Lue keskustelun säännöt.
Ero mielessä joka päivä vaikka kaikki on hyvin
25.05.2018 |
Meillä on pitkä parisuhde takana ja yhteisiä lapsia. Vuosien varrella olen joskus puhunut erosta, mutta mies on aina ehdottomasti halunnut jatkaa. Nyt viimeisen vuoden ajan olen miettinyt eroa päivittäin. Kaikki on periaatteessa hyvin, mieheni osallistuu kotitöihin ja on kaikin puolin "hyvä mies". Mutta ikävistä asioista ei voida puhua, ongelmat vaietaan ja elämää jatketaan kuin mitään ei olisi ollutkaan. Olen puhunut tästä monesti, mutta tullut siihen tulokseen, että itsellekin on helpointa porskuttaa vain eteenpäin. Mies ei tule koskaan muuttumaan. Lisäksi hän on kova kontrolloimaan ja asettamaan sääntöjä. Omat kaverini ovat jääneet, en koskaan pääse viihteelle tms. Myös lapsilla on tiukat säännöt. Kadehdin perheitä jossa tehdään kivoja asioita yhdessä. Meillä kaikki on vaikeaa ja ollaan kiukkuisia ja huudetaan. Välillä tuntuu, että toivoa vielä on, koska mies osaa olla myös todella kiva ja silloin kaikki sujuu. Mutta yhtäkkiä taas kaikki muuttuu. Vuosia syytin itseäni, miksi tein taas jotain väärin, mutta enää en jaksa.
Oletko ollut samassa tilanteessa? Miten kaikki päättyi? Jos suhde jatkui, miten pääsitte yli ongelmista? Jos päädyitte eroon vaikka toinen ei halunnut, miten pystyit lähtemään? Itse olen aivan loppu enkä näe ulospääsyä tästä tilanteesta.
Kommentit (17)
Eihän tuossa suhteessa ole kaikki hyvim. Siinä ei mielestäni ollut hyvää juuri lainkaan. Eroa, niin elämä kirkastuu. Eroon ei tarvitse lupaa toiselta. Vuokraa asunyo, muuta sinne ja ero vireille ja muodollisuudet huoltajuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa suhteessa ole kaikki hyvim. Siinä ei mielestäni ollut hyvää juuri lainkaan. Eroa, niin elämä kirkastuu. Eroon ei tarvitse lupaa toiselta. Vuokraa asunyo, muuta sinne ja ero vireille ja muodollisuudet huoltajuudesta.
Yhteishuoltajuus tai viikko-viikko ei ole mikään vakio tai vapauttaja. Kannattaa vapauskiimassa muistaa myös tämä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki on vaikeaa ja ollaan kiukkuisia ja huudetaan.
Huh, tuli tästä mieleen oma lapsuudenkoti. Toivoin, että vanhempani eroaisivat, niin masentava se ilmapiiri oli. Enkä tällä kommentilla välttämättä tarkoita, että teidän pitäisi erota, kunhan puran ajatuksiani. Voimia ap sinulle, ansaitset olla onnellinen.
Älä mieti eroa vain yksin, vaan ota se ihan esille. Ehkä suhde tarvitsee säikähdyksen, niinkuin uuden sydämentahdistuksen. Ei pettämällä, vaan erosta puhumalla. Jos se on liian kova säikähdys suoraan sanotuksi, niin varaa teille aika esim perheneuvolaan.
Meillä säikähdys tuli, kun mies jäi kiinni pettämisestä. Minä sanoin heti, että haluan eron. Ennen niin rajoittava mies halusi muuttua ja säilyttää kaiken hyvän.
Periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin, mikään ei ainakaan ole huonosti. Paitsi tietysti se että minä en luota, näen tuon toisen naisen kasvot mielessäni hänen huuliaan vasten jne jne. Mies muuttui parempaan, minä huonompaan, kun minusta tuli vainoharhainen...
No syy miksi avasin tämän ketjun, oli tuo "ero mielessä joka päivä vaikka kaikki hyvin". Se pitää paikkaansa tässä meillä. Jos vain olisi mies muuttunut ennenkuin teki syrjähyppynsä, olisi meillä ollut hyvät mahdollisuudet. Puhukaa.
Kiitos! Omassa lapsuuden perheessäni oli myös riitaisa ilmapiiri mutta yhdessä pysyttiin lasten takia. Ei se silloin ollut oikea ratkaisu, myöhemmin vanhempani kuitenkin erosivat. Juuri tätä mallia en haluaisi itse toistaa. Toisaalta nyt lapseni elävät lähes samanlaisessa perheessä, mitä en todellakaan toivo.
Meillä ei ole pelkoa pettämisestä, mies on takertunut minuun liikaakin. Itse en myöskään edes mieti ketään muuta, en varmaan uskaltaisi sitoutua keneenkään enää jos tästä liitosta lähtisin. Mutta ymmärrän hyvin että petetyksi tulemista ei unohda, olen kokenut sen nuoruuden suhteessa. Joskus jopa toivoisin että mies pettäisi tai löisi tai jotain, nyt hän on muiden silmissä hyvä mies, josta ei ole mitään järkeä erota. Puhumista on koitettu, mutta arjessa mikään ei muutu lupauksista huolimatta. Ikävät asiat yksinkertaisesti vaietaan. En halua luovuttaa liian helposti mutta kai se jatkuva eron ajattelu jotain kertoo!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän teillä ole kaikki hyvin. Tuo kontrollointi ja kiukuttelu on todella kuluttavaa. Eroa, et sä siihen mieheltä lupaa tarvii.
Meillä oli aika samanlaista, huutamista ja jäätävä tunnelma, molemmat valehteli itselleen että näin on lapsille parempi. Onneksi herättiin todellisuuteen ettei meno voi jatkua ja erottiin. Kaikkien elämänlaatu parani tuhat kertaisesti, ja viikko-viikko systeemillä toimii aivan loistavasti, lapsetkin selvästi iloisempia, puheliaampia, avoimempia ja rennompia. Erosta tulee kolme vuotta ihan kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos molemmat on valmiita, niin pariterapiaa kannattaa ainakin kokeilla ennen kuin eroratkaisuun päädytte, koska liitossa ei ole mitään isoa ongelmaa.
Haluat ryypiskellä, harrastaa jatkuvasti seksiä, tupakoida yms. Olet addikti ja sinua ei kestä kuin samanlainen. T. Mgtow PS. Ja vastuut on sinulle maailmanloppu, edes kukkia et jaksa/osaa kastella😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vaikea sanoa mitään parannusehdotuksia, koska kerrot aika ylimalkaan asioista ja luonnollisesti vain oman näkemyksesi. Esim. tuo "lapsilla tiukat säännöt" voi olla useimmiten ihan järkevää, kunhan säännöt ovat johdonmukaiset. Toki se voi olla myös mielivaltaista kontrollointia.
Mistä tuo, että "et koskaan pääse viihteelle" oikein johtuu? Periaatteessa voisin ymmärtää sen, että miehesi ei oikein pidä (liiallisesta) alkoholinkäytöstä ja siksi toivoo (vaatii), ettet olisi kaupungilla perjantaisin klo 20 ilman arviota takaisintuloajasta. Jos miehellä itsellään ei ole tapana käyttää alkoholia, ei tälläinen mielestäni ole sairaalloista kontrollointia. Se voi kuitenkin kertoa perustavanlaatuisista eroista ajatusmaailmoissanne ja etenkin suhtautumisessa alkoholiin ja olla tosiaan ns. deal-breaker, jos kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Toisaalta, olisin voinut kuvitella tälläisen tulevan ilmi jo ennen lapsia.
Et selvästikään ole onnellinen ja olet vakuuttunut siitä, että miehessäsi (tai hänen käytöksessään) on syy. Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Miksi ette tee asioita yhdessä perheenä? Oletko ehdottanut jotain ainakin sinua ja lapsia kiinnostavaa tekemistä?
Entä mistä nuo riidat ja huutaminen johtuvat? Varmaankin pariterapia olisi tosiaan se ensimmäinen ratkaisu, miten sitten asumusero? Siinä on toki "riskinsä", mutta osa perheistä palaa yhteen asumuseron jälkeen.
Miktow689 kirjoitti:
Haluat ryypiskellä, harrastaa jatkuvasti seksiä, tupakoida yms. Olet addikti ja sinua ei kestä kuin samanlainen. T. Mgtow PS. Ja vastuut on sinulle maailmanloppu, edes kukkia et jaksa/osaa kastella😀
No kyllä ämmän pitää persettä päästä baariin jakamaan. Jos mies ei tuota ymmärrä niin on hirveä kontrollifriikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikossa kirjoitat että kaikki on hyvin, ja viestissä teet selväksi ettei todellakaan ole. Mitä ihmettä?
Taas yksi joka haaveilee pääsevänsä pummeilemaan exän lompakolle lasten varjolla ja juhlimisesta niinä viikonloppuina, kun lapset ovat exällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aika samanlaista, huutamista ja jäätävä tunnelma, molemmat valehteli itselleen että näin on lapsille parempi. Onneksi herättiin todellisuuteen ettei meno voi jatkua ja erottiin. Kaikkien elämänlaatu parani tuhat kertaisesti, ja viikko-viikko systeemillä toimii aivan loistavasti, lapsetkin selvästi iloisempia, puheliaampia, avoimempia ja rennompia. Erosta tulee kolme vuotta ihan kohta.
Kunpa ihmiset ymmärtäisivät tämän että lapsille on paljon parempi vaihtoehto että vanhemmat eroaa kuin että hampaat irvessä paahdetaan yhdessä eteenpäin lasten takia. Liitosta lapsista voi tulla traumatisoituneita tai heillä voi olla ongelmia ihmissuhteissa jos lähtee alitajuntaisesti toistamaan opittua mallia parisuhteesta. Jos jää vähälle puolisojen välinen hellyys tai edes ystävällisyys niin kannattaa tosiaan erota. Meillä vanhemmat tappelivat usein ja muutenkin ilmapiiri oli kireä heidän välillään ja tietenkin se heijastui meihin lapsiinkin. En ikinä nähnyt mitään rakkautta heidän välillään. En toivo että lapset joutuvat kärsimään sellaista perhe-elämää vian koska vanhemmista se ”ydinperhe” on ainoa muoto missä lapset ovat onnellisia. Annatte parhaimillaan stressiä lapsille ja huonon mallin heille parisuhteeseen.
Juuri tuollaisten AP:n kaltaisten naisten vuoksi lapsilisän puolittaminen olisi hyvä asia.
Siipan versio olisi vähintäänkin yhtä mielenkiintoista kuulla.
Tilannetta on vaikea selittää. Jos joku tulisi päiväksi meille, hän varmaan ajattelisi että kaikki on hyvin ja kiva perhe. Joskus niin onkin. Mutta on myös aivan toisenlaista, kylmyyttä ja vihamielisyyttä. Ja varmasti miehen versio on erilainen, hänen mielestään kaikki on hyvin! En kuvittele olevani täydellinen ja olen koittanut ehdottaa terapiaa tms mutta mies ei koe tarvetta eikä halua avautua vieraalle. Ymmärrettävää, kun ei pysty omalle vaimollekaan puhumaan.. En polta enkä juo ja seksiä on molemmille riittävästi, joten näiden syiden takia en ole eroamassa. Olisi (kai?) kiva mennä joskus oman kaverin kanssa vaikka konserttiin/festareilla/terassille mitä vain ja voisi silloin juoda vaikka pari siideriä. En tiedä miksi toisille tämä tarkoittaa että haluaa mennä pettämään. Mies on sitä mieltä että mennään yhdessä jos kerran mennään. Nuorin lapsi on kaksi vuotias, vanhemmat jo koulussa. Raha ei ole minulle syy jäädä eikä lähteä.
-ap
Keski-iän kriisi. Sekoile ja menetä kaikki, sinnittele kunnes lapset isompia ja kaikki on yhtä ihanasti kuten ennen lapsia. Valintoja.