Tuppautuvat tai muuten rasittavat kylävieraat

Kerrottakoon aluksi, että ollaan viisilapsinen perhe. Mies käy joinain päivinä kodin ulkopuolella töissä. Mun työt liittyy hevosiin ja muihin eläimiin, ja työni ovat tässä kotinurkilla. Mies on mukana myös näissä hommissa oman työnsä lisäksi.

Ongelmana meillä on tuppautuvat tai muuten vain rasittavat kylävieraat. Ongelmia on siis muutamien kanssa, yleisesti ottaen vieraat on kyllä meille tervetulleita ja jos tilanne sen sallii, ei meitä haittaa vaikka olisivat kylässä pidempäänkin.

Mutta sitten on niitä tilannetajuttomia, jotka eivät ymmärrä, että jos meillä on työt hankalassa vaiheessa, me ei vain voida jättää niitä tekemättä ja ottaa vieraita kylään. Sitäkään ei välttämättä ymmärretä, jos meillä sairastavaan - siis aivan väkisin tuppaudutaan kylään.

Taannoin kolmella lapsella oli oksennustauti, ja tuttavaperhe olisi halunnut tulla kylään. Kerroin, että kolmella lapsella on jo toista päivää vatsatauti että jos katsotaan kun tämä tästä hieman rauhoittuu.

Ajatuksena oli sekä se, ettemme tartuta tautia muille - mutta myös se, että lapset saavat levähtää ja toipua rauhassa. Tietysti oletin, että asia on sillä selvä - itselleni siis ainakin vastaavassa tilanteessa olisi ollut. Olinpa hyvästikin väärässä. Perheen äiti nimittäin ilmoitti, että ei tuo vatsatauti heitä haittaa ja että turha sitä on välttelemään ruveta kun sen kuitenkin saa jostain kerran sitä on liikkeellä. Ilmoitti myös, että tulevat klo xx. Tässä kohtaa tietysti sanoin ihan kohteliaan suoraan, että nyt ei kyllä käy ihan siksikään että sairaana olevat saa toipua rauhassa - mutta, palataan taas heti asiaan kunhan ovat tervehtyneet.

Mitä tekee tämä toinen äiti? No tietenkin jää jankkaamaan aiheesta! "Lepääkö ne lapset nyt kuitenkaan koko aikaa vaikka ei tultaisikaan?" (No ei tietenkään, mutta ainakin levähtely ja sairastelu on helpompaa jos kylässä ei ole vieraita), "Voidaan me se tauti saada muualtakin" (Okei), ja "Mä tavallaan ehdin jo luvata että tullaan teille illalla" (Sepä kiva). Jotenkin hän siis sivuutti ihan täysin sen, että meillä "keskitytään" nyt sairastamiseen ja tavataan mielellään ystäviä kunhan ollaan terveinä - viis siitä, vaikka heitä ei oksennustauti pelottaisikaan. Asia meni lopulta perille, ja tämä äiti loukkaantui verisesti. Loppui myöhemmin kyllä, mutta taas on uusi ongelma... haluaisivat tulla kylään mutta just nyt me ei yksinkertaisesti ehditä eikä jakseta ottaa vieraita vastaan - kunhan kiire taas helpottaa, niin sitten kyllä tosi mielellään. Tämähän ei tietenkään mene jakeluun, ja jo valmiiksi "pelkään", millaiseksi jankuttamiseksi tämä taas menee.

Toinen ongelmakohta on eräs perhe, joka kylään tullessaan jää jumittamaan meille ihan koko päiväksi. Tähän ei ole auttanut se, että toivotetaan perhe tervetulleeksi esim klo 14-18 välisenä aikana ja sanotaan että sen jälkeen meidän on ruvettava muihin hommiin. He vain yksinkertaisesti jäävät istumaan, enkä minä ainakaan enää tiedä, miten tuon asian saisi käsiteltyä loukkaamatta heitä - mutta kuitenkin niin, että menisi perille. Ollaan siis kerrottu esim. eläimiin liittyvistä töistä ja niiden aikatauluista. Ymmärtääkö tämä perhe lähteä? No ei! Tulevat perässä joko pihalle istumaan tai esim. talliin, jossa sitten joudun koko ajan pitämään komentoa, kun nämä vanhemmat ei osaa kieltää mussukoitaan yhtään mistään (yleensä pohjaankin poppoon pihalle tallista, se sentään ymmärretään). Joskus ovat myös jääneet istumaan ihan rauhassa sisälle, kun mä ja mies on lähdetty töihin.

Mitä tehdä, miten sanoa? Väsyttää tällainen säätäminen ihan normaaleissa asioissa..