G: Kannattaako ottaa koira?

Ulkomaanmatkan ajaksi koira voi mennä koirahotelliin, ellei sitten tutuista löydy kotiin koiranhoitajaa matkan ajaksi asumaan.



Koiraa voi oppia sietämään, hajuun kyllä tottuu, eivätkä koirat ole mitenkään likaisia, kura- ja sadekeleillä voi käyttää sadetakkia/haalaria.



Lapsen ikä on tärkein, alle 9-vuotiaalle ei voi edes osavastuuta koiran hoidosta laittaa - vanhemmathan viimekädessä tietysti vastaavat siitä,että koira saa riitttävästi liikuntaa, virikkeitä, oikeaa ruokaa jne. jne.

joka on valvonut koko viime yön koiran korvatulehduksen vuoksi.



Minulla siis takana 12 vuotta koirallista elämää. Ihana otus, ajatuskin yhteisen ajan loppumisesta riipaisee. Aina on joku kotona ja seurana, pitää omistajansa liikkeessa (paitsi jos omistaja on patalaiska ja itsekäs), on todennäköisesti säästänyt lapsemme eläinallergioilta (lapsilla olleet kaikki muut allergiat paitsi eläinallergiat) ja repinyt minut pois masennuksen syövereistä. Olen tutustunut koiran avulla ihmisiin, joita en olisi koskaan tavannut muuten. Lapset ovat oppineet koiran kautta kohtelemaan ja arvostamaan eläimiä ja huolehtimaan niistä. Olemme tehneet valtavasti asioita yhdessä, ja on hauskoja muistoja.



Mutta. Tämän 12 vuoden aikana olen herännyt joka päivä kukonlaulun aikaan ehtiäkseni viemään koiran ulos ennen töihin/kouluun menoa. Jonkun täytyy kiiruhtaa ripeästi aina töistä kotiin, koska koira pitää viedä ulos eikä sitä voi pitää tuntikausia yksin. Siinä missä lapsi kasvaa ja itsenäistyy askel kerrallaan, koiran hoitotarve on aina samanlainen. Se sitoo aina yhtä paljon.



Satoja euroja on palanut koiran lääkäreihin, operaatioihin ja ruokavalioon. Kun lapset ovat kasvaneet, haluaisimme matkustaa. Emme pääse mihinkään (meillä rescue-koira, jota ei voi viedä mihinkään hoitolaan enkä haluaisikaan). Emme siis koskaan voi matkustaa kuin kotimaassa kohteisiin, joihin koiran voi ottaa mukaan. Siinä taas ei ole mitään järkeä raahata koiraa toiselle puolelle maata oleskelemaan hotellihuoneeseen.



Ulkomaille koiran vieminen lomareissun takia on minusta ihan tarpeetonta kärsimystä koiralle ja vaatii hirveät järjestelyt. Monissa maissa tiukat karanteenisäädökset ym.



Joten rehellinen mielipide. Mieti kaksi kertaa etenkin kun into ei ole kerran lähtenyt teistä vanhemmista. Jota koira kannattaisi hankkia, innon pitäisi nimenomaan lähteä teistä, koska olette päävastuussa eläimestä joka tapauksessa. Lapsi ei ymmärrä yli 10 vuoden sitoutumisesta mitään.



Minusta koira ei sovi perheeseen, jossa tykätään matkustella ja liikkua. Ehkä teillä on nyt hyvä hoitopaikka tiedossa, mutta onko viiden vuoden päästä? Niin meilläkin kävi. Hoitaja kuoli ja toinen valitsi puolison, jolla oli koira-allergia. Muiden varaan ei todellakaan kannata laskea.



Lasten koirainto laskee kuin lehmän häntä yläasteiästä eteenpäin. Heitä ei kiinnosta enää vähääkään sen jälkeen. Erityisesti tytöt ovat vaarallisia tämäön suhteen ;-) Kun lapset muuttavat kotoa, olette kotona koiran kanssa. Toisille se elämäntyyli sopii, toisille ei. Jos on kotona, luonnossa tai vaikka mökillä viihtyvää sorttia, koira on ihana kaveri.



Meillä homma on mennyt ihanteellisesti kun koira on ollut talossa pikkulapsiajan sekä sen ajan, jolloin olin itse nuori, innostunut ja aktiivinen. Toista en enää ottaisi lasten kouluiän lähestyessä. Itku tulee kun ajattelen ajan käyvän vähiin koiran kanssa, mutta toisaalta se on uuden elämänvaiheen alku. Tulee vapaus tilalle.

1. Kuka vie koiraa ulos ja lenkille päivittäin?

2. Rakennetaanko koiralle ulkotarha, vai onko koira ns. sisäkoira?

3. Kuka ottaa vastuun koulutuksesta? (peruskoulutuksesta ei voi luistaa, kouluttajan pitää olla kärsivällinen ja jämäkkä)

4. Onko koiran pitoon varaa? (koirat maksavat, plus lisäksi rokotukset, eläinlääkärikäynnit, tarvikkeet, ruuat, koppi, tarha..)

5. Onko koiralle riittävästi aikaa? Niin sisä- kuin ulkokoiratkin tarvitsevat päivittäin huomiota, pentuna varsin runsaastikin.

6. Minne koiran voi saada hoitoon, jos on matkoja?

7. Mistä joudutte luopumaan, jos otatte koiran -ja oletteko valmiit luopumaan ko. asiasta?



Tässä näitä. Kannattaa miettiä huolella.

vaan myös sitoutuminen muuttuvissa tilanteissa. Tulee lapsia, muuttoja, työpaikan vaihdoksia, sairastelua, eroja ja vaikka mitä. Kaikkea sellaista, mistä ei voi tietää koiraa hankkiessa.



Elämä muuttuu ja sitoutumisen (motivaation) pitää olla niin voimakasta, että se kestää muutokset. Että on valmis luopumaan ja luovimaan kun on kerran koiran hankkinut. Siksi koiraa ei koskaan pidä hankkia lapsen toiveesta tai hetken mielijohteesta. Hyvä kun ap ajattelet huolella asiaa.



Lähipiirissä on kaksi koirallista perhettä, joissa mielikuva ei ole ihan vastannut todellisuutta. Koirasta on tullut pelkkä riesa kun lapset vievät kaiken virran. Koirat eivät saa riittävästi liikuntaa tai huomiota ja istuvat narun päässä pihalla tai suljettuna kylpyhuoneisiin. Niille tiuskitaan ja äyskitään ja ovat paljon yksin. Eivätkä ne paremmasta tiedä, raukat.



Ihmettelen miten ihmiset voivat olla niin lyhytnäköisiä ja itsekkäitä.

Koira tulee aina vanhemmille. Koiranpentu kiintyy aina aikuiseen. Lenkitysvastuu ym aikuisella, jos ja kun lapselta usein kiinnostus lopahtaa.