Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vain yksi lapsi?
09.06.2018 |
Minulla on reilun vuoden ikäinen ihana pieni poika. Ennen lapsen tekemistä oli miehen kanssa puhetta että yksi riittäisi muuten mainiosti, mutta toisaalta sille olisi kiva saada leikkikaveri. Olen nyt palailemassa töihin vanhempainvapaalta ja jotenkin sitä on tullut taas pohdiskeltua että onko se lapsiluku nyt sitten täynnä vai ei. Toinen lapsi olisi tavallaan ihana, mutta vauvavuosi oli aika raskas eikä nytkään omaa aikaa ole nimeksikään. Töistä pois oleminen on alkanut myös hävettämään eikä äitiysloma toisen perään houkuta yhtään. Jos joku muu tekisi sen vauvan, ottaisin sen varmasti mielelläni, mutta kaikki se raskaus, synnytys, imetys ja hormonisekoilu uusiksi... ei kiitos. Ikääkin on kohta 36 eli kauaa ei voi miettiä. Kadunko myöhemmin jos lapsiluku jää vain yhteen ja tuleeko pojan elämästä mahdottoman yksinäistä näin? Pitäisikö vaan päättää että rämmin hammasta purren sen kaksi vuotta läpi jotta myöhemmin on kaksi ihanaa lasta? Kamalan hankala päättää... Onko muita saman kysymyksen kanssa painiskelevia?
Kommentit (9)
Tutkimuksien mukaan liian pieni synnytysväli on riski ja myös liian iso ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vain yksi lapsi eikä ikinä ole ollut yksinäinen. Leikkikavereita löytyy serkuista, päiväkodista ja taloyhtiön lapsista.
Neuvottelet aikasemman paluun osa-aikatyönä töihin ja miehelle isompi vastuu toisesta. Meillä mies jäi heti ykkösenä kotiin ku vaan pystyi. Mielestäni ihan luonnollista, ne on meidän molempien lapset joten miksi vain minun työpaikkani ja urani joutuisi kärsimään?
Mulla on vain yksi ja olen ratkaisuuni erittäin tyytyväinen. Pystyn taloudellisesti tarjoamaan lapselle kaiken mitä hän tarvitsee ja enemmänkin. Lapsi on nyt 15-vuotias, ei kaipaa sisaruksia eikä ole yksinäinen.
Minulla on itselläni juoppo ja väkivaltainen veli, jonka kanssa en ole tekemisissä, joten kokemuksesta tiedän, että eipä niistä sisaruksista välttämättä ole lapsille mitään iloa.
Samaa pohditaan täälläkin. Ainoa vain että minulla on vielä se 10 vuotta aikaa muuttaa mieltäni.
Mutta itse olen 28v, ihanan 2-vuotiaan tytön äiti. Lapsi on aina ollut kiltti ja helppo tapaus, ja pohdin tässä että pitäisikö sitä toista lasta tehdä kuitenkaan. Haaveena oli aina kaksi lasta mutta yhden kanssa on niin mukavaa ja helppoa.
Mitäs sitten jos toinen lapsi olisikin vielä vaikeampi luonteeltaan, siihen tulisi ns. triplatyö verrattuna nykyiseen. Muutenkin olen juuri saamassa vihdoin oman urani alkuun ja ei tekisi mieli jäädä äitiysvapaille moneen vuoteen. Muutenkin raskausaika oli itselle ihan hirveää. Itse olen vihdoin nyt kääntynyt sille kannalle että yksi saa riittää. Mies on ollut jo pitkään sitä mieltä että yksi riittää.
Mutta katsotaan, itsellä on tosiaan se optio että voin aina kuitenkin "vanhoilla päivillä" tehdä toisen, toki isolla ikäerolla. Toki myöhemmin voi olla vielä suurempi kynnys hypätä uudestaan siihen vauva-arkeen vaipparalleineen kun esikoinen on koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän voi tietää olisiko se toinen niin ihana.
Ole onnellinen että saitte tämän yhden ja rakasta hänet ehjäksi niin hän kyllä pärjää.
Itsekkin yhden valloittavan pojan äiti.
Itse ainoana lapsena halusin ehdottamasti useamman lapsen. Vaikka lapsena ja nuorena olikin paljon kavereita, vanhempana kyllä kaipaisi sisaruksia. Ja kyllä lapsenakin kotona ja lomareissuilla oli välillä turhan hiljaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta väärä lähtökohta on hankkia toinen lapsi toiselle leikkikaveriksi. Jonkinlainen suhde lapsille väistämättä tulee, mutta se, milkainen, jää nähtäväksi.
Ja mitään takeita ei ole myöskään siitä, että lapsesta "tulee yhtä ihana" kuin ensimmäisestä, ei ole.
Alue: Aihe vapaa
Iän puolesta tekisin toisen nyt, toki siitäkään ei ole takeita että enää onnistuu.
Mutta jos voimia ei ole käydä kaikkea läpi uusiksi, niin miksei yksi sitten riittäisi 🙂