Lue keskustelun säännöt.
Vaatimukset kelpaamisesta työelämässä ovat katkoneet yhteyden itseeni
09.06.2018 |
Eli ei saa olla siellä oma itsensä, vaan pitää kelvata jollekin ahneelle tai itsekkäälle ja itsekeskeiselle, ei sinua ajattelevalle ihmiselle. Sehän se on pelin meininki ja henki.
Kommentit (15)
Koulu ja työelämä murskaavat osan itsetunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulu ja työelämä murskaavat osan itsetunnon.
No, mulla sen kyllä murskasi oma äiti... mutta työelämä ei korjaa tilannetta, anna siis ns. korjaavaa kokemusta.
ap
Mä oon työelämässä oma itseni. Koska mua on paljon työpaikkakiusattu, niin musta on kasvanut vuosien saatossa osastoni "jyrä". Kukaan ei enää astu varpailleni.
Siksi haluaisin rankaista pomoamme.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon työelämässä oma itseni. Koska mua on paljon työpaikkakiusattu, niin musta on kasvanut vuosien saatossa osastoni "jyrä". Kukaan ei enää astu varpailleni.
Minä ajattelen aina kaikkien hyvinvointia, niin tuohon ei pysty. En voisi hyvin, jos olisin sinun saappaissasi.
ap
Vihaan asemaani ammatissani ja työssäni enkä keksi mitään asemaa alallani, jota en vihaisi, ja jossa ei olisi sitä samaa asetelmaa, että joku stanan urpo kyttää ja vahtii. Alan sisällä siirtyminen ei siis ratkaisisi tilannetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tuttu tunne. Loppuunpalaminen kahdessa työpaikassa. Varsinkin asiakaspalvelijana on raskasta työskennellä, etenkin jos huomaa päätyneensä sellaiselle työnantajalle, jonka kaikkia sääntöjä tai tekoja ei voi ymmärtää tai hyväksyä. Älytön feikkaus päällä koko ajan ja samalla omatunto kalvaa, kun elää sellaista kaksoiselämää. Kai sitä pitää yrittäjyyttä vielä kokeilla, niin tietäisi olisiko se yhtään sen kummempaa vai peräti pahempaa.
Ärsyttää pomonkin puolesta siinä mielesssä, että se pilaa aiemmin ihan hyvin toimineen työyhteisön. Ja se kosahtaa loppupeleissä vain hänen omaan nilkkaansa. Tai no ihmisten valitus lisääntyy, ja ketutus, mutta harva vaihtaa paikkaa, koska meillä oli lie aikaisemmin alallemme harvinaisen hyvähenkinen työyhteisö ja vastuullinen, fiksu pomo. Eli vastaavaa ei usein olekaan tarjolla. Mutta miksi noiden pomojen pitää olla sellaisia tyhmiä, virheistään oppimattomia despootteja? Periaatteessa siis despootti, koska keskusteluista ei oteta mitään koppia, vaikka niitä näennäisesti kävisivätkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä on hanurista, mutta minkä sille yksittäinen ihminen voi. Jollain sitä on vain elettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu ja työelämä murskaavat osan itsetunnon.
No, mulla sen kyllä murskasi oma äiti... mutta työelämä ei korjaa tilannetta, anna siis ns. korjaavaa kokemusta.
ap
Sinun pitäisi oikeasti lopettaa noiden korjaavien kokemusten perässä juokseminen. Ei niitä ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu ja työelämä murskaavat osan itsetunnon.
No, mulla sen kyllä murskasi oma äiti... mutta työelämä ei korjaa tilannetta, anna siis ns. korjaavaa kokemusta.
apSinun pitäisi oikeasti lopettaa noiden korjaavien kokemusten perässä juokseminen. Ei niitä ole tulossa.
En sanoisi noinkaan. Siihen voi varmasti omilla valinnoillaan vaikuttaa, olisiko, mutta itse ainakin tarvitsen tukea sellaisten valintojen tekemiseen, joissa niihin pääsen, enkä elä maailmassa, jossa työntekijöitä kohdellaan kuin kaggaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu ja työelämä murskaavat osan itsetunnon.
No, mulla sen kyllä murskasi oma äiti... mutta työelämä ei korjaa tilannetta, anna siis ns. korjaavaa kokemusta.
apSinun pitäisi oikeasti lopettaa noiden korjaavien kokemusten perässä juokseminen. Ei niitä ole tulossa.
En sanoisi noinkaan. Siihen voi varmasti omilla valinnoillaan vaikuttaa, olisiko, mutta itse ainakin tarvitsen tukea sellaisten valintojen tekemiseen, joissa niihin pääsen, enkä elä maailmassa, jossa työntekijöitä kohdellaan kuin kaggaa.
ap
Ymmärrät varmaan sen ettei sinun itsetuntosi kehittäminen ihmeemmin kiinnosta ketään työnantajia? Ellet sovi paikkaan, niin se on ensisijaisesti sinun ongelmasi ja vasta toissijaisesti työnantajan ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu ja työelämä murskaavat osan itsetunnon.
No, mulla sen kyllä murskasi oma äiti... mutta työelämä ei korjaa tilannetta, anna siis ns. korjaavaa kokemusta.
apSinun pitäisi oikeasti lopettaa noiden korjaavien kokemusten perässä juokseminen. Ei niitä ole tulossa.
En sanoisi noinkaan. Siihen voi varmasti omilla valinnoillaan vaikuttaa, olisiko, mutta itse ainakin tarvitsen tukea sellaisten valintojen tekemiseen, joissa niihin pääsen, enkä elä maailmassa, jossa työntekijöitä kohdellaan kuin kaggaa.
apYmmärrät varmaan sen ettei sinun itsetuntosi kehittäminen ihmeemmin kiinnosta ketään työnantajia? Ellet sovi paikkaan, niin se on ensisijaisesti sinun ongelmasi ja vasta toissijaisesti työnantajan ongelma.
"Ellet sovi paikkaan", kuvitteletko, että luulenkaan sopivani? Työnantaja saa ehkä vain 70-80% siitä työpanoksesta, johon pystyisin, jos kohtelu olisi parempaa.
ap
Eikö muut tunnista yhteydenmenetystä itseenne, vai koetteko työelämässä teitä ajateltavan? Tai voivanne muka vaikuttaa itse oloihinne juurikaan?
ap