Taloudellinen riippumattomuus, kumppanit ja ystävät

Hei, oon sillain vapaa ja tiedän että etuoikeutettu ja kaikkea muuta kultalusikkajuttua mut
-en tiedä koskaan onko kumppani etsimässä vaan ns. helppoa elämää
-maksan itselleni "palkkaa" rahastoista ja aina loppukuusta lahjoitan ylijäämän hyväntekeväisyytee, mun frendit jotka on itsekkin hyväosaisia ottaa usein yhteyttä ennen lahjoituspäivää...
-en kehtaa ostaa vaikka pikaruokaa kun tuntuu tyhmältä ojentaa raha vaikka tietää että se jonkun yritys ja yritystä ei perustais ellei haluais asikkata mutta ajattelen että jotenkin vaivaan häntä (nytkin oon nälässä kun en uskaltanut ostaa hampparia grilliyrittäjäntä)
- en osaa päättää minkä artistin kysyn valmistumisjuhliin= ei ketään sitten ja yksin pyöritellä sertentiiniä
-en osaa päättää kummalla autolla ajan ja sit een bussilla ja ne vaan pölyttyy vaikka näytti niin hienoilta
-pahinta se että oikeesti ei voi yhtään tietää ellei ole ns omanlaistensa parissa että mitä se toinen haluaa, kamalaa tuo rahan ihannointi vaikka se on sillain tietenkin turvallista niin se turvallisuuden haku vie kaiken jännitysmomentin elämästä

ja oon kaikkien vihaama 22- nainen. Mun hiukset laittaa aamulla kampaaja ja kokki (josta näin päiväunia nuorempana) tekee mulle aamaisomeletin
kadehdin sillain rahvasta mutta ymmärrän toisaalta sen turvallisuushakuisuuden