Mistä löydän ihmisiä elämääni?

Eiköhän me kaikki olla aika yhdentekeviä tässä maailmassa.

Nytkin höpötellään tänne kaikenlaista joutavaa.

Halit sulle!

Baarista, naapurista, netistä, yhdistyksistä. Onhan näitä.

Vierailija kirjoitti:

Muutama tuttu ja kaveri on, mutta ei sellaisia syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Tämä on ylisukupolvista; edes vanhemmat eivät pitäneet yhteyttä sukulaisiin, joten heitä en tunne lainkaan ydinperheeni ulkopuolelta (suku on muutenkin pieni ja asuu siellä sun täällä), eikä vanhemmillanikaan ole oikeastaan ystäviä. Yleensä se ei haittaa, koska osaan olla yksin. Välillä kuitenkin iskee sellainen "todellisuus" vasten kasvoja, että taidan olla aika yhdentekevä tässä maailmassa.

Antakaahan vertaistukea tai sanokaa jotain fiksua.

En tiedä, osaanko sanoa mitään fiksua. Minullakan ei ole oikeastaan koskaan ollut edes yhtä hyvää ystävää. En tiedä miksi on näin.

Nuorena, koulussa oli kyllä yleensä aina joku 1-2 kaveria, mutta silloinkaan ystävyyssuhteet eivät olleet jotenkin tasavertaisia. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että oman perhetaustani ja introverttiyteni takia olen aina ollut enempi "wingman", se perävaunu.

Olen ollut muutaman kerran pitkähkössä parisuhteessa. Epäilen, että partnerille on käynyt raskaaksi olla minulle yht'aikaa rakastaja, parasystävä, äiti & isä.

Kun parisuhde on päättynyt, emme ole enää olleet yhteyksissä. Minä olisin kyllä jäånyt exille kaveriksi, mutta ei se yksipuolisesti onnistu.

Lopputoteamuksena: minusta on kasvanut hyvin itsenäinen ja omavarainen ihminen.

Viihdyn yksinäni, enkä enää edes haluaisi asua jonkun kanssa. Minulle riittää hyvin se, että satunnaisesti tapaan muita ihmisiä, suht pinnallisissa merkeissä. Eli on harrastuskavereita ja muita tuttavuuksia. Olen tapaamisten jälkeen tyytyväinen, kun pääsen kotiin tms. jatkamaan omaa, omanlaista elämääni.

Mukavaa kesää sinulle, ap!