Miten omaan mieleesi vaikuttaa, jos olet kaupassa ja siellä jonkun toisen vauva

ja itse juuri kuljen nuo hikikarpalot otsalla ja naama punaisena kun meidän lapset huutaa ja itseasiassa se taitaa kiinnittää enemmän ihmisten huomion kuin se lasten huuto

Jos ajatuksissani katselen jotain ja joku vauva jossain parahtaa itkemään tai isompi huutaa äitiä, jotenkin hätkähdän, vaikka heti tajuankin, että eivät ole minua vailla...

Mutta uhmisten itkupotkuraivareista tunnen myötätuntoa. Samaistuminen tällä hetkellä helppoa...

Nyt ei hetkauta enää, normaaleja ääniä.

musta on tullut tosi herkkä, eniten ehkä painaa se kun oma lapsi joutui sairaalaan ja siellä tulin tosi herkäksi lasten itkulle kun siihen itkuun liittyyi niin usein muutakin, kipua jne...

Tosiaan nuo uhmaraivarit saavat tuntemaan myötätuntoa äitiä/isää kohtaan. Ja suurta ihailua niitä kohtaan, jotka pysyvät tilanteessa ihan cooleina, lähes ilmeenkään värähtämättä vaikka jälkeläinen käyttäytyy kuin demonien riivaama :)

ei hetkauta, ellei nyt ole jätetty yksin tms. Mutta uhmisten huuto herättää tosiaan toisinaan myötätuntoa vanhempia kohtaan, omani kun makaa useinkin kaupan lattialla ;)

eivät reagoi itkuun mitenkään.

että olen yksin kaupassa. Siis, ettei se ole meiltä se huuto..

Uhmiksen kanssa se voi joskus olla toimiva keino.

Olen ollut perheissä työssä ja juuri opastamassa vanhempia hoitamaan vauvojaan ja reagoimaan ja tunnistamaan itkuja.



Olen tosi herkkä vauvan itkulle.

Tässä vähän aikaa sitten kyllä ärsyynnyin kun junassa tuli nuoripari

(siis tosi nuori) joilla oli ihan pieni vauva vaunuissa, joka huusi selkeesti nälkäitkua.

Jäivät Leppävaarassa pois niin kuin minäkin, ajattelin tietysti että ovat kotiin menossa. Eikä mitä, varmaan puolen tunnin päästä näin

saman parin olevan Sellossa vähän shoppailemassa, vauva huusi samalla

tavalla vaunuissa, uskomatonta! Voiko joku olla tajuamatta kun pienellä

vauvalla on nälkä? Ne varmaan luuli että se kiukuttelee

ellen näe tilannetta, jossa itkuun ei vastata vaikka lohduttamalla. Kerran seisoin bussipysäkillä ikuisuudelta tuntuvan ajan kuunnellen aivan pienen vauvan itkua vaunuista. Itkun perusteella arvelin vauvan olevan todella pieni. Vauvan äiti kuunteli korvakuulokkeilla musiikkia ja tökki vaunuja äkäisen näköisenä. En kuietnkaan uskaltanut sanoa mitään.

En tarkoita tätä pahalla, itselläni on viisi lasta joista nuorimmat ovat reilun kolmen vanhat kaksoset. Kaksosten tulo " paransi" minut vauvakuumeesta jonka en koskaan uskonut menevän ohi =)