Lue keskustelun säännöt.
Poikki laitettu ystävyys yhä mielessä
06.06.2018 |
Kolme vuotta sitten sain tarpeekseni pitkäaikaisesta ystävästä. Olimme olleet läheisiä ystäviä tiiviissä kaveriporukassa parinkymmenen vuoden ajan. Nuorena näimme päivittäin ja vielä aikuisenakin teimme joka vuosi useita yhteisiä reissuja, usein porukalla: mökkireissuja, ulkomaanmatkoja yms. Jo ystävyyden alusta asti välimme ajoittain menivät huonoiksi: tuli riitaa ja joskus olimme näkemättäkin jonkun aikaa. Kaveriporukassa minulle tuli riitoja vain tämän yhden kanssa.
Vuotta ennen välien katkeamista yhden reissun päätteeksi otin asiat puheeksi kaverin kanssa ja sanoin, että jos hänen vähättelevä, ylimielinen ja haukkuva käytös jatkuu, en enää siedä sitä. Sitten vuotta myöhemmin sama meno jatkui ja päätin, että nyt sain tarpeeksi. Vuosien ajan hänen näkeminen oli aina ollut ristiriitaista ja jättänyt aina vähintään osittain pskan olon. Sillä kertaa päätin, että tämä on tässä, enkä olen enää häntä nähnyt. Otin asian kyllä hänen kanssaan jo silloin puheeksi, mutta mitään anteeksipyyntöä tai käytöksen pahoittelua hän ei esittänyt.
Siitä hetkestä vuoden päästä hän vielä ehdotteli kaveriporukallemme yhteistä reissua, mutta itse en vastannut siihen mitään eikä mitään reissua tehty.
Nyt vaikka on mennyt jo kolme vuotta mietin edelleen hyvin usein tätä kaveruutta ja harmittelen paljon sitä, että esim. lapsemme eivät tule tapaamaan emmekä jaa enää elämänhetkiä yhdessä. Mielenkiintoisesti tämä tilanne on jäänyt mieltä vaivaamaan paljon enemmän kuin vaikka vanhojen rakkaussuhteiden kariutuminen. Harmittaa myös että tämän seurauksena kaveriporukkamme ei ole enää entisensä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia tai onko vanhoja jo katkenneita ystävyyksiä enää palautettu?
Kommentit (2)
Kyllähän loppuneet ystävyyssuhteet kaivelee.
Yleensä uudelleenlämmittely ei kannata.
Tulee mieleen yks vanha opiskelukaveri.
Hän oli kovasti pyrkimässä mun seuraan aikanaan. En pitänyt hänestä kauheasti, mutta kaveruuden sillä tasolla asialla ei ollut niin väliä. Emme olleet niin läheiset.
Mutta hän käytti ilmiselvästi ihmisiä omien tarkoitustensa ajamiseen. Hän houkutteli, hymyili, maanitteli. Mutta räjähteli pikkuasioista. Hän hallitsi keskusteluja ja osoitti tympäännystä, jos puhuttiin muusta kuin häntä kiinnostavista asioista. Eri mieltä hänen kanssaan ei saanut olla.
Vuosikymmenten jälkeen otin häneen yhteyttä. Huomasin pian, että hymyilevän karismaattisen kuorensa alla hän on sama tyranni kuin ennenkin. Menedtynyt, näkyvä, hänen kannoillaan kulki ihailevien Pillien ja Pullien armeija. Mutta hän jättää yhä ruu.miita jälkeensä.
Katkaisin välit uudelleen, eikä kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on myös jäänyt vaivaamaan yksi katkennut ystävyyssuhde. Olimme neljän kaveruksen porukka, kunnes kahdelle heistä tuli keskenään paha riita. Minä otin sen henkilön puolen, jota oli mielestäni loukattu pahemmin, ja toinen ystävä otti tämän toisen puolen. Siinä hajosi koko porukka, olen edelleen hyvä ystävä tämän loukatun kanssa, sen loukanneen osapuolen kanssa en edes halua olla tekemisissä, mutta niin paljon harmittaa, että tämä yksi ystävä meni siinä riidassa, joka ei edes meihin liittynyt.
Aikaa tästä on noin kaksi vuotta, ja olen muutaman kerran yrittänyt lämmittellä ystävyyttämme. Ollaan siis päällisin puolin ”kavereita”, mutta ei oikeastaan. Vaikeaa tästä tekee se, että asumme nykyään eri puolilla Suomea. Kun aikaa kuluu, niin kynnys yhteydenottoon kasvaa koko ajan.