Vertaistukea äitipuolelle!

En ihan suoraan sanottuna jaksa puolison lapsia. Tai lapsia ylipäätään jatkuvasti, oli ne sitten kenen tahansa. Olen ajautunut tilanteeseen, jossa pitäisi kasvattaa esimurrosikäistä ja kyllä alkaa hermo olla tiukilla jatkuvan kinaamisen, muistuttamisen ja vänkäämisen takia. Tätäkö elämä on seuraavat kymmenen vuotta? Tuntuu äärimmäisen kuormittavalta ja harkitsen ajoittain jopa eroa, mutta rakastan miestäni ja myös taloudellisesti eroaminen olisi katastrofi yhteisen asunnon ja asuntolainan vuoksi.

Miten te muut äitipuolet olette ratkaisseet vastaavia tilanteita joita uuseperheessä väistämättä tulee eteen?