Onko kellään tälläista ongelmaa että ei keksi puhuttavaa
Kävin päivällä toisessa kaupungissa olevan ystävän luona kylässä. Tuntui että en keksinyt mitään järkevää puhuttavaa vaikka olin vain pari tuntia. Keksimällä piti keksiä että ei ole hiljaista vaan. Eilen soitin toiselle ystävälle pitkästä aikaa mutta ei meilläkään oikein ollut juteltavaa. Aina sama kun kutsun vieraita, että sitten mietin mistä puhuttaisiin. Olen ehkä tylsistä tylsin ihminen. Haluaisin treffata ystäviä, käydä kahviloissa ja kaupoilla jne. mutta en tiedä mistä puhuttaisiin, ja väsyn seuranpitoon.
Kommentit (14)
Jos sulla on kuitenkin ystäviä ja seurasi on kysyttyä, niin ei tilanne niin pahalta vaikuta. Jos kuitenkin keksit puhuttavaa lopulta.
Täysin sama ongelma. Siksi hakeudun sellaisten ihmisten seuraan jotka eivät voi lopettaa puhumista. Paljon parempi vain kuunnella kuin olla kiusallisessa hiljaisuudessa. Ei kaikkien kanssa näin ole tosin, sukulaisteni kanssa pystyn keskustelemaan luontevasti, mutta en sitten kenenkään muun...
Ystävä kelle soitin, ennen käytiin yhdessä salilla ja se olikin toimiva tapa pitää yhteyttä, ei tarvinnut keskittyä puhumiseen. Nyt hän asuu kaueampana niin yhteydenpito uhkaa jäädä. Siksi soitin kun haluaisin niin pitää tämän ystävyyden. On mulla ystäviä vaikka en mielenkiintoinen seuralainen olekkaan.
ap
Entäs jos et keskittyisi puhumaan, vaan esittäisit kysymyksiä kuten:
Mitä kuuluu?
Minkä kirjan luit viimeksi? Mitä siitä jäi mieleen?
Mitä televisiosarjaa seuraat ja miksi?
Itse mietin aina joitakin ihmisiä tavatessani valmiiksi joitain aiheita, vaikka pahimmillaan olen liiankin puhelias.
Mulla on aivan samoja ongelmia. En osaa olla luontevasti ihmisten kanssa, pidänkin itseäni erittäin introverttinä ihmisenä. Lisäksi olen huomannut sen, että ne naisystäväni, joilla on lapsia, haluaisivat puhua enimmäkseen lapsistaan. Tämä on minusta suunnattoman tylsää. Ja ystävieni lapset ovat siis jo aikuisia. Itselleni riittäisi se, että lasten kuulumiset käydään lyhyesti läpi. Haluaisin keskustella hyvistä kirjoista, elokuvista, maailman tapahtumista jne. Nämä aiheet taas eivät kiinnosta suurinta osaa ihmisistä, niinpä olen usein hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä kelle soitin, ennen käytiin yhdessä salilla ja se olikin toimiva tapa pitää yhteyttä, ei tarvinnut keskittyä puhumiseen. Nyt hän asuu kaueampana niin yhteydenpito uhkaa jäädä. Siksi soitin kun haluaisin niin pitää tämän ystävyyden. On mulla ystäviä vaikka en mielenkiintoinen seuralainen olekkaan.
ap
Onko sinulla ketään, kenen kanssa keksit puhuttavaa? Esimerkiksi joku jolle voit valittaa, tai kertoa vaikka päiväsi mielenkiintoisista tapahtumista? Kumppania?
Pari paukkua alle, niin johan juttua tulee!
Puhu yleisistä puheenaiheista - mistä puhutaan esim. somessa, kuten metoo tai politiikka, muoti, ihmissuhteetkin, jos läheinen ystävä yms.
Monilla puheliailla ongelma on päinvastainen - välillä hävettää oma jatkuva pöliseminen jälkikäteen, kun toiset eivät tahdo saada suunvuoroa...
nainen 48 v. kirjoitti:
Mulla on aivan samoja ongelmia. En osaa olla luontevasti ihmisten kanssa, pidänkin itseäni erittäin introverttinä ihmisenä. Lisäksi olen huomannut sen, että ne naisystäväni, joilla on lapsia, haluaisivat puhua enimmäkseen lapsistaan. Tämä on minusta suunnattoman tylsää. Ja ystävieni lapset ovat siis jo aikuisia. Itselleni riittäisi se, että lasten kuulumiset käydään lyhyesti läpi. Haluaisin keskustella hyvistä kirjoista, elokuvista, maailman tapahtumista jne. Nämä aiheet taas eivät kiinnosta suurinta osaa ihmisistä, niinpä olen usein hiljaa.
Meidän pitäis tavata :)
On kumppani, ei lapsia. Kumppanin kanssa katsellaan telkkaa, luetaan kirjoja, laitetaan ruokaa. Siinä samalla puhutaan päivän asioista. Kun on oltu yhdessä monta vuotta ei haittaa että ollaan paljon hiljaakin. Ystäviä näen harvemmin niin heidän kanssa tuntuu, että pitäisi keksiä asiaa. Mutta hyviä vinkkejä on tullut, kiitos niistä.
ap
Minulla on vähän sama ongelma ja valitin siitä siskolleni. Hän totesi, että ihan yhtälailla se vastapuoli on vastuussa keskustelun sujumisesta! Eli jos se toinenkaan ei keksi puhuttavaa niin miksi sinunkaan pitäisi?
Olisiko mahdollista puuhailla ihmisten kanssa jotain muuta kuin pääasiallisesti jutella? Jonkin harrastuksen parissa esimerkiksi tulee varmasti myös puhuttua, mutta se ei tunnu niin väkinäiseltä, kun voi keskittyä myös johonkin muuhun.
Itse inhoan sellaista, että keskitytään vain siihen jutteluun, poikkeuksena se jos on jokin tietty etukäteen määrätty aihe, josta siinä tilanteessa kuuluu keskustella. En esimerkiksi soittele kellekään "vain jutellakseni".