Sinä epämusikaalinen ihminen - onko "pääsi sisällä soiva" musiikki oikeassa nuotissa?
Vai muuttuuko se epävireiseksi vasta siinä vaiheessa, kun laulat? Vai erotatko sitä itse? Tiedostatko itse laulavasi nuotin vierestä vai laulatko mielestäsi oikein?
En ilkeile, vaan olen aina halunnut tietää, että miten epämusikaaliset ihmiset kokevat musiikin.
Kommentit (31)
Mielestäni erotan hyvinkin tarkasti onko musiikki/laulu nuotissa mutta oma lauluni taasen on nuotin vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus huomaan selvästi, että laulan väärin. Ääni vain ei tullutkaan ulos niin kuin ajattelin. Joskus taas laulan, se kuulostaa mielestäni hyvältä, mutta en tiedä oikeasti, olenko lähelläkään totuutta.
Laulut pään sisällä soivat aina oikein. (Tai mistäs minä sen tiedän)
Okei! Tämä on kyllä aidosti todella mielenkiintoista! Olen ollut aina siinä uskossa, että epämusikaaliset ihmiset eivät tiedosta laulavansa nuotin vierestä. :o
Miten voisin tietää onko päässäni musiikki nuotissa vai ei? Mun päässä ei yleensä edes soi mikään korvamato yms. Jos laulan tosi pahasti nuotin vierestä, sen huomaan itse. Pieniä virheitä en varmaankaan huomaa. Vaikea tosin arvioida itse sellaista mitä ei yhtään huomaa.
Pääni sisällä ei soi musiikki, enkä laula. Nuotit ovat mustia palleroita viivastolla.
Soiko musikaalisilla sitten kappaleet pään sisällä tasan samassa sävellajissa kuin esim radiossa tai levyllä?
Huomasin nimittäin joku aika sitten että joskus joku kappale soi pikkasen eri sävellajissa kuin joskus muulloin ja vain toinen niistä on se radiosoittosävellaji.
Jos jotakin ei huomaa niin silloin sitä ei huomaa ja pysty tähän antamaan tyhjentävää ja objektiivista vastausta. Itse huomaan ainakin toisinaan että nyt menee väärin. Monet ei musikaaliset välttelee laulamista juuri siksi että tietävät/ pelkäävät tekevänsä virheitä. Onko se niin paha juttu että joku laulaa väärin? Miten ei musikaalisen tusi käyttäytyä? Lopettaa laulaminen? Hävetä itseään? Menne laulutunneille?
Kuulen kyllä nuotit "oikein" ja erotan siis jos itse laulan (tai joku muua laulaa) nuotin vierestä. En vain yksinkertaisesti kykene kontrolloimaan ääntäni siten, että saisin aina ne oikeat nuotit laulettua. Esim. pianon soitto sujuu sensijan ihan hyvin ja nautin musiikista kovasti.
Joku voisi tehdä tästä tutkimuksen, siis ei pään sisäisestä musiikista, sitä tuskin voi tukia, mutta siitä kuinka usein ihminen tunnistaa virheensä. Vaikka tämmöinen virheisiin takertuminen vaan lisäisi laulufobiaa.
Miten sen voisi erottaa, jos ei ole musikaalinen? Nuottikorvankin voi kyllä opetella, mutta tuskin silloin enää on epämusikaalinen.
No en tiedä olenko epämusikaalinen mitä tässä haetaan, mutta jos tässä nyt alkaisin laulamaan ihan spontaanisti, niin nuotin vierestä menisi aika todennäköisesti. Ensin pitää usein hieman kuulostella omaa ääntä. Kun ääni tulee väärin, huomaan sen tietysti heti. Se on vähän sama kuin kielten lausuminen. kuulee kyllä Miten joku sana pitäisi lausua, mutta kun itse puhuu, ei lausuminen sujukkaan niin kuin sen päässään kuulee.
No kyllähän sen huomaa jos nuotinvierestä menee, mutta ei se auta ulos tulevaa ääntä muuttamaan.
Vertaa piirtämiseen, jos piirrät huonosti et pysty tekemään mestariteosta, vaikka mielessä sen näet.
Ja tunnistat kyllä taidokkaan piirustuksen, vaikka et osaa samanlaista tehdä.
Pään sisällä on oikeassa nuotissa ja huomaan selvästi että laulan väärin. Oikeastaan osaan laulaa ihan ok nuotilleen, mutta äänialani(?) on niin kapea, että käytännössä laulan lähes kaikki kappaleet nuotin vierestä, kun tulee vähänkään korkeampia tai matalampia kohtia. Siksi kaikissa yhteislauluissa usein laulan kovempaa ne kohdat johon ääni riittää ja hiljaa/ääneti muut kohdat.
Luulisin olevani epämusikaalinen, lähinnä sen takia etten ole koskaan mitenkään harrastanut musiikkia, olen onnistunut välttelemään laulamista, soittimiin koskemista ym.. En ole ikinä ollut mukana sellaisissa jutuissa. En myöskään tiedä musiikin teoriasta oikein mitään, en osaa analysoida musiikkia enkä tiedä milloin jokin on yleisen mittasuhteen perusteella hyvää (lahjakkaasti tehtyä, osaamista vaativaa) musiikkia. Kuuntelen sitä mikä minusta hyvältä kuulostaa.
Sanoisin kuitenkin, että kyllähän mä päässäni "kuulen" musiikin oikein, se ei vain tule oikein ulos.
Tätä voisi verrata piirtämiseen. Näet mielessäsi hienon piirroksen ja voit jopa kuvitella piirtäväsi sen, mutta kun oikeasti yrität, niin eipä onnistu.
Ei mitään hajua. En erota soiko musiikki väärässä nuotissa vai ei.
Pääni sisällä musiikki soi oikein. Ja harmittaa kun harvoin pystyn laulamaan sen mukana. Siis tulee jotain ihme älämölöä nuotin vierestä ulos. Ja kyllä erotan, kun laulan väärin tai joku muu laulaa väärin, tai jos jollain on ruma tai mitätön ääni. Esim. kielinaisen livelaulantaa en pystynyt kuuntelemaan. Erotan myös autotune-laulannan. Vire-ongelmaa en ymmärrrä, musta laulu vaan menee väärin.
Luulen että tunnistan sen että meneekö nuotin vierestä vai ei (siis oma laulu), mutten sitä miten kamalalta ääneni kuulostaa. Saatan laulaa typerämmän kuuloisesti kuin itse tajuankaan.
Ainakin kaikki erilaiset äänenkorkeudet ovat täysin hepreaa (tai jotakin muuta ugalabugala-kieltä). Miten joku ylipäätään voi tunnistaa niitä? Kyllä silti erotan mörinän ja kimityksen.
Joskus huomaan selvästi, että laulan väärin. Ääni vain ei tullutkaan ulos niin kuin ajattelin. Joskus taas laulan, se kuulostaa mielestäni hyvältä, mutta en tiedä oikeasti, olenko lähelläkään totuutta.
Laulut pään sisällä soivat aina oikein. (Tai mistäs minä sen tiedän)