Lue keskustelun säännöt.
Muita sairaudenpelosta kärsiviä paikalla? Miten olette päässet eroon jatkuvasta pelosta?
31.05.2018 |
Itse olen nyt siinä tilanteessa etten usko edes erikoislääkäriä. Olen nyt kahdella käynyt ja molemnat vakuuttavat ettei syytä huoleen ole.
Silti huolettaa. En voi keskittyä mihinkään muuhun kun ajatukset vaan kiertää kehää päässä ja pelottaa ”mitä jos sittenkin?”...
Miten olette päässeet eroon tästä jatkuvasta murehtimisesta ja pelosta? Ravaan lääkäreissä ja rahaa palaa.
Kommentit (3)
Mulla on lääkitys, escitalopram. On toiminut tosi hyvin nimenomaan pelkojen taltuttamiseen. Pelot ovat vähentyneet merkittävästi ja olo paljon helpompi sen ansiosta. Suosittelen lämpimästi avun hakemista, kun tilanne on noin pahana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lääkitys, escitalopram. On toiminut tosi hyvin nimenomaan pelkojen taltuttamiseen. Pelot ovat vähentyneet merkittävästi ja olo paljon helpompi sen ansiosta. Suosittelen lämpimästi avun hakemista, kun tilanne on noin pahana.
Olen jotain lääkkeitä kokeillut (en muista nimiä) mutta menen niistä ihan toimintakyvyttömäksi. Olin ihan tokkurassa ja oksentelin eikä työnteosta tullut mitään.
Terapiaa hakenut mutta Kelassa kestää kun vaativat jatkuvasti lisää liitteitä ja lausuntoja.
Ap
Harmittaako mua nyt ihan syystä vai ei? Valmistuin kaksi vuotta sitten ylioppilaaksi ja sain lahjaksi kellon jonka isäni oli ostanut kellokauppias tutultaan tukkuhintaan eli n. 100e. Veljeni valmistuu nyt ammattikoulusta ja saa 500 euron älykellon ja 300 euroa kesän matkakassaan.
Jouluna minä en saanut kuin sukkia ja toppahanskat koska ”aikuiset eivät juhli joulua”, 18-vuotias veti sai satasien mikseripöydän.
Suppea tarina mutta veli on ollut aina enemmän vanhempien mieleen. Vanhemmat ammattikoulusta valmistuneita eivätkä esim. Arvostaneet tuota ylioppilastutkintoa, eivätkä muutenkaan tue minua elämässäni samallalailla kun veljeä, joilla on heidän kanssaan enemmän yhteistä, kuten yhteisiä harrastuksia ja ovat luonteeltaan muutenkin kaikki ”meneviä”, kun minä olen enemmän pohtija ja hiljainen. Käyn terapiassa asian takia.
En haluaisi olla kuitenkaan veljelle katkera kun ei se hänen vikansa ole että hän saa enemmän. Väkisin kuitenkin tulee huonoja ajatuksia mieleen. Miten kestän huomenna juhlissa?