Nuorten äitien maine
Miksi oletetaan automaattisesti, että jokainen vastaantuleva nuori äiti on yksinhuoltaja? Miksi me saamme huonompaa palvelua kaupoissa, vaikka käytöstavat olisivat kunnossa ja ostosten rahallinen määrä suuri? Miksi ajatellaan että juuri meidän lapsemme ovat niitä tulevaisuuden kriminaaleja, jotka tuhoavat tämän maan? Millä oikeudella minua haukutaan huoraksi ja tönitään?
Olen 21-vuotias, pitkässä parisuhteessa elävä onnellinen äiti. Maksan veroni siinä missä muutkin (mieheni EI elätä minua, vaan säästöni), teen kotityöt ja ruoan itse enkä valita. Emme juo, polta tai käytä huumeita. Lapsemme on siististi puettu säiden mukaan ja seuraamme suosituksia oikeastaan kaikessa. Elämä hymyilee- miksi siis muut ihmiset eivät..?
Aloin miettimään näitä asioita, koska tälläkin palstalla on usein haukuttu nuoria " teiniäitejä" . Jokainen tuntemani nuori äiti on kunnollinen, fiksu tapaus, enkä ymmärrä miten ikä tekisi kenestäkään paremman vanhemman? Vai onko kyse sitten elämänkokemuksesta? Minä olen menettänyt molemmat vanhempani, asunut omillani 16-vuotiaasta ja läpikäynyt vaikeita hoitoja erään sairauden takia. Mieheni elämänpolku ei ole ollut sen siloisempi, mutta silti meistä on tullut ihan täysipäisiä nuoria aikuisia (hän on saman ikäinen).
Näin joulun alla tahdonkin pyytää, että tarkistaisitte asennettanne, jos olette suhtautuneet kielteisesti nuoriin äiteihin. Älkää alkako kielipoliiseiksi, älkää haukkuko lapsiksi- vaan ihan aikuisten oikeasti miettikää, oletteko itse parempia ja tekeekö ikä oikeasti esim. sen, että jonkun vauva huutaa koko bussimatkan ja toisen ei ;). Olisi kiva myös kuulla muiden äitien kokemuksia vanhemmuudesta, ikärasismista puoleen ja toiseen ym.
Nyt lähden maistamaan joulun ensimmäisiä torttuja, ovat varmaankin jo jäähtyneet sopiviksi! :)