Lue keskustelun säännöt.
Nettideittailu ja kemia
26.05.2018 |
Olen yli kolmekymppinen eronnut nainen ja viimein rohkaistunut etsimään seuraa netistä. Muutama pettymys tullut jo koettua tämän lyhyen nettideittiuran aikana. Yksi mies, joka vaikuttu superihanalta, paljastuikin yhdeksi puolitutuksi, jonka kanssa en osaisi kuvitellakaantelin suhdetta :D ja muutamia, joidon kanssa kirjoitellassa synkkasi, mutta kuvat eivät iskeneet sitten yhtään. En ole kauhean ulkonäkökeskeinen, mutta ei kenen tahansa kanssa pysty intiimimpään suhteeseen, kyllä ulkonäkö vaikuttaa siihen. Nykyisen nettideitin kanssa kirjoiteltu tiiviisti päivittäin, vaihdettu kuvia ja soiteltukin jo pariin otteeseen. Ihastusta on molemmin puolin, mutta voiko se olla todellista, jos ei olla koskaan tavattu? Tämä tyyppi tuntui heti sellaiselta jotenkin oikealta ja kun näin kuvan, niin sykähdytti :D Voiko kemian tuntea ilman tapaamista? Ensitreffeistä on jo puhuttu, mutta välimatkaa on, niin ei ole työkiireiden vuoksi järjestynyt. Kertomaan kokemuksia? Onko tuo ennakkotunne kemiasta ollut aitoa, kun olet tavannut nettideitin? Haluaisin hieman rohkaisua tähän deittailuun, pelottaa, että olen matkalla suureen pettymykseen, jos tämän miehen kanssa ei natsaakaan :D
Kommentit (19)
Kyllä se kemia voi pitää paikkansa. 3 viikkoa sitten aloin viestittelemään deitin kanssa ja 2 viikkoa sitten nähtiin. Sama kemia oli nähdessä. :) Rohkeasti vain jatkoon! Tärkeää on mielestäni juuri tuo, että pyrkii olemaan rakentamatta mielikuvia ja ettei viestittele sellaisista aiheista, joista ei ensinäkemälläkään juttelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kemia voi pitää paikkansa. 3 viikkoa sitten aloin viestittelemään deitin kanssa ja 2 viikkoa sitten nähtiin. Sama kemia oli nähdessä. :) Rohkeasti vain jatkoon! Tärkeää on mielestäni juuri tuo, että pyrkii olemaan rakentamatta mielikuvia ja ettei viestittele sellaisista aiheista, joista ei ensinäkemälläkään juttelisi.
Kiitos, ihanan lohdullinen vastaus, ettälä tuo kemia voikin olla totta. Vaikka olisikin vain joitain seksuaalista kemiaa, eikä johtaisi mihinkään pimemään suhteeseen. Sekin täsää tilanteessa kelpaisi :) ap
Kemian tietää, kokee ja näkee vasta tavatessa. Siihen asti kaikki on vasta omaa toiveajattelua ja mielikuvaan ihastumista.
Siis pidempään suhteeseen. Autocorrect tekee taas tepposia :D ap
Vierailija kirjoitti:
Kemian tietää, kokee ja näkee vasta tavatessa. Siihen asti kaikki on vasta omaa toiveajattelua ja mielikuvaan ihastumista.
Totta, varmuudella sen voi todeta vasta kohdatessa. Ihastun aika helposti ja kehittelen mielessäni kaikkia haavekuvia. Sen miehen katseessa on vaan jotain, mikä saa sukat pyörimään jaloissa ja aiheuttaa levottomuutta :D ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni kiehtoi minua uskomattoman paljon ensi viesteistä alkaen ja onni oli, että kemia toimi myös livenä. Mutta on valitettavasti kokemusta myös siitä, että silmitön netti-ihastus on ollut kaikkea muuta kuin ihastuttava livenä.. Edellinen vastaaja on oikeassa, itse rakennettu mielikuva voi olla vahvasti harhaanjohtava; mitä kyllä ovat monet miehet netissä ihan tahallaankin. Mutta rohkeasti tapaamaan vaan ihastustasi ja mahdollisimman pian!
Olen kateellinen. Miten joku yli 30 vuotias voi tuntea tuollaista "ihanaa ihastusta" niinkuin joku 13 vuotias?
Mutta siis... mun kokemukset...
Jos olen kirjoitellut-viestitellyt-soitellut jonkun kanssa vain joitain päiviä/viikkoja, niin vaikutelma on saattanut olla aivan väärä. Eli sitten kun ollaan tavattu niin ei olla välttämättä sovittu yhteen ollenkaan. Viidentoista minuutin todellisella yhdessäololla paljastuu enemmän kuin kuukauden kirjoittelulla.
Jos olen kirjoitellut jonkun kanssa vähintään pari vuotta... niin sitten vaikutelma on ollut luotettava eli kun ollaan oikeasti tavattu niin ollaan myös oikeasti pidetty toisistamme ihan yhtä paljon. Mutta useimmiten nettideitissä ihmisillä on typerä kiire, ne ei todellakaan odottele paria vuotta. Enkä mäkään sitä nettideitissä ole tehnyt, vaan ihan muiden nettikavereiden kanssa... eli niistä henkilöistä ei tullut mun seurustelukumppaneita (ainakaan vielä) vaan mun sydänystäviä.
Eli joo... nettideitti on enimmäkseen surkea juttu, koska paljon paremmin homma toimisi jos voisi vain tavata kasvokkain. Mutta kun kaukana asutaan niin se tapaaminen ei oikein onnistu...
t. 35v mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kemian tietää, kokee ja näkee vasta tavatessa. Siihen asti kaikki on vasta omaa toiveajattelua ja mielikuvaan ihastumista.
Olen sama mieltä. En taju miten on mahdollista ihastua ilman tosielämässä tapamista. Ennen sitä on oikeesti toiveajattelu. Mutta jos tuneet pysyy samana tavatessa niin on käynyt hyvä tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni kiehtoi minua uskomattoman paljon ensi viesteistä alkaen ja onni oli, että kemia toimi myös livenä. Mutta on valitettavasti kokemusta myös siitä, että silmitön netti-ihastus on ollut kaikkea muuta kuin ihastuttava livenä.. Edellinen vastaaja on oikeassa, itse rakennettu mielikuva voi olla vahvasti harhaanjohtava; mitä kyllä ovat monet miehet netissä ihan tahallaankin. Mutta rohkeasti tapaamaan vaan ihastustasi ja mahdollisimman pian!
Pitää sopia tapaaminen heti lähitulevaisuuteen, niin ei tarvitse kärvistellä tässä epävarmuuden tunteesta. Toisaalta tämäkin on ihan piristävää, että tuntee kemiaa jotain miestä kohtaan näin virtuaalimaailmassakin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan pystyisi tuntemaan mitään kemiaa jotain nettideittimiestä kohtaan varmaan ensimmäisiin viisiin treffeihin.
On tärkeää, että kemiaa on jo kirjoitteluvaiheessa, mutta tärkeää on myös se, että tapaa mahdollisimman pian. Ei kannata seurustella liian pitkään pelkän mielikuvan kanssa. Ihana sanaseppo ei välttämättä livenä tunnu siltä. Kirjeenvaihto kannattaa siis jättää vähemmälle. Kun löytyy joku kipinä tavata, niin silloin kannattaa tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen. Miten joku yli 30 vuotias voi tuntea tuollaista "ihanaa ihastusta" niinkuin joku 13 vuotias?
Mutta siis... mun kokemukset...
Jos olen kirjoitellut-viestitellyt-soitellut jonkun kanssa vain joitain päiviä/viikkoja, niin vaikutelma on saattanut olla aivan väärä. Eli sitten kun ollaan tavattu niin ei olla välttämättä sovittu yhteen ollenkaan. Viidentoista minuutin todellisella yhdessäololla paljastuu enemmän kuin kuukauden kirjoittelulla.
Jos olen kirjoitellut jonkun kanssa vähintään pari vuotta... niin sitten vaikutelma on ollut luotettava eli kun ollaan oikeasti tavattu niin ollaan myös oikeasti pidetty toisistamme ihan yhtä paljon. Mutta useimmiten nettideitissä ihmisillä on typerä kiire, ne ei todellakaan odottele paria vuotta. Enkä mäkään sitä nettideitissä ole tehnyt, vaan ihan muiden nettikavereiden kanssa... eli niistä henkilöistä ei tullut mun seurustelukumppaneita (ainakaan vielä) vaan mun sydänystäviä.
Eli joo... nettideitti on enimmäkseen surkea juttu, koska paljon paremmin homma toimisi jos voisi vain tavata kasvokkain. Mutta kun kaukana asutaan niin se tapaaminen ei oikein onnistu...
t. 35v mies
Joo, myönnän että tässä on vähän sellaista teini-ihastuksen fiilistä ilmassa ja tuntuu todella hassulta. Viestitkin on välillä sellaista vihjailevaa flirttailua puolin ja toisin. Enpä ole tällaista kokenut sitten teiniaikojen... ap
Hyväksi havaittu vinkki, jos välimatka on pitkä ja treffejä vaikea järjestää: treffatkaa ensin skypessä! Siinä jo näkee toisen eleet, ilmeet ja olemuksen ja huomaa millainen vuorovaikutus välillänne on. Ei kannata viikkokausia pyöritellä haavekuvia päässään. Omien kokemusten mukaan toisinaan alusta asti aistittu kemia on ollut vahva ja molemminpuolinen livenäkin, mutta sitä ei tiedä kuin testaamalla miten käy teidän tapauksessanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se nyt kannattaa ennemmin tapaaminen järjestää, kun etukäteen kauheesti arpoa, että onko kemiaa vai ei...
Mutta mulla kyllä on ihan hyvin pitäny ennakko-oletukset jopa paikkansa nettideittailussa. 8 tavatusta Tinder-parista 7:stä tiesin oikeestaan etukäteen kiinnostunko vai en.
Toisen osapuolen tuntemuksia taas tietysti vaikeempi ennustaa, itseä mm. yksi "playeri" hämännyt pahemman kerran, kun viestitteli niin innoissaan vielä senkin jälkeen, kun tapaaminen sovittu ja luulin olevani jotenkin spesiaali. Mutta ilmeisesti kohtelikin about kaikkia tuolla tavalla, eikä ollut kiinnostusta mihinkään vakavampaan.
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt kannattaa ennemmin tapaaminen järjestää, kun etukäteen kauheesti arpoa, että onko kemiaa vai ei...
Mutta mulla kyllä on ihan hyvin pitäny ennakko-oletukset jopa paikkansa nettideittailussa. 8 tavatusta Tinder-parista 7:stä tiesin oikeestaan etukäteen kiinnostunko vai en.
Toisen osapuolen tuntemuksia taas tietysti vaikeempi ennustaa, itseä mm. yksi "playeri" hämännyt pahemman kerran, kun viestitteli niin innoissaan vielä senkin jälkeen, kun tapaaminen sovittu ja luulin olevani jotenkin spesiaali. Mutta ilmeisesti kohtelikin about kaikkia tuolla tavalla, eikä ollut kiinnostusta mihinkään vakavampaan.
Hyvin olet vaistonnut kemian deittien osalta. Nämä kommentit rohkaisee, että tämä ei olekaan ihan toivotonta löytää netistä sitä aitoa juttua. Ap
Lukujärjestyksestä voi tarkistaa onko sitä kemiaa vai ei.
Ei pitäisi lukea tällaisia ketjuja. Tulee vain kateelliseksi ja alkaa entistä enemmän oma tilanne tympäisemään.
M35
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi lukea tällaisia ketjuja. Tulee vain kateelliseksi ja alkaa entistä enemmän oma tilanne tympäisemään.
M35
No tämä minun tilanne voi olla ihan vaan harhaa ja karu todellisuus iskee, kun tapaan miehen. Jos tässä on kaksi samanlaista haaveilijaa liikenteessä, viestittely on se mukaista ja vääriä mielikuvia luodaan molemmat. Aika näyttää, miten käy. Yritin deittailla jo ns. järkipohjalta ja valita juttukaveriksi vain sellaisia miehiä, joiden profiili vaikutti paperilla hyvältä, mutta eipä siitäkään mitään oikein tullut, kun ei muuten sykähdyttänyt esim. kuvien vaihtamisen jälkeen. Ap
Ja vielä kun saisi pidettyä jalat tukevasti maanpinnalle, ennen tapaamista... ettei kehittelisi liikaa mielikuvia unelmien miehestä ja sielunkumppanista :D helpommin sanottu kuin tehty, ihastus tuntuu ihanana kihelmöintinä vatsan pohjassa tai mitä se sitten onkaan..
Ap