Mikä on lapselle paras ikä vanhempien erota?

mutta 14-vuotias veljeni kärsi erosta valtavasti! Ehkä sen eron syy oli osaltaan vaikuttamassa häneen valtavaan masennukseensa (toinen nainen). Mutta joka tapauksessa, hänellä meni liki 10 vuotta toipua.

Mutta heti kun lapsi on kiintynyt molempiin vanhempiin niin se reagoi menetykseen jotenkin.

lapsi on ollut aina herkkä ja tilanteisiin nopeasti reagoiva, mutta varsinaisesti ei voi huomata että kärsisi erostamme. Jatkuvista riidoistamme kärsi selvästi ja kerran näki kun isänsä löi minua. Erosta on nyt vuosi eikä kertaakaan lapsi ole esim. itkenyt ikävää isän luokse. Tapaamiset ovat asia erikseen; ei aina halua lähteä isälle mutta ei joskus halua tulla takaisinkaan, siis itkee mennen tullen.



Nuoremmasta en ole huomannut minkäänlaisia merkkejä eron aiheuttamasta tunnekuohusta, ei tapaamisten yhteydessäkään. Hän tuskin muistaa aikaa, kun olimme ehjä perhe.



Se, että minä en äitinä ole mitään huomannut ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ero olisi voinut jälkensä lapsiin jättää. Toivon tietenkin, että mahdollisimman vähillä vaurioilla tästä selvittiin. Henkilökohtaista kokemusta löytyy siinä määrin, että itse olin varhaisteini kun vanhempani erosivat. Koin hyvin voimakkaasti, että äitini hylkäsi minut, koska hänellä ei ollut tarvetta tavata minua eron jälkeen (vähään aikaan ei antanut kuulua itsestään). Suhteemme ei ole koskaan palannut ennalleen, vaikka vanhempieni ero oli kyllä suhteellisen riidaton ja siinä mielessä " onnistunut" .



Sanoisinkin, että lapsen iällä ei niin väliä eron kannalta. Olennaista on se, kuinka vanhemmat (molemmat!!!) suhtautuvat toisiinsa ja lapsiinsa eron jälkeen. On älyttömän tärkeää, että lapseen pidetään yhteyttä monin eri tavoin eron jälkeen; minä en pidä pakollisia tapaamisia yhtään minään, niiden ulkopuolella tapahtuva yhteydenpito on mielestäni se joka kuvastaa etävanhemman todellisia tunteita lasta kohtaan.