elämään väsynyt ja uupunut

Vuosi on ollut todella raskas. Opinnot ovat takkuilleet ja opinnot venyvät edelleen johtuen psyykkisistä syistä. Olo on kuitenkin rauhallinen, sillä olen tehnyt päätökseni lopettaa tämän rimpuilun nyt, kun olen vielä jotenkin järjissäni. En sopeudu normaaliin elämään ja kaikki mitä yritän epäonnistuu. Minusta ei tule koskaan mitään, enkä pääse koskaan osaksi mitään. Mun piti valmistua tänä keväänä, no se nyt on pienin murhe.
Niin, miksi tulin tänne marisemaan elämääni? Haluaisin vain kysyä, että miten voin varmistua siitä, että aiheutan mahdollisimman vähän kärsimystä lähimmäisilleni. Ehkä kirjoitan jonkun kirjeen, sillä kirjoittaminen on ainut asia, mitä osaan ja samalla saan ilmaistuksi itseäni selkeästi ja ymmärrettävästi. Ehkä tällä keinoin he ymmärtävät ratkaisuani ja pystyvät jatkamaan elämäänsä normaalisti. Voisin myös piirtää jonkun kuvan. 🌌