Parisuhteen julmuri on ulospäin mitä mainioin tyyppi – Näin henkinen väkivalta kasvaa pienistä moitteista tuhoisaksi kierteeksi Joko käsitelty täällä?
Tulvahtipa mieleen paljon muistoja kun luin jutun. Ennen nykyistä miestäni seurustelin ihan hetken tyypin kanssa, jota kylläkin pidettiin monessa paikassa lähtökohtaisesti hieman spedenä. Itse suhtauduin mieheen neutraalisti, mutta lopulta klassisesti kotiovien sisäpuolella paljastui mikä hän oikeasti olikin. Ikinä hän ei ollut syyllinen mihinkään, kaikki oli pelkästään minun vikani, hän kidutti minua tunteja saadakseen kuulla miten myönnyn hänen mielipiteeseensä ja jotenkin hän osasi iskeä juuri niihin kohtiin joiden en tiennytkään olevan olemassakaan. Kun tämäkään ei auttanut, niin hän sulkeutui omaan huoneeseensa ja väisteli minua kiukkuinen ilme naamallaan.
Jostain syystä perheeni käsitti tilanteen nopeasti ja kaverini myös, eivätkä he pitäneet miehestä. Sen sijaan miehen perhe meni täysillä tuohon kiusaamiseen mukaan. Perhepäivällisistä tuli miehen uskomattomien valheiden takia niin kiusallisia tilanteita, että jätin lopulta menemättä niihin. En jaksanut enää sitä, että miehen sisko miehineen nälvii minua miehen suurentelemien juttujen takia ja mies hyväksyi sen, kun olen niin paha ihminen. Lisäksi noiden tapausten jälkeen mies läksytti minua kaikki automatkat miten olin nauranut väärin, ollut väärää mieltä ja miten olin käyttäytynyt huonosti. Lopulta kuulin, että toimin siinäkin väärin kun jätin menemättä niihin tilaisuuksiin. Lopulta minulle riitti. Mies myös mainosti kaikkia tarinoitaan entisistä naisistaan tajuamatta, että ne eivät kuulu meidän suhteeseemme.
Mikä pahinta, niin olin ennen miestä todella iloinen ja ulospäin suuntautunut, mutta toimin edelleen kuin lobotomiapotilas hänen käsittelynsä jäljiltä. Häpeän itseäni ja muiden kanssa toimimista ja on vaikeaa käydä edes kaupassa jos tilillä on vain vähän rahaa. Miten ihmeessä tuosta selviää, etten kanna miehen tuottamaa häpeää vuositolkulla niskassani?
Kommentit (17)
Tommy Hellsten sanoo, että häpeästä vapautuu kohtaamalla oman syyllisyytensä. Ei, sinä et ole syyllinen miehen käytökseen, mutta etsi syyllisyytesi siihen, miksi otit miehen ja miksi jatkoit suhdetta. Miksi vedit häntä puoleesi.
No, minun isäni on yleisesti ja julkisesti varsin pidetty ihminen. Perheensisäisesti täysi sontakasa. Lääppijä, ahdistelijä, valehtelija, manipuloija...Mietin usein sanontaa "if you can't beat them, join them". Pitäisikö ruveta hurmaavaksi sontakasaksi myös? Millaista se olisi?
Huolimaton provo.
Täynnä ristiriitaisuuksia (seurustelin hetken>
"Joko käsitelty täällä"
Täällä on KAIKKI pölinät jo käsitelty...moneen kertaan..
Tuolla otsikolla oli joku juttu Hesarissa tänään, mutta "vain tilaajille". Ap sitten kirjoitteli otsikon alle omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tommy Hellsten sanoo, että häpeästä vapautuu kohtaamalla oman syyllisyytensä. Ei, sinä et ole syyllinen miehen käytökseen, mutta etsi syyllisyytesi siihen, miksi otit miehen ja miksi jatkoit suhdetta. Miksi vedit häntä puoleesi.
Juuri näin. Tunnistaa syyn miksi valitsi juuri sitä mitä valitsi. Ei se ole sattumaa
Sen jälkeen ei enää valitse niin. Osaa laittaa omat rajansa ja kantaa vastuun itsestään
Olisi mukava jos ketjun aloittaja kopioisi artikkelin tekstin tänne.
En saa juttua auki ja kiinnostaisi lukea. Olen itse mies ja juuri eroamassa naisesta joka käyttää juurikin noin henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommy Hellsten sanoo, että häpeästä vapautuu kohtaamalla oman syyllisyytensä. Ei, sinä et ole syyllinen miehen käytökseen, mutta etsi syyllisyytesi siihen, miksi otit miehen ja miksi jatkoit suhdetta. Miksi vedit häntä puoleesi.
Juuri näin. Tunnistaa syyn miksi valitsi juuri sitä mitä valitsi. Ei se ole sattumaa
Sen jälkeen ei enää valitse niin. Osaa laittaa omat rajansa ja kantaa vastuun itsestään
No minä en ainakaan tunnista (edelleenkään) syyllisyyttäni, että halusin tuoda rakkautta selvästi rakkaudettomuudesta kärsivän ihmisen elämään.
Jos hän sitten paljastuikin narsistiksi, se ei muuta omia alkuperäisiä motiivejani. Ei hän koskaan ollut minua kohtaan jalo ja ritarillinen, mutta en sellaista mieheltä(ni) edellytäkään. Aika pian suhteemme meni pelkäksi manipuloinniksi ja arvosteluksi (minun siis).
Ja minähån ymmärsin lopettaa suhteemme heti, kun tajusn millaisen tyypin kanssa olen tekemisissä.
Eipä mennyt kuin vuosi,että ukko joi itsensä hengiltä. Eli en pystynyt auttamaan häntä mutta pelastin itseni. En tunne syyllisyyttä, miksi tuntisin?
Voisiko joku kopioida alkuperäisen jutun tänne?
Ap:n kirjoituksen perusteella taidan olla naimisissa samantapaisen tyypin kanssa. On kyllä uskomatonta, mihin olen venynyt :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommy Hellsten sanoo, että häpeästä vapautuu kohtaamalla oman syyllisyytensä. Ei, sinä et ole syyllinen miehen käytökseen, mutta etsi syyllisyytesi siihen, miksi otit miehen ja miksi jatkoit suhdetta. Miksi vedit häntä puoleesi.
Juuri näin. Tunnistaa syyn miksi valitsi juuri sitä mitä valitsi. Ei se ole sattumaa
Sen jälkeen ei enää valitse niin. Osaa laittaa omat rajansa ja kantaa vastuun itsestäänNo minä en ainakaan tunnista (edelleenkään) syyllisyyttäni, että halusin tuoda rakkautta selvästi rakkaudettomuudesta kärsivän ihmisen elämään.
Jos hän sitten paljastuikin narsistiksi, se ei muuta omia alkuperäisiä motiivejani. Ei hän koskaan ollut minua kohtaan jalo ja ritarillinen, mutta en sellaista mieheltä(ni) edellytäkään. Aika pian suhteemme meni pelkäksi manipuloinniksi ja arvosteluksi (minun siis).
Ja minähån ymmärsin lopettaa suhteemme heti, kun tajusn millaisen tyypin kanssa olen tekemisissä.
Eipä mennyt kuin vuosi,että ukko joi itsensä hengiltä. Eli en pystynyt auttamaan häntä mutta pelastin itseni. En tunne syyllisyyttä, miksi tuntisin?
Ei tossa syyllisyyttä haeta. Vaan vastuuta itsestään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommy Hellsten sanoo, että häpeästä vapautuu kohtaamalla oman syyllisyytensä. Ei, sinä et ole syyllinen miehen käytökseen, mutta etsi syyllisyytesi siihen, miksi otit miehen ja miksi jatkoit suhdetta. Miksi vedit häntä puoleesi.
Juuri näin. Tunnistaa syyn miksi valitsi juuri sitä mitä valitsi. Ei se ole sattumaa
Sen jälkeen ei enää valitse niin. Osaa laittaa omat rajansa ja kantaa vastuun itsestäänNo minä en ainakaan tunnista (edelleenkään) syyllisyyttäni, että halusin tuoda rakkautta selvästi rakkaudettomuudesta kärsivän ihmisen elämään.
Jos hän sitten paljastuikin narsistiksi, se ei muuta omia alkuperäisiä motiivejani. Ei hän koskaan ollut minua kohtaan jalo ja ritarillinen, mutta en sellaista mieheltä(ni) edellytäkään. Aika pian suhteemme meni pelkäksi manipuloinniksi ja arvosteluksi (minun siis).
Ja minähån ymmärsin lopettaa suhteemme heti, kun tajusn millaisen tyypin kanssa olen tekemisissä.
Eipä mennyt kuin vuosi,että ukko joi itsensä hengiltä. Eli en pystynyt auttamaan häntä mutta pelastin itseni. En tunne syyllisyyttä, miksi tuntisin?Ei tossa syyllisyyttä haeta. Vaan vastuuta itsestään
Ja kun tämän vastuun oivaltaa ei tarvitse tehdä naristi johtopäätöksiä.
Kaikkien pitäisi olla hesarin tilaajia.... Vaan kun se nyt ei satu olemaan täällä Itä-Suomessa mikään oleellisin lehti. Moni muu menee edelle.
Meillä vaimo juuri tuommoinen vähksyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommy Hellsten sanoo, että häpeästä vapautuu kohtaamalla oman syyllisyytensä. Ei, sinä et ole syyllinen miehen käytökseen, mutta etsi syyllisyytesi siihen, miksi otit miehen ja miksi jatkoit suhdetta. Miksi vedit häntä puoleesi.
Juuri näin. Tunnistaa syyn miksi valitsi juuri sitä mitä valitsi. Ei se ole sattumaa
Sen jälkeen ei enää valitse niin. Osaa laittaa omat rajansa ja kantaa vastuun itsestäänNo minä en ainakaan tunnista (edelleenkään) syyllisyyttäni, että halusin tuoda rakkautta selvästi rakkaudettomuudesta kärsivän ihmisen elämään.
Jos hän sitten paljastuikin narsistiksi, se ei muuta omia alkuperäisiä motiivejani. Ei hän koskaan ollut minua kohtaan jalo ja ritarillinen, mutta en sellaista mieheltä(ni) edellytäkään. Aika pian suhteemme meni pelkäksi manipuloinniksi ja arvosteluksi (minun siis).
Ja minähån ymmärsin lopettaa suhteemme heti, kun tajusn millaisen tyypin kanssa olen tekemisissä.
Eipä mennyt kuin vuosi,että ukko joi itsensä hengiltä. Eli en pystynyt auttamaan häntä mutta pelastin itseni. En tunne syyllisyyttä, miksi tuntisin?
Ei kyse olekaan syyllisyyden Tuntemisesta, vaan oman osuuden huomaamisesta.
Minun eksäni ei nyt varmaankaan narsisti ole, mutta osaa manipuloimisen, syyllistämisen ja uhkailun taitavasti.
Miksi minä hänet otin? Olen evakkojen jälkeläinen ja kasvoin koko lapsuuteni uuden sodan pelossa. Ei, ei se tiedostettua ollut, vaan alitajuista ” mitä jos”. Jouduin myös pienestä pitäen huolhtimaan itsestäni ja asioistani.
Sitten tapasin miehen, joka halusi pitää huolta, teki puolestani asioista, piti lupauksensa, oli turvallisen oloinen, ja vieläpä suomalainen sotilas. Hän vastasi kaikkiin tarpeisiini. Se on minun syyllisyyteni, vaikkaei minulla ole syytä tuntea syyllisyyttä. Neppari vain löysi vastakappaleensa.
Toki kun tiedostan nämä lapsuuden ”traumani”, niin ne vaikuttavat elämääni enää heikosti. Huomaan, kun ne nostavat päätään.
Ja muuten, tämän tyyppiset traumat ovat niitä vaikeimpia huomata. Koska ne ovat niin heikkoja ja alitajuisia.
En tiedä. Sitä on kuin elävältä keitetty sammakko. Vaihtolämpöinen matelija mukautuu hitaasti nousevaan veden lämpötilaan eikä missään vaiheessa tajua hypätä pois.
-mukautuva matelija (elävältä keitetty)