Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko huomanneet ettei ketään kiinnosta, jos kerrot olevasi sairas
10.06.2018 |
Itse olin kuukausia sairauslomalla, eikä kukaan lähipiirissä (paitsi parhaimmat ystävät) ihmetelleet tai kysyneet sairauden laadusta tai esim syytä miksi olen kotona. Tai ihan simppelin, onko kaikki hyvin?
Olen ollut avoin sukulaisille ja miehen perheelle ja sanonut, kun kysyvät mitä olen tehnyt ja kertonut, että olen pitkällä sairauslomalla, mutta muuten hyvin jne. Ja yleensä keskustelu vaihtuu tai tyrehtyy. Itse ainakin kysyisin että onko kaikki hyvin tai muuta. Itselle tuli yllättåvå sairaus, joka vaikuttaa loppuelämään, ja on vaatinut paljon hoitoa ja vähän hassua ettei kukaan kysele ikinä voinnista. Minä varmaan laittaisin viestiä ja olisin tukena, mutta mutta..
Kokemuksia? En kaipaa mitään suurta huomiota, mutta totta kai perheeltä edes jotain.
Kommentit (16)
No jos et kerro syytä niin kaikki ajattelee, että et halua puhua sairaudestasi joten eivät kehtaa kysyä.
Miksi et kerro perään minkä vuoksi olit saikulla, jos asiasta haluat puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen, että noin henkilökohtaisissa asioissa ihminen itse kertoo sairaudestaan/erostaan/mistä vaan tarkemmin, jos tahtoo. Kyseleminen tuntuu epäkohteliaalta.
Olen yrittänyt kertoa kyllä. Näitä sairaslomia on ollut paljon, mutta olen huomannut ettei oikein kukaan välitä, eikä todellakaan tule tunne että ”oltaisiin tukena, jos vain pyydetään”. Yleensä kun sanon, että huono viikko, olen todella kipeänä ollut ja se juttu vaihtuu. En ala siihen huutamaan ”koska tämä ja tämä sairaus” esim. Ja onhan tässä aikaa ollut tietenkin kysyä. AP
Vierailija kirjoitti:
No jos et kerro syytä niin kaikki ajattelee, että et halua puhua sairaudestasi joten eivät kehtaa kysyä.
Miksi et kerro perään minkä vuoksi olit saikulla, jos asiasta haluat puhua?
En mä nyt halua puhua itse siitä sairaudesta, vaan odottaisin edes sitä simppeliä ”onko kaikki hyvin” tai tekstarina vaikka perään ”jos haluat puhua olen täällä”, mutta näitä ei ole vielä tullut ja sitä ihmettelen. Itse vain olisin huolissaan toisen voinnista . AP
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyään koko ajan loukkaannutaan siitä, jos joku utelee liian henkilökohtaisia asioita. Ja pitkä sairausloma on sellainen. Minä ainakaan en ikinä kysy ihmisiltä mitään, vaan oletan jokaisen avautuvan asioistaan halutessaan ilman, että tarvitsee erikseen kysellä. Eipä minua kyllä totta puhuen kiinnostakaan muiden asiat, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö voisi olla tukena, jos joku minulle oma-aloitteisesti avautuu.
Kuka loukkaantuu? En minä ainakaan, jos kysytään onko kaikki OK jne. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta omasta sairastumisesta sekä perheenjäsenen sairastumisesta. Perheenjäseneneni sairastui syöpään. Jotkut alkoivat perheenjäseneni sairastuessa vältellä meitä. Esim. kaupassa vaihtoivat suuntaa, kun tulimme vastaan. Olivat kuin eivät huomaisi, vaikka ennen he jäivät juttelemaan pitkäksi aikaa. Luulen, että tässä on taustalla joku pelko sairaan kohtaamisesta. On helpompi ajatella, että no kylläpä toinen kertoo, jos haluaa. Ihmiset pelkäävät, etteivät löydä oikeita sanoja tai osaa auttaa. En minä ainakaan oleta saavani läheisiltä mitään ammattiapua. Tavallinen läsnäolo riittää.
Itse olen juuri tuollainen, joka kyselee kuulumisia läheisiltä ja yritän aina auttaa ja kuunnella muita. Kysyminen tuskin loukkaa ketään. Jos ei halua kertoa, voi sanoa, että ei haluaisi puhua siitä juuri nyt.
Sairastuessani itse kerroin kyllä kuulumisia kysyttäessä, että olen ollut sairauslomalla, mutta koetin itse vaihtaa kiireesti aihetta. Tämä siksi, että jos olisin joutunut puhumaan aiheesta yhtään enempää, olisin alkanut itkeä, enkä halunnut pilata niitä harvoja hyviä hetkiä kavereiden kanssa omilla ongelmillani. Tuntui huomiohuoraamiselta edes mainita sairastavansa. Ja mitäpä kaverit olisivat sairaudelleni voineetkaan. Tiedän, että toisille taas on voinnin kannalta todella tärkeää päästä juttelemaan asioistaan ja ongelmistaan jonkun toisen kanssa. Me ihmiset ollaan niin erilaisia, että jokainen varmasti reagoi sen mukaan, miten toivoisi itseään kohtaan vastaavassa tilanteessa toimittavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta omasta sairastumisesta sekä perheenjäsenen sairastumisesta. Perheenjäseneneni sairastui syöpään. Jotkut alkoivat perheenjäseneni sairastuessa vältellä meitä. Esim. kaupassa vaihtoivat suuntaa, kun tulimme vastaan. Olivat kuin eivät huomaisi, vaikka ennen he jäivät juttelemaan pitkäksi aikaa. Luulen, että tässä on taustalla joku pelko sairaan kohtaamisesta. On helpompi ajatella, että no kylläpä toinen kertoo, jos haluaa. Ihmiset pelkäävät, etteivät löydä oikeita sanoja tai osaa auttaa. En minä ainakaan oleta saavani läheisiltä mitään ammattiapua. Tavallinen läsnäolo riittää.
Itse olen juuri tuollainen, joka kyselee kuulumisia läheisiltä ja yritän aina auttaa ja kuunnella muita. Kysyminen tuskin loukkaa ketään. Jos ei halua kertoa, voi sanoa, että ei haluaisi puhua siitä juuri nyt.
Onhan tuo nyt myös ihan vaan huonoa käytöstä.
Jäin työttömäksi. Se oli kunnon kriisi. Ystäväni tiesi työsuhteen päättymisestä. Ihmettelin, kun hän ei ottanut mitään yhteyttä kyselläkseen, kuinka voin. Kun myöhemmin tapasimme, hän sanoi "niin sinäkö et ole enää töissä". Öö. Joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyään koko ajan loukkaannutaan siitä, jos joku utelee liian henkilökohtaisia asioita. Ja pitkä sairausloma on sellainen. Minä ainakaan en ikinä kysy ihmisiltä mitään, vaan oletan jokaisen avautuvan asioistaan halutessaan ilman, että tarvitsee erikseen kysellä. Eipä minua kyllä totta puhuen kiinnostakaan muiden asiat, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö voisi olla tukena, jos joku minulle oma-aloitteisesti avautuu.
Kuka loukkaantuu? En minä ainakaan, jos kysytään onko kaikki OK jne. AP
Suuri osa muista, vaikka sinä päinvastoin sitä haluatkin. Tietävätkö siis ne sun sairauden vai ei? Saikkut tietävät, mutta sen saikun syy, oletko sen kertonut, mikä se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyään koko ajan loukkaannutaan siitä, jos joku utelee liian henkilökohtaisia asioita. Ja pitkä sairausloma on sellainen. Minä ainakaan en ikinä kysy ihmisiltä mitään, vaan oletan jokaisen avautuvan asioistaan halutessaan ilman, että tarvitsee erikseen kysellä. Eipä minua kyllä totta puhuen kiinnostakaan muiden asiat, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö voisi olla tukena, jos joku minulle oma-aloitteisesti avautuu.
Kuka loukkaantuu? En minä ainakaan, jos kysytään onko kaikki OK jne. AP
Suuri osa muista, vaikka sinä päinvastoin sitä haluatkin. Tietävätkö siis ne sun sairauden vai ei? Saikkut tietävät, mutta sen saikun syy, oletko sen kertonut, mikä se on?
Kun ei ketään oikein kiinnosta vointi :) Tai kun sanon kysymykseen mitä olen touhunnut ”no muuten ihan hyvin kaikki, paitsi olen ollut aika paljon sairaslomalla, ei vointi ole ollut kovin hyvä” ja sitten tulee ”okei” ja aihe vaihtuu. En mä siihen kyllä ala tunkemaan lisätietoa, kun ei tuntunut että kiinnostutaan siitä että vointi on ensinnäkin huono. Myös olen paljon ollut poissa synttäreiltä jne, kun en ole päässyt sängystä ylös, mutta mieheltäkään ei olla udeltu mitään.
Onko sillä sairaudella väliä loppujen lopuksi että saa välitystä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyään koko ajan loukkaannutaan siitä, jos joku utelee liian henkilökohtaisia asioita. Ja pitkä sairausloma on sellainen. Minä ainakaan en ikinä kysy ihmisiltä mitään, vaan oletan jokaisen avautuvan asioistaan halutessaan ilman, että tarvitsee erikseen kysellä. Eipä minua kyllä totta puhuen kiinnostakaan muiden asiat, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö voisi olla tukena, jos joku minulle oma-aloitteisesti avautuu.
Kuka loukkaantuu? En minä ainakaan, jos kysytään onko kaikki OK jne. AP
Suuri osa muista, vaikka sinä päinvastoin sitä haluatkin. Tietävätkö siis ne sun sairauden vai ei? Saikkut tietävät, mutta sen saikun syy, oletko sen kertonut, mikä se on?
Onko sillä sairaudella väliä loppujen lopuksi että saa välitystä?
Ap
Silläpä juuri onkin merkitystä. Alkoholistit, mt-ongelmaiset harvoin saavat kenenkään sympatiaa kuin taas syöpäsairasta sympatiseerataan ihan eritavalla. Myöskään alatisairaista ei kiinnostuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyään koko ajan loukkaannutaan siitä, jos joku utelee liian henkilökohtaisia asioita. Ja pitkä sairausloma on sellainen. Minä ainakaan en ikinä kysy ihmisiltä mitään, vaan oletan jokaisen avautuvan asioistaan halutessaan ilman, että tarvitsee erikseen kysellä. Eipä minua kyllä totta puhuen kiinnostakaan muiden asiat, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö voisi olla tukena, jos joku minulle oma-aloitteisesti avautuu.
Kuka loukkaantuu? En minä ainakaan, jos kysytään onko kaikki OK jne. AP
Suuri osa muista, vaikka sinä päinvastoin sitä haluatkin. Tietävätkö siis ne sun sairauden vai ei? Saikkut tietävät, mutta sen saikun syy, oletko sen kertonut, mikä se on?
Onko sillä sairaudella väliä loppujen lopuksi että saa välitystä?
Ap
Silläpä juuri onkin merkitystä. Alkoholistit, mt-ongelmaiset harvoin saavat kenenkään sympatiaa kuin taas syöpäsairasta sympatiseerataan ihan eritavalla. Myöskään alatisairaista ei kiinnostuta.
No kyllä nuo tietää etten ole mikään alkoholisti. Olen kuitenkin nuori ihminen, ja sairastuin yhtäkkiä pitkäaikaisesti. Ei mitään masennusta tms. Puhun kyllä paljon lääkkeistä, kun ole sanonut ettei lääkitystä ole saatu kohdilleen ja senon viivästynyt töihin paluuta, ja olo on vaikea sen takia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sairastuu vakavasti tai krooniseen sairauteen tai vammautuu onnettomuudessa, jää ennen pitkää yksin. Ensin saa kuulla yllättyneitä kauhisteluja, sen jälkeen aletaan kartella.
Sama kuvio, jos omainen sairastuu dementiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun sairastuu vakavasti tai krooniseen sairauteen tai vammautuu onnettomuudessa, jää ennen pitkää yksin. Ensin saa kuulla yllättyneitä kauhisteluja, sen jälkeen aletaan kartella.
Sama kuvio, jos omainen sairastuu dementiaan.
Joo tätä olen huomannut. Myös töissä syrjitään, kun odotetaan koko ajan milloin jään taas sairaslomalle. Todella inhottava tunne, kun jää kaikesta ulkopuolelle. Olisi kiva vain saada vähän tukea, vaikeaa tämä on itsellekin :) AP
Alue: Aihe vapaa
Koska nykyään koko ajan loukkaannutaan siitä, jos joku utelee liian henkilökohtaisia asioita. Ja pitkä sairausloma on sellainen. Minä ainakaan en ikinä kysy ihmisiltä mitään, vaan oletan jokaisen avautuvan asioistaan halutessaan ilman, että tarvitsee erikseen kysellä. Eipä minua kyllä totta puhuen kiinnostakaan muiden asiat, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö voisi olla tukena, jos joku minulle oma-aloitteisesti avautuu.