ap.

Kaikki menee, jopa puuro. Syön kaikkea liikaa. käyn päivittäin kaupassa jottei ole " varastossa" ruokaa. Silloin syön nekin ja joskus oksennan(harvoin).