Lue keskustelun säännöt.
2v lapsi selittää isästä outoja asioita
T
23.05.2018 |
Hei,
Pakko oli kirjoittaa ja kysellä että voiko 2-vuotiaan mielikuvitus todellakin olla näin värikästä.
Eli homman nimi on se että tyttö on pari kertaa sanonut minusta (isä) äidille että tyyliin isi on iskupoika, isi kiusaa, isi tekee pahoja. Mä voin vannoa ja vakuuttaa että mitään en ole tehnyt ja ikinä en lasta löisi. Pari kertaa olen korkeintaan vähän ääntä korottanut kun ei olla toteltu.
Nyt sitten äiti luulee että lapsi puhuu totta ja syyttää mua ties miksi hakkajaksi/pedariksi ja miettii voiko mua enää antaa olla lapsen kanssa kahdestaan. Aivan uskomaton tilanne! Meil on ollu parisuhteessa vaikeaa ja tavallaan ymmärrän että äiti suojelee lastaan ja ajattelee jos jotain pahaa onkin tapahtunut, vaikka ei siis tietenkään ole eikä ikinä tule olemaan!!
Ovatko muiden lapset selitelleet tuossa iässä (2v 3kk) paljon satuja ja mistä ihmeestä hän keksii noita juttuja?!? Tyttö on kova puhumaan ja lähes koko ajan jotain höpöttää. Ehkä hän on päiväkodissa kuullut kaikenlaisia juttuja ja sitten yhdistelee sanoja kotona...en tiedä. Ahdistaa vaan tää tilanne, kun tiedän että olen täysin syytön tähän kaikkeen.
Tyttö on aika äitiriippuvainen ja isi ei kelpaa useinkaan mihinkään leikkiin tms. mukaan. Kahdestaan tytön kanssa meillä menee useimmiten hyvin ja silloin leikitään, piirretään ja ulkoillaan paljon, mutta heti kun äiti tulee kotiin niin sitten isi ei välttämättä enää kelpaakaan.
Kokemuksia vastaavasta tilanteesta kellään??
Kommentit (20)
On ne melkoisia tarinan kertojia.Vanhempien pitää luottaa toisiinsa ja vetää yhtä köyttä.Meillä lapset näytti nukeilla,tai lelu-ukoilla,mitä tapahtui kun kyselin välillä.Se tyttöjen isäänleimautuminen tapahtuu vähän isompana,sekin on tulossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun jonkun tutun lapsi oli alkanut yhtäkkiä kiljua bussissa, että "äiti älä lyö!!!" Äiti ei ikinä ollut lyönyt...
Oma lapseni alkoi kerran huutaa kirosanoja yhtäkkiä ruokakaupassa.
Tuon ikäiset höpisee mitä sattuu. Älkää välittäkö. Se ison tyttö vaihe on kohta tulossa ja sitten se likka puhuu äidistä tuollaista.
Tyypillistä. Meillä lapsi selitti tuossa iässä miten isi lyö tai äiti aina potkii. Eikä lyöty tai potkittu. Harmitti kun selitti muillekin. Mut perhekerhossa kuulin vastaavia kokemuksia muutamalta muultakin. En tiedä oliko oppinut lastenohjelmista vai eikö tiennyt mitä tarkoittaa. Onneksi syytökset loppuivat itsestään.
Meillä ei tietääkseni ihan tuollaista mutta oli se tarhassa selittäny että meillä on mökki venäjällä. Pelottavaa että sielä meni ihan läpi... Joo ei ole 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Esimerkiksi naaman pyyhintä sotkuisen syömisen jälkeen tai pojan inhokkijuttu eli hammaspesu ovat kiusaamista. Äiti aina kiusaa.
Meilläkin tyttö satuilee välillä. Puhuu muutenkin paljon ja on vilkas mielikuvitus. On syyttänyt mua lyömisestä, eikä sellaista ole tapahtunut ikinä eikä olla oltu sellaista tilannetta lähelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet lapsee puhuu kirkkain silmin ihan mitä sattuu välillä.
Tämän oppii viimeistään silloin kun näkee tilanteen salaa ja sitten kuulee lapsen version mikä ei liity mitenkään todellisuuteen.
On kyllä yksinkertainen muija jos uskoo kaikki lapsen satuilut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnetään, että olen kerran koskenut lasta sillä tavalla... Mutta se ei kyllä toistu, sen vannon. En sitten tiedä että voiko tuo johtua siitä, kun kyseessä oli kuitenkin vain yksi kerta?
ap.
Mene takaisin ylilaudalle Jonne. Kukaan ei usko että olet aito ap.
Meidän lapsi (oli jo silloin isompi) sanoi aina lapsen läpällä kun oltiin kauppaan menossa, että "älkää alkoholistit sitten ostako viinaa". Minä en juo ollenkaan ja mies ei koskaan lasten nähden, eikä koskaan kännejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapset lyömisiä ja hakkaamisiä omasta päästä keksi. Miksi lyöt tai hakkaat pientä ja viatonta lasta? Oletko itse kehitysvammainen?
Tietäisitpä vaan mitä kaikkea päiväkodissa kuulee tuon ikäisiltä. 12 vuotta alalla olleena ja voin vannoa että satuilua tuo on. Tosiaan saattavat kuulla jostain yhden asian ja muualta toisen, noin pieni ei osaa erottaa mistä kuuli ja mitä, saatika muistamaan.
Lapsilta tulee vaikka mitä juttua eikä tosiaan aina tiedä mistä kuullut/oppinut.
En ikinä esim unohda kun yks 2v laps huus isommille: mä suutun ihan just, saatala!
Siinä on hyvä yrittää pitää pokkansa ja kyseessä siis ystävän lapsi. Isommiltaan oppinut tai pihalla, sillä vanhemmat ovat olleet hyvin varovaisia ettei kiroile lasten kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset lyömisiä ja hakkaamisiä omasta päästä keksi. Miksi lyöt tai hakkaat pientä ja viatonta lasta? Oletko itse kehitysvammainen?
Lapsi on saattanut vaikka påiväkodissa nähdä kun joku muu lapsi tämmöistä tekee tai kenties pk:ssa joku lapsi on häntä lyönyt, eikä tuon ikänen muista kuka sen teki, milloin ja missä.
Lapsi voi saad jonku ”oikosulun” ja esim lyödä kaveria ja hetken kuluttua ei oikeasti muista tehneensä sitä. Ei se muisti ole vielä samalla lailla kehittynyt ku esim aikuisella.
Vähän ku papukaijoja. Mun tyttö 3-vuotiaana kertoi, että iskä oli sanonut, että äiti on ryppyinen ja pilaa aina kaiken. Olin ihan että ei voi olla totta, lopulta selvisi että juttu oli kuultu tarhakaverilta. Kaverin iskä, oma iskä, onko se niin tarkkaa :D
Kyllä pienetkin lapset osaavat jo ihan tietoisesti vääristellä asioita omaksi edukseen. Meillä esim. tuon ikäinen lapsi valehteli sujuvasti, että on kuumetta ja huono olo, jos oli jotain ikävää tekemistä luvassa (kuten aamutoimien tekemistä tms.). Kummasti vain kuumemittari ei näyttänyt mitään ja huono olokin poistui heti, kun lapsi näki lelut ja pääsi leikkimään. :D Tämä ei tietenkään sitä tarkoita, että lapseen tulisi lähtökohtaisesti suhtautua valehtelijana, mutta kyllä sitä vääristelyä tapahtuu tuon ikäisilläkin milloin mistäkin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ku papukaijoja. Mun tyttö 3-vuotiaana kertoi, että iskä oli sanonut, että äiti on ryppyinen ja pilaa aina kaiken. Olin ihan että ei voi olla totta, lopulta selvisi että juttu oli kuultu tarhakaverilta. Kaverin iskä, oma iskä, onko se niin tarkkaa :D
Ei kai se kaverin iskä ole vain se oma iskä? Onko sinulla jotain tunnustettavaa?
Olin kerran 2v tyttäreni kanssa kotona päivän ja kun äiti tuli töistä kotiin sanoi tyttäreni äidilleen yhtäkkiä, että isi koski mun pimppiin. Siinä hetken äimistelin, kunnes pidettiin tytölle puhuttelu toden puhumisesta. Onneksi vaimoni ei lähtenyt millään lailla tytön juttuun mukaan. Sen jälkeen ei ole tuollaista sanonut.
"Tänne on vihan polku tuonut meidät" Kailotin kovaan ääneen kassajonossa pikkusena. Olin siis hiljattain katsonut elokuvan Pocahontas ja se repliikki jäi mieleen. Eipä annettu katella Pocahontasia enää sen jälkeen uudelleen.
Tsemppiä Ap. Hienoa, kun välität tyttärestäsi <3