Miksi ihmissuhteiden ylläpitäminen on niin vaikeaa?

Hanki vaihtelua elämään, niin kyllästyneisyys saattaa vähentyä. Jos elämä on kauhean paikoilleen jumahtanutta, niin kaikki tympii. Myös ne tutut ihmisetkin.

Otsikko iski muhun, mutta en sanoisi olevani kyynistynyt muihin ihmisiin. Koen ihmissuhteiden ylläpitämisen vaikeaksi juuri siksi, että sitä pitää edes sanoa ylläpitämiseksi. Eipä mulla siksi olekaan oikein muita kavereita kuin lähisukulaiset. He ovat sopivalla tavalla itsestäänselviä, mutta kaikkien muiden kohdalla on aina menettämisen vaara. Jos en ole tarpeeksi mielenkiintoinen, pidä tarpeeksi usein yhteyttä ja niin edelleen, niin ne lipuu pois. Välttelen ihmisten kanssa ystävystymistä varmaan sen takia, että pelkään heidän kaikkoavan, mikä todistaisi sen, etten ollut tarpeeksi arvokas tms.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko iski muhun, mutta en sanoisi olevani kyynistynyt muihin ihmisiin. Koen ihmissuhteiden ylläpitämisen vaikeaksi juuri siksi, että sitä pitää edes sanoa ylläpitämiseksi. Eipä mulla siksi olekaan oikein muita kavereita kuin lähisukulaiset. He ovat sopivalla tavalla itsestäänselviä, mutta kaikkien muiden kohdalla on aina menettämisen vaara. Jos en ole tarpeeksi mielenkiintoinen, pidä tarpeeksi usein yhteyttä ja niin edelleen, niin ne lipuu pois. Välttelen ihmisten kanssa ystävystymistä varmaan sen takia, että pelkään heidän kaikkoavan, mikä todistaisi sen, etten ollut tarpeeksi arvokas tms.

Onko sinulla ollut aina tällainen pelko ihmisiin tutustumisesta vai ovatko jotkin pettymykset vahvistaneet sitä?

Olen itsekin alkanut iän myötä pelätä ihmissuhteiden tuovan mukanaan uusia pettymyksiä ihmisiin. Eikä pettymysten sietokyky ole iän myötä valitettavasti kasvanut.

Tunnistan nämä ajatukset itsestäni ja olen 20v. En kestä menetyksiä ja surua.