Maalla asuvat - lasten harrastuksista!

Yksi harrasti hevosia, onneksi on ollut hevosia kotona. Kuljetustarvetta oli harvoin, mutta silloin piti kuljettaa myös hevosta.

Toinen harrasti lukemista, ja kirjoja on riittänyt. Kolmatta piti kuljettaa enemmän, jopa kolmesti viikossa joukkuelajin harjoituksiin. Silloin harmittelin, kun ei harrastanut vaikka maastohiihtoa tai suunnistusta, joita olisi voinut harrastaa kotiovelta lähtien.

Kaksi lasta, 4ja 6. 6-vuotias harrastaa hevosia ja muskaria. Muskari on koulun ip-kerhossa, tallille on 20 km. Nuorempi ei harrasta mitään.

Meidän pojat harrastaa mopojen, mönkijöiden ja ja autojen tuunausta isänsä kans. Viettävät tallissa paljon aikaa. Se on ihan tarpeeksi rahaa vievä harrastus.

Olen yrittänyt kasvattaa pienestä asti kiinnostumaan asioista, joita maalla voi tehdä. Eli luontoon, eläimiin ja lukemiseen painottuu harrastukset. Jos sitten jossain vaiheessa innostuvat sellaisesta, mitä harrastaakseen pitää mennä kauemmaksi, mietitään uudelleen.

Olemme onnekkaita ja lasta ei kiinnosta ohjatut harrastukset. Piirtää, lukee, on kiinnostunut luonnosta, tekee kaikenlaista käsillä (askartelua, käsitöitä, rakentelee majoja jne).

Kavereille kuskataan.

Matkaa harrastuksiin on ollut 7-35km, harrastettu on jääkiekkoa, jalkapalloa, koripalloa, salibandya, taekwondoa, joku toinenkin samanlainen laji aikaisemmin, kuorolaulua, pianonsoittoa, kitaransoittoa, rumpujen soittoa, vakiotansseja, muutenkin tanssia, en muista mikä oli nimi, oisko ollut joku discotanssia, partiota, varmaan jotain muutakin vielä, aikaa alkaa olla 10v kun kuskausurakka loppui.

Meillä muuten harrastukset onnistuvat kotikulmilla, mutta tyttö harrastaa telinevoimistelua. Kuskaamme siis tyttöä harrastuksiin. On jo 14-vuotias ja aiomme hankkia mopoauton hänelle kun tulee 15 mittariin. Pääsee kulkemaan itse vuoden ympäri ja meidän kuskaaminen loppuu siihen. Tottakai se on raskasta ollut alusta asti, mutta olen ajatellut että lapsi kuitenkin rakastaa lajia ja haluaa sitä tehdä, mikä minä olen estämään. En halunnut aikoinaan olla itsekään se joka kieltää ja rajoittaa mahdollisuuksia harrastaa sitä mitä haluaa. Nuorempi ei ole kiinnostunut seuraurheilusta ainakaan toistaiseksi. On 8-vuotias.

Oma kasvimaa. Hyödyllinen harrastus ja ihan itse halusi. Ensimmäiset puikulat itämään polvenkorkuisena, nyt on 13.

Asutaan maaseudulla ja meidän 14v. poika harrastaa videopelejä ja runkkausta. Eipä täällä oikein mitään muuta voi tehdäkään.

20 km treeneihin, yhteensä siis 40 km. Keskimmäinen harrastaa 5 kertaa viikossa, kuopus 2 kertaa viikossa. Onneksi naapurilta tulee pari kertaa viikossa kimppakyytiapua, silti kuskataan noin neljänä päivänä viikossa, lisänä vielä 17-vuotias joka ei enää harrasta, mutta häntä sitten haetaan iltaisin ja öisin kaupungilta..