Mitä minä teen?? Lapsi anelee, että eroaisin isästään, miehestäni
Siinä siis kysymys. 15-vuotias ei ollenkaan tule toimeen isänsä kanssa. Inhoaa häntä. Muilla lapsilla ok-suhde isäänsä mutta tämä (poika) ei kestä häntä ollenkaan. Kyseessä uraisä, paljon poissa kotoa, ei ole paljon lapsen harrastuksiin ehtinyt mutta yrittää kyllä tehdä heidän kanssa jotain kivaa tms.
Miehellä on joitakin vähän omituisia piirteitä. Antaa toisten odotta itseään, käyttäytyy joissakin asioissa itsenäisesti jne. Mielestäni juuri tällä lapsella useita samoja piirteitä. Molemmat ovat joskus vähän vaikeita. Mutta äiti on tälle lapselle tärkein, käyttäytyy rakastavasti myös sisaruksiaan kohtaan. Mutta isäänsä inhoaa :( Hän on sitä mieltä, ettei voi elää jos en eroa miehestäni.
Kommentit (18)
Yritä saada isä ja poika lähentymään? Tämä voisi olla kovin tärkeää heille. Ehkä heidän pitää löytää kahdestaan jotain mitä voisivat tehdä?
Itse pelaan isäni kanssa pelejä (olen nainen 26v) ja meillä on ihan älyttömän hyvät välit :D
Ei itsenäisesti vaan itsekkäästi
Ap
Ei itsenäisesti vaan itsekkäästi
Ap
Ootko kusynyt, miksi? Liittyykö kuvioon väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että lapsi ei sitä päätä. Piste.
Ellet sitten ole parisuhteessa "lasten takia" ja teillä ongelmia... kuten että kärsit siitä, että miehesi on uramies ja lapsi elää siinä teidän kurjan todellisuutenne keskellä. Silloin toive ymmärrettävä. Mutta ei siltikään tietysti sitä päätä, itse vaan joudut luopumaan mahdollisesta kuvitelmastasi, että ydinperheenne olisi lapselle hyväksi.
Olen ehkä pysynyt suhteessa juuri lasten takia. Toisaalta en haluaisi erota (lähinnä muiden lasten takia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että lapsi ei sitä päätä. Piste.
Ellet sitten ole parisuhteessa "lasten takia" ja teillä ongelmia... kuten että kärsit siitä, että miehesi on uramies ja lapsi elää siinä teidän kurjan todellisuutenne keskellä. Silloin toive ymmärrettävä. Mutta ei siltikään tietysti sitä päätä, itse vaan joudut luopumaan mahdollisesta kuvitelmastasi, että ydinperheenne olisi lapselle hyväksi.
Olen ehkä pysynyt suhteessa juuri lasten takia. Toisaalta en haluaisi erota (lähinnä muiden lasten takia).
No niin. Lapsi oireilee tuota teidän vanhempienne parisuhteen kurjuutta. On ehkä asettunut puolellesi. Oletko arvostellut lapsille/tälle lapselle miestäsi?
Pari päivää sitten lapsi löi isäänsä ja tämä löi takaisin :(
Vierailija kirjoitti:
Ootko kusynyt, miksi? Liittyykö kuvioon väkivaltaa?
Miksi aina pitää olettaa että liittyy väkivaltaa kun lapsi ei pidä vanhemmastaan?
Lapsi psykologille ja kai sinä haluut itse päättää liitostasi. Ei lapset eroista määrää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että lapsi ei sitä päätä. Piste.
Ellet sitten ole parisuhteessa "lasten takia" ja teillä ongelmia... kuten että kärsit siitä, että miehesi on uramies ja lapsi elää siinä teidän kurjan todellisuutenne keskellä. Silloin toive ymmärrettävä. Mutta ei siltikään tietysti sitä päätä, itse vaan joudut luopumaan mahdollisesta kuvitelmastasi, että ydinperheenne olisi lapselle hyväksi.
Olen ehkä pysynyt suhteessa juuri lasten takia. Toisaalta en haluaisi erota (lähinnä muiden lasten takia).
Näytät huonoa esimerkkiä lapsillesi pysymällä onnettomassa suhteessa.
Ovat luultavasti törmäyskurssilla juuri siitä syystä, että molemmissa samat ikävät piirteet.
Ollaan oltu yhdessä jo 25 v. Ja siihen on mahtunut huonojakn aikoja. Välillä tosi huonoja. Nykyään menee muutoin ihan hyvin. Mies kannustaa, huolehtii ja ei varmasti halua erota. Minua rasittaa hänen jatkuva poissaolo ja omien asioiden edelleasettaminen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ovat luultavasti törmäyskurssilla juuri siitä syystä, että molemmissa samat ikävät piirteet.
Ja tietoinen siitä, että äiti ei pidä noista piirteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko kusynyt, miksi? Liittyykö kuvioon väkivaltaa?
Miksi aina pitää olettaa että liittyy väkivaltaa kun lapsi ei pidä vanhemmastaan?
Lisäkysymyksillä kartoitetaan tilannetta ja sen vakavuutta. Ihan normaalia.
Miehellä on jo uusi nainen, joten voit huoletta erota. Jos ei sekään käy, niin voit puolustella tilannetta lapselle, että ettehän te koskaan ole edes saman katon alla yhtä aikaa.
Sanot, että lapsi ei sitä päätä. Piste.
Ellet sitten ole parisuhteessa "lasten takia" ja teillä ongelmia... kuten että kärsit siitä, että miehesi on uramies ja lapsi elää siinä teidän kurjan todellisuutenne keskellä. Silloin toive ymmärrettävä. Mutta ei siltikään tietysti sitä päätä, itse vaan joudut luopumaan mahdollisesta kuvitelmastasi, että ydinperheenne olisi lapselle hyväksi.